Onko viimeisen lapsen jälkeen tuntunut, että nyt on oikea porukka kasassa?
Olen aina ollut hiukan enemmän poikatyyppiä, pienet pojat on niiiin ihania. Meille tulikin ensin kaksi poikaa 4 vuoden ikäerolla. Pienemmän ollessa vuoden tuli kuitenkin jo "kuume" ja tunne, että joku vielä puuttuu joukosta. Mies oli ajatusta vastaan, hän oli sitä mieltä, että 2 lasta saa riittää.
Noh suostui sitten kuitenkin kolmanteen ja keskimmäiselle ja kuopukselle tuli 2 vuotta ikäeroa ja tyttö tuli. Nyt on todella vahvasti sellainen olo, että juuri nämä tyypit piti tullakkin ja porukka on valmis :)
Kommentit (8)
takapenkkiä täyten eli kolmea lasta. Kolme tyttöä tuli ja lukumäärä on hyvä :-)
haluan. Perhe tuntuu nyt täydelliseltä :)
ap
Mutta sitten iski neljän- viiden vuoden päästä koko ajan paheneva, vai pitäisikö sanoa paraneva :) vauvakuume!
Lopulta mieskin innostui tosissaan asiasta. Ja niin saimme 7 vuotta kolmannen jälkeen neljännen lapsen. Sen jälkeen on ollut täysi varmuus, että oikea porukka on koossa.
Meidän perheessä sattui sielä sellainen onnellinen sattuma, että meillä on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Jokaisella lapsella on siis sekä sisko että veli tai useampi.
Kaikki lapset on nyt aika isoja.
mutta ainakin tuntuu, että en haluaisi enää olla raskaana. Ainakin ajatuksissa on, että tämä olisi viimeinen, tämä neljäs. Kolmekin olisi voinut riittää, mutta onpa nyt neljäs kuitenkin tulossa. Jännittävää.
Meidän perheessä sattui sielä sellainen onnellinen sattuma, että meillä on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Jokaisella lapsella on siis sekä sisko että veli tai useampi.
Tämä on muuten se syy, miksi tykkäisin isosta perheestä. Olisi hienoa, että jokainen lapsi saisi sekä siskon että veljen. :)
kotiin ja oltiin koko porukka yhdessä niin yhtäkkiä vain iski päähän ajatus, että tästä puuttuu vielä yksi. No, tuosta on nyt aikaa 7v ja vauvakuumekin on lähtenyt, joten tiedä sitten mikä hetkellinen mielenhäiriö tuo oli :)
Mies ei kuitenkaan halunnut kolmatta lasta. Nyt mustakin vihdoin on alkanut tuntua siltä että just tällainenhan meidän perheen pitääkini olla.
meidän viimeinen oli vasta mieheni mielestä se viimeinen, minä olisin kaivannut vielä lisää.