Lue keskustelun säännöt.
Monet vanhemmat vastustavat lapsensa siirtoa pienluokkiin, koska
25.11.2010 |
silloinhan tutut ym muut saavat tietää että lapsi ei
ole ihan normi.. Eli häpeä on se syy että vanhemmat ruinaavat lapselleen avustajaa normaaliluokkaan jne jne.
Kommentit (27)
Minäkin kyllä vastustaisin ainakin ensi alkuun, ja varmaankin siitä syystä, että lapseni ei todellakaan haluaisi vaihtaa koulua, kavereita yms. Mikäli se todella olisi parasta se siirto, olisi kova työ saada lapsi tajuamaan se ja hyväksymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset suhtautuvat aika erikoisesti lapsiin, joilla ei mene koulussa hyvin.
Oma lapseni jäi luokalleen ja olen tästä avoimesti puhunut, kuten lapsenikin. Me olemme pitäneet tätä hyvänä asiana lapsen kannalta. Sen sijaan ihmisten suhtautuminen on ollut kyllä aika arveluttavaa. Osa suhtautuu kyllä ymmärtäväisesti ja positiivisesti, mutta sit on niitä jotka rupee kovaan ääneen kailottamaan että etkö sä oo läksyjäs tehny. Tietämättömyyttähän se on, ei siinä mitään, mutta kyllä siinä miettii olisko asiasta pitänyt mitään mainita sittenkään.
uskon, että tämä on yksi iso syy taustalla.
En ihmettele, ettei vanhemmat halua lastaan sinne. Ja kukapa haluaisi tunnustaa, ettei lapsi ole "normaali". Jokainen näkee oman lapsensa erityisen arvokkaana kuten kuuluukin.
En ihmettele, ettei vanhemmat halua lastaan sinne. Ja kukapa haluaisi tunnustaa, ettei lapsi ole "normaali". Jokainen näkee oman lapsensa erityisen arvokkaana kuten kuuluukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokan häirikköä, jolla on psyykkisiä oireita ei saada luokkaa häiritsemästä hoitoon jos vanhemmat vastustaa. Kaikki muut kärsii yhden käytöksestä.
Muut koululaiset haluaisivat, että luokassa olisi työrauha.
En ihmettele, ettei vanhemmat halua lastaan sinne. Ja kukapa haluaisi tunnustaa, ettei lapsi ole "normaali". Jokainen näkee oman lapsensa erityisen arvokkaana kuten kuuluukin.
Minä ainakin näen lapseni erittäin arvokkaana, ja kun asiantuntijat suosittelivat pienluokkaa, keskustelimme mieheni kanssa asiasta ja suostuimme. Lapsemmellamme ei ole ADHD:tä (testattu), mutta hän on vilkas poika. Tosin hän on kiltti ja hyväkäytöksinen, luokkansa parhaimpia oppilaita, keskiarvo 8,2. Hän käy parhaillaan kuudetta luokkaa, nyt onkin pohdinnassa, siirtyykö yläasteella "normiluokkaan" vai ei.
Erittäin positiivisia kokemuksia pienluokasta siis meillä, kukaan ei ole leimannut lasta huonommaksi, ja olemme itsekin suhtautuneet asiaan niin, että lapsi on PÄÄSSYT ko. luokalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihmettele, ettei vanhemmat halua lastaan sinne. Ja kukapa haluaisi tunnustaa, ettei lapsi ole "normaali". Jokainen näkee oman lapsensa erityisen arvokkaana kuten kuuluukin.
Minä ainakin näen lapseni erittäin arvokkaana, ja kun asiantuntijat suosittelivat pienluokkaa, keskustelimme mieheni kanssa asiasta ja suostuimme. Lapsemmellamme ei ole ADHD:tä (testattu), mutta hän on vilkas poika. Tosin hän on kiltti ja hyväkäytöksinen, luokkansa parhaimpia oppilaita, keskiarvo 8,2. Hän käy parhaillaan kuudetta luokkaa, nyt onkin pohdinnassa, siirtyykö yläasteella "normiluokkaan" vai ei. Erittäin positiivisia kokemuksia pienluokasta siis meillä, kukaan ei ole leimannut lasta huonommaksi, ja olemme itsekin suhtautuneet asiaan niin, että lapsi on PÄÄSSYT ko. luokalle.
tiedät varmaan, että yleensä ei ajatella noin positiivisesti.
se leimaa koko ympäristössä yleensä paljon, siksi kait ensimmäinen aie on torjunta muutokseen.
Näin varmasti olisi itselläkin. Mutta tätä vaatimusta odotellessa jatketaan tavis luokassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa hän saa mahdollisimman yksilöllistä opetusta ammattitaitoiselta erityisopettajalta.Eikä itsetuntoani nakerra yhtään se, ettei lapseni ole ns normaali.
Hän on autistinen ja erittäin arvokas ja rakas.
En ihmettele, ettei vanhemmat halua lastaan sinne. Ja kukapa haluaisi tunnustaa, ettei lapsi ole "normaali". Jokainen näkee oman lapsensa erityisen arvokkaana kuten kuuluukin.
Minun erityislapseni on pienluokalla, edistyy siellä hyvin ja on saanut kipeästi kaipaamiaan kavereita.
