Miksi sinkkumies haluaa olla varatun(naimisissa) olevan naisen ystävä`???

Kysy asiasta häneltä.

Valmiina tarjoamaan lohdutusta ja ehkä mailaakin, kun kuspää aviomies ns. perseilee..

Haluamalla todistaa olevansa parempi vaihtoehto ja olevansa heti passissa jos aviomies sanoo vähän ikävästi ja pyrkii hyödyntämään tilanteen lohduttamalla ja vähän muullakin tavoin

Vierailija kirjoitti:

Valmiina tarjoamaan lohdutusta ja ehkä mailaakin, kun kuspää aviomies ns. perseilee..

Mutta entä jos kyseessä on onnellinen aviopari? Oottaako mies aina vain silloinkin "tilaisuuttaan" . Sen takia kysyn kun tällä palstalla varsinkin aina sanotaan ettei mies ja nainen voi olla ystäviä.

Uskomatonta mutta totta, ihmiset voivat olla ystäviä ihan parisuhdestatuksesta huolimatta.

No se jonka tiedän, on umpirakastunut tähän naiseen. Naisen mies on kyllä viimeisen päälle sika, joten tässä tapauksessa jos jotain tapahtuu se olisi ehkä hyväkin asia.

Itse olen sinkkunainen, eikä miehet kyllä halua minun kavereiksi. Ne jotka ovat kiinnostuneita, pyytävät treffeille. 

Ystävyys ja seksi erikseen 

Vierailija kirjoitti:

No se jonka tiedän, on umpirakastunut tähän naiseen. Naisen mies on kyllä viimeisen päälle sika, joten tässä tapauksessa jos jotain tapahtuu se olisi ehkä hyväkin asia.

Itse olen sinkkunainen, eikä miehet kyllä halua minun kavereiksi. Ne jotka ovat kiinnostuneita, pyytävät treffeille. 

Eikö edes varatut miehet halua olla kavereitasi?

Eipä ole meikäläisellekään tarjolla "kavereita". 

Exällä niitä nettikavereita riitti, nuoremmissa naisissa. Yhdelle ymmärtääkseni varatulle viestitteli ja lirkutteli, kehuskeli oikein että tämä "luo toivoa huomiseen" "oli kiva tavata" tms. Ihan selkeä ihastus.

Mies vähän kuin esitti sinkkua epäilemättä somessa. 

Roikkuu yhä minunkin perässäni, mutta pakkohan se on tajuta etten ole tarpeeksi viehättävä, nuori jne, vaan miehen syyt ovat muualla.

Nainen on esim. mukavaa seuraa ja heillä on samanlaiset mielenkiinnon kohteet ja huumorintaju mutta ei seksuaalista vetovoimaa.

Minulla oli tällainen kaverimies ja olen naimisissa. Meillä oli suhde nuorempana, ennen miestäni. Ongelmaksi muodostui se, että vetovoima välillämme oli aivan valtava ja ystävyys meni fyysiseksi. Lopetin sen suhteen (ja ystävyyden), josta kaverimies otti todella nokkiinsa.

Onhan nuo suhteet vähän kimurantteja.

Sinkkumiehenä en huolikaan muita naisia kuin varattuja kaverikseni. Siinä on molemmilla rentoa kun välillä ei ole tai tule mitään ylimääräistä jännitettä. Itseäni ei varatut kiinnosta. Sinkkunaisten kanssa käy ennemmin tai myöhemmin aina niin, että jompikumpi tykästyy toiseen enemmän ja se normi kaveruus muuttuu jokseenkin toisen vokotteluks.