Vaikeista mt-ongelmista kärsivä lähisukulainen - kaipaan vertaistukea
Heti alkuun sanon, että mt-ongelmissa ei ole mitään väärää, minulla on kaveripiirissä ollut masentuneita, jotka kohtelevat toisia ihmisiä normaalisti. Eräs lähisukulaiseni kuitenkin kärsii vaikeista mt-ongelmista ja on käynyt jonkinlaisessa terapiassa jo vuosia. En tiedä tarkalleen, mistä kaikista mt-ongelmista on kyse, mutta käytöksensä vaikuttaa välillä epävakaaseen persoonallisuushäiriöön viittaavalta.
Olen yrittänyt olla tämän lähisukulaisen suhteen ymmärtävä, joustava ja empaattinen sekä pitää yhteyttä, mutta en jaksa enää, kun omassa elämässäni on riittävästi murheita jo valmiiksi. Tämä lähisukulainen purkaa pahan olonsa minuun, syyttää minua ja muita lähisukulaisia kaikesta. Itsessään ei näe mitään vikaa, eikä ole ottanut vastuuta omasta elämästään. On käytökseltään ailahtelevainen, joustamiskyvytön, suuttuu herkästi ja vaatii toisia elämään omien aikataulujensa ja mielialojensa mukaan. On suuttunut minulle tulisesti muutaman kerran, kun olen asettanut rajoja (kieltäytynyt esimerkiksi kutsumasta häntä luokseni). Jo vuosien ajan hän on välillä laitellut jäähyväisviestejä varsinkin jouluna ja muina juhlapäivinä. Juhlamieli on ollut aika tehokkaasti pilalla, kun olen joutunut miettimään, tekeekö toinen itselleen jotain. Viimeisimmällä kerralla haukkui minua todella rumasti, kun olin sanonut, että en jaksa enää elää hänen mielialojensa mukaan ja hän on itsekäs vaatiessaan minulta kuormittavassa elämäntilanteessa sellaista. Nyt hän on minuun niin suuttunut, että ei ole vastannut yhteydenottooni.
Kaipaisin vertaistukea täältä. Miten olette osanneet päästää irti tällaisista ihmissuhteista? Olen yleensä elämässäni empaattinen ja muiden tukena, mutta tämän ihmisen kohdalla en enää jaksa. Asiaa ei helpota se, että tämä lähisukulainen haukkuu minua epäempaattiseksi ja syyllistää minua siitä, jos sanon vastaan.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Joskus ne empaattista esittävät eivät sitten pohjimmiltaan olekaan kovin empaattisia. Sitten nähdään että ollaan itse uhrauduttu toisen eteen mutta ollaankohan sitten lopulta kuitenkaan? Eli mielikuvitus ja konkretia on kaksi eri asiaa. Ajatellaan että joku sanoo että "kyllä minä pidin yhteyttä tms.". Yhteydenotto kerran viidessä vuodessa ei kyllä oikeastaan ole yhteyden pitämistä.
Kyllä minä olen empaattinen ja olen aidosti pitänyt yhteyttä. Olen ottanut yhteyttä joka kuukausi, kysynyt aina vointia ja muistanut syntymäpäivät, nimipäivät, joulut ja muut. Olen sopinut tapaamiset ja huolehtinut kaiken. Kyllä minä voin sanoa, että olen ollut empaattinen ja pitänyt yhteyttä.
Ap
Lopetat vain yhteydenpidon. Miksi tuollaista edes pitäisi jaksaa? Ei rakenna ketään.
Kerää varmaan alapeukkua tämä mielipide. Minusta vaikeatkaan mielenterveysongelmat eivät oikeuta tuollaista käytöstä. Eikä läheinen sukulainenkaan saa käyttäytyä noin. Sinuna vähentäisin merkittävästi. Luultavasti se vähenee myös, kun tuo ihminen ei itse osa sinuun nyt yhteyttä.
Se on energia syöppö, saa sinusta energiaa.
Pysy erossa, se on paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ne empaattista esittävät eivät sitten pohjimmiltaan olekaan kovin empaattisia. Sitten nähdään että ollaan itse uhrauduttu toisen eteen mutta ollaankohan sitten lopulta kuitenkaan? Eli mielikuvitus ja konkretia on kaksi eri asiaa. Ajatellaan että joku sanoo että "kyllä minä pidin yhteyttä tms.". Yhteydenotto kerran viidessä vuodessa ei kyllä oikeastaan ole yhteyden pitämistä.