Lapsestani olen ylpeä, enkä yhtään häpeä kertoa vaikkapa töissä, että hän on erityislapsi ja käy koulua erityisopetuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä hänen kasvatuksessaan ja kuntoutuksessaan olemme tehneet
Leimautuminen oli ongelmista pienin. SIellä ei edes yritetty opettaa mitään, se oli pelkkä lapsivarasto ja lisäksi siellä oli hirveästi väkivaltaa. TOdistus siltä luokalta kyllä oli hyvä, mutta se ei kertonut mitään todelliseta oppimisesta suhteessa perusopetussuunnitelman oppimääriin (joiden paperilla piti olla myös tämän luokan tavoitteet), se kertoi vain oppimisesta suhteessa muihin sen luokan vaikeista vaikeuksista kärsiviin lapsiin.Vielä monta vuotta sen jälkeen kun lapsi siirtyi tuolta takaisin normaaliluokalle, hän on saanut maksaa siitä että joissain tärkeissä aineissa ja esimerkiksi kokeidenteko- tai läksyjentekotaidoissa (kumpiakaan ei tuolla luokalla ollut, vaikka pyysin) vaan puuttui se pohja, joka tuolla luokalla olisi pitänyt opetella.
Olen kuullut, että hyviäkin pienluokkia on olemassa. En vain ole nähnyt niistä yhtään. Pelkään myös, että monia pienluokkalaisten vanhempia huijataan, sillä meillekin luvattiin luokasta, sein opetuksesta, oppimääristä, ympäristöstä ja kiusaamisesta ihan muuta kuin mitä todellisuus oli.
Tässä toinen "kaltaisesi". Oma lapseni on tavallisella luokalla, mutta hänellä on ns. mukautettu (ja) yksilöllistetty opetussuunnitelma. Hän saa tukiopetusta; hänellä on (kunnan puolesta) tukiopettaja luokassa ja hän käy säännöllisesti erityisopettajan luona preppaamassa hänelle vaikeita oppiaineita.
En tajua, miksi minun tai mieheni pitäisi hävetä asiaa. Ennemmin hävettäisi jos lapsi _ei_ saisi tarvitsemaansa tukea, koska ongelmathan eivät poistu sillä, että ne lakaistaan maton alle ja pidetään asiaa suurena, pahana ja pelottavana asiana, josta ei missään nimessä saa tai voi koskaan puhua kenellekään.
On upeaa saada asua maassa, jossa lapsi kuin lapsi voi tarvittaessa saada ilmaista ja laadukasta tuki- ja erityisopetusta riippumatta sosiaalisesta lähtökohdasta.
Olenko ainoa, jota ei häiritse hevonvitunhumppaa, mitä muut ajattelevat? Minun erityislapseni on pienluokalla, edistyy siellä hyvin ja on saanut kipeästi kaipaamiaan kavereita.
Lapsestani olen ylpeä, enkä yhtään häpeä kertoa vaikkapa töissä, että hän on erityislapsi ja käy koulua erityisopetuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeä? Noloa? Ruinaavat avustajia?
Hyvänen aika. Millä vuosituhannella te oikein elätte?
Meidän lapsen luokalla on kaksi erityislasta, jotka jakavat yhden avustajan ja erityisopettajan visiittejä on molemmilla omien tarpeittensa mukaan. Nähdäkseni inkluusio normiympäristöön vahventaa molempien lasten sosiaalisia taitoja ja teknisiä valmiuksia, eikä ylimääräisestä aikuisesta luokassa ole todellakaan ollut mitään haittaa. Päinvastoin!
Muille vanhemmille näiden lasten taustat on selvitetty, ei ole kateutta eikä häpeää.
Muita häärääjiä ja kurittomia vesseleitä luokalle kyllä mahtuu siinä missä mille tahansa muullekin luokalle.
pienluokka oli erikoistunut kielellisiin- ja ylivilkkaushäiriöihin. Lapsellani ei ole niistä kumpaakaan. Apua hän kyllä tarvitsee ja paljon, mutta ihan eri asioissa.
ite olen opiskellut pienryhmissä peruskoulu aikana, koska en pystynyt keskittymään suurissa luokissa ja minulla on lukihäiriö. Joka on muuten aika yleinen tätä nykyään. Että ihan normaali -ilman lainoja tai mitään- ihminen minäkin olen!!! Että haistakaa nyt kettu te, jotka jankkaatte että ne on ongelmaisia kaikki, pienryhmän tarkoitus on auttaa niitä oppilaita jotka eivät liian suurissa ryhmissä menesty ja joilla on vaikeuksia oppia. On ikävää jos kaikissa kouluissa ei toteudu kunnolla erityisopetus. Ja ei, pienryhmissäni ei ollut väkivaltaa.
et kai halua että lapsestasi tulee viimeistään siellä häirikkö
En ihmettele, ettei vanhemmat halua lastaan sinne. Ja kukapa haluaisi tunnustaa, ettei lapsi ole "normaali". Jokainen näkee oman lapsensa erityisen arvokkaana kuten kuuluukin.
Paljon rauhallisempi meininki, yksilöllinen opetus. Lapsella ei ole mitään oppimisvaikeuksia, koulu on sujunut mallikkaasti ja hyvin. Aikaisemmin isossa luokassa ei pystynyt keskittymään ollenkaan, kun oli jatkuva hälinä päällä.
Lapseni ansaitsee päästä pienluokalle!
nää entiset tarkkikset on ihan kamalaa sakkia. Ei sinne voi kukaan haluta lastaan oikeasti. Siellä ei opi yhtään mitään, kun aines on mitä on ja opettajakin tietää, että maksimissaan 2 minuuttia tunnista voi käydä asiaa ja loput tunnista pitää sitten vaan leikkiä jotain. Muka opetellaan samat asiat kuin normaalissa luokassa... joopa joo. Olen ollut monissa eri kouluissa myös erityisluokkien "yleisopetuksessa" sijaisena ja tyypillistä on, että ysillä ollaan jo seiska luokan kirjan puolessa välin. Miten voidaan väittää edes, että tavoitteet olisi samat?
Eli muka ajattelevat lapsen parasta, mutta eivät sitä todellakaan tee. Ja kaiken lisäksi adhd-lapsi pilaa muiden koulunkäynnin.