Raskausaikana mies naljaili miten minusta tulee surkea yksinhuoltaja
Parin riidan yhteydessä oikein löi vyön alle, huutaen ja pilkaten maalasi tulevaisuuttani kurjana köyhänä yksinhuoltajana (itse en ole tätä mieltä yh-vanhemmista). Olimme olleet jo 7 vuotta yhdessä kun tulin raskaaksi yhteisestä toiveesta ja edelleen elämme yhdessä perheenä lapsen ollessa 2v.
Vanhoja ei saisi muistella, mutta en pääse noista sanoista yli. Ne loukkasi niin syvästi. Inhottaa kun nuo riidat palaa mieleen, todellako mies ajattelisi noin minusta ja rakkaasta lapsestamme, olisimme surkimuksia?
Kommentit (12)
koska teit aloituksen palstalle aiheesta... taisi mies olla oikeassa.
Hirveitä kommentteja. Ja hirveältä kuulostava mies! Toivottavasti ei naljaile enää samaan tyyliin. Kerro hänelle että asia vaivaa vieläkin sinua, ja katso miten reagoi.
Mä tulil vahinkoraskaaksi ja halusin abortin. Mies kysyi että eikö voitaisi pitää lapsi. Sanoin että voidaan, mutta siinä tapauksessa sinusta tulee yksinhuoltaja. Mies ei halunnut tätä joten abortti tehtiin.
Kosto on parasta kylmänä. Joskus tulee aika, jolloin mies tarvitsee sinua paljon. Ota silloin lapsi mukaan ja lähde parin viikon lomalle.
Jokainen meistä seuransa itse valitsee. Turha siitä on jälkeen päin itkeä.
Ilmeisesti muutoin ollut vähintään hyvä mies. - Muutoin minusta tuollainen mies olisi saanut lähteä. Vaikka itse olen mies en pysty ymmärtämään, että millainen mies (tai nainen) sanoo raskaana olevalle kumppanilleen jotain tuollaista. Hänelle lienee kokonaan vieras tieto sekin, että myös miehiä, jotka ovat yksinhuoltajia.
En uskalla edes ajatella, millaisen kohtalon lapsi olisi joutumut kokemaan, jos Ap. olisi keittänyt yli ja päättänyt synnyttämisen jälkeen ottaa irtioton ja jättää lapsen miehen hoidettavaksi ja lähtenyt; kun jos hän miehestä olsi ni-in surkea kuin mitä mies väittti, niin kai sitten olsii ollut parempi, että mies hoitaa lapsensa yksin. Lienee onni, ettei hän näin tehnyt.
Sinkkumies
Sanat on vaan sanoja. Keskity enemmän hänen tekoihinsa. Teot merkitsee enemmän. Kuka hyvänsä on joskus päästänyt sammakoita suustaan eikä niitä sanoja takaisinkaan saa. Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee.
Minua on miesystävä solvannut ihan kaikella mitä keksii. Tosiaan niistä ei pääse oikein yli, varsinkaan kun edes anteeksi ei pyytele, tai jos palaan niihin juttuihin mitkä vaivaavat, niin hermostuu ja taas alkaa solvaus, mykkäkoulu yms. En tajua itsekään miksen vain voi unohtaa häntä kokonaan ja estää.
Vierailija kirjoitti:
Minua on miesystävä solvannut ihan kaikella mitä keksii. Tosiaan niistä ei pääse oikein yli, varsinkaan kun edes anteeksi ei pyytele, tai jos palaan niihin juttuihin mitkä vaivaavat, niin hermostuu ja taas alkaa solvaus, mykkäkoulu yms. En tajua itsekään miksen vain voi unohtaa häntä kokonaan ja estää.
...tai lähteä. - Turhauttaa kun osa (en tarkoita sinua) toki oikein muistuttavat, että teot merkitsevät enemmän kuin sanat niin myös sanoilla ja puheilla mutta yhtä lailla puhumattomuudella ja sanattomuudella voi loukata ja satuttaa pahasti. - Ei eritavoin loukkaava (parisuhde)väkivalta ole aina vain fyysistä.
Sinkkumies
Minullakin perhe-elämä on vasta näyttänyt millaisen vinksahtaneen perhe-elämän mallin mies on saanut
Kyllä. Ja sitten?