Voi kuule tässä maassa tapahtuu vaikka mitä. Esitetään vuosikausia jonkun ystävää tai jopa lävisukulaista. Valehdellaan että ollaan yhteyksissä vaikka ei olla. Tehdään vsleprofiileja nettiin. Surkuhupaisaa. Ihmiset on tomppeleita. Pitäisu uskoa vaan siihen mitä kuulee asianomaiselta itseltään face To face. Toki sekin varauksella, mutta silloin voidaan todeta, että henkilö on sanonut todellakin sen, mitä väitetään itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus ne empaattista esittävät eivät sitten pohjimmiltaan olekaan kovin empaattisia. Sitten nähdään että ollaan itse uhrauduttu toisen eteen mutta ollaankohan sitten lopulta kuitenkaan? Eli mielikuvitus ja konkretia on kaksi eri asiaa. Ajatellaan että joku sanoo että "kyllä minä pidin yhteyttä tms.". Yhteydenotto kerran viidessä vuodessa ei kyllä oikeastaan ole yhteyden pitämistä.
Kyllä minä olen empaattinen ja olen aidosti pitänyt yhteyttä. Olen ottanut yhteyttä joka kuukausi, kysynyt aina vointia ja muistanut syntymäpäivät, nimipäivät, joulut ja muut. Olen sopinut tapaamiset ja huolehtinut kaiken. Kyllä minä voin sanoa, että olen ollut empaattinen ja pitänyt yhteyttä.
Ap
Risoo, kun joku tulee tällaisissa kitisemään, että siinä kiltissä ymmärtäjässä täytyy olla jotain vialla ja täysin syystä se toinen perseilee. Ihan oikeasti, osa nyt vaan on niin vaikeasti sairaita ja/tai muuten ongelmaisia, että heidän kanssaan ei yhteiselo onnistu.
+opettele pitämään kiinni omista rajoistasi. miellyttämisen takia toiseen ei tarvitse pitää yhteyttä, ei tarvitse nähdä jne. mitä edes saat tuosta yhteydenpidosta? pahan mielen.
+hyväksy se, että toinen ei tule muuttumaan. nimimerkillä veljeni on kärsinyt kohta 20 v mielenterveysongelmista. alkuun oli päihdeongelmakin, mutta enää ei ole vuosiin voinut juoda sairastetun haimatulehduksen takia. en enää odota, että hänestä tulisi henkisesti tervettä.
Nyt kun hän on sinuun suuttunut, on loistava tilaisuus tehdä loppu tästä ihmissuhteesta. Hän itse on katkaissut välit ja sinä pidät vain siitä kiinni jatkossa. Älä siis ota yhteyttä enää häneen. Ja kun hän sitten jossain vaiheessa itse ottaa yhteyttä, sanot vain, että parempi molemmille, ettei enää olla yhteyksissä. Äläkä selitä yhtään mitään, toistat vain tuon tarvittaessa ja pidät kiinni päätöksestäsi.
Itse tein saman eli kun taas kerran katkaistiin välit, niin lopetin koko ihmissuhteen siihen. Toki sillä oli pitkä historia niin kuin varmaan teilläkin. Ole onnellinen, että hän itse katkaisi yhteyden niin sinun ei tarvitse! Mitä pahemmin suuttui sitä parempi ja toivottavasti pysyy sinusta erossa jatkossakin. Kenenkään sylkykupiksi ei kannata jäädä.
Tietysti tuo kannattaa muotoilla mahdollisimman ystävällisesti, mutta niin sinä varmasti teetkin, koska olet kiltti ja mukautuvainen luonteeltasi. Niin minäkin olin, mutta en ole enää eli sain tuosta ihmissuhteesta hyvän opetuksen. Rajat pitää olla ja se tuo hyvinvointia. Päivääkään en ole välirikkoa katunut. Vain sitä, että tuo älytön ihmissuhde jatkui niin kauan.
Olet tehnyt jo voitavasi. Saat luovuttaa.
Minkään ei tarvitse olla ikuista, tai lopullista.
Voit katkaista välit, mutta se ei tarkoita, ettettekö voisi olla yhteyksissä joskus tulevaisuudessa. Toimi niin kuin sinusta itsestä tuntuu kulloinkin parhaimmalta. Kun olet itse ihan loppu, sinusta ei ole hyötyä kenellekään, lähinnä vaikeuksia tulee vain lisää.
Suuntaa ajatukset ja toiminta nyt sellaisiin asioihin, jotka tuottavat sinulle ja rakkaillesi hyvää oloa.
Joskus ne empaattista esittävät eivät sitten pohjimmiltaan olekaan kovin empaattisia. Sitten nähdään että ollaan itse uhrauduttu toisen eteen mutta ollaankohan sitten lopulta kuitenkaan? Eli mielikuvitus ja konkretia on kaksi eri asiaa. Ajatellaan että joku sanoo että "kyllä minä pidin yhteyttä tms.". Yhteydenotto kerran viidessä vuodessa ei kyllä oikeastaan ole yhteyden pitämistä.