Stressaako muita pikkulapsille tyypillinen häärääminen?

Joo, en siedä yhtään sitä säätöä mikä kakaroiden kanssa on. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, en siedä yhtään sitä säätöä mikä kakaroiden kanssa on. 

Minä en tarkoita edes mitään säätöä vaan sellaista yleistä levottomuutta. Hypähtelyä, juoksentelua, pyörimistä ja raajojen heiluttelua. Mitä vaan voi tapahtua millon vaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, en siedä yhtään sitä säätöä mikä kakaroiden kanssa on. 

Minä en tarkoita edes mitään säätöä vaan sellaista yleistä levottomuutta. Hypähtelyä, juoksentelua, pyörimistä ja raajojen heiluttelua. Mitä vaan voi tapahtua millon vaan.

Ap

Säätö on kaikkea tuota. 

Anna lasten olla lapsia. Lapsi heiluu, hyorii ja pyorii, koska on iloinen.

Huolestuttavampaa on jos se kymmenvuotias jäyttäytyisi kuin masentunut muumio

Sama täällä, ärsyttää se jatkuva koheltaminen ja kysely!!! Etenkin rääkyvät kakarat julkisissa, metrossa, spårassa, bussissa, junassa!!🤬🤯😡

Vierailija kirjoitti:

Anna lasten olla lapsia. Lapsi heiluu, hyorii ja pyorii, koska on iloinen.

Totta kai lapset ovat lapsia. Mutta ap:n pointti kai oli, että se on stressaavaa.

En ole ap, mutta itse stressaannun siksi todella helposti, koska taipumukseni on murehtia muiden hyvinvoinnista ja alkaa "paimentaa" muita kuin jokin bordercollie. Vanhan sukulaisen kanssa kävellessä vahdin silmä tarkkana ja pidän (varmaan ärsyttävästi) kinni, ettei vaan liukastu mihinkään. Lasten kanssa samalla tavalla olen jatkuvasti valppaana. En osaa vain rentoutua ja antaa "lasten olla lapsia" ja teloa itsensä ja muut jos siltä tuntuu.

Ei lapset oo koskaan häirinneet. t. neljän äiti

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset oo koskaan häirinneet. t. neljän äiti

Muut ovat varmaan katsoneet heidän peräänsä.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lasten olla lapsia. Lapsi heiluu, hyorii ja pyorii, koska on iloinen.

Totta kai lapset ovat lapsia. Mutta ap:n pointti kai oli, että se on stressaavaa.

En ole ap, mutta itse stressaannun siksi todella helposti, koska taipumukseni on murehtia muiden hyvinvoinnista ja alkaa "paimentaa" muita kuin jokin bordercollie. Vanhan sukulaisen kanssa kävellessä vahdin silmä tarkkana ja pidän (varmaan ärsyttävästi) kinni, ettei vaan liukastu mihinkään. Lasten kanssa samalla tavalla olen jatkuvasti valppaana. En osaa vain rentoutua ja antaa "lasten olla lapsia" ja teloa itsensä ja muut jos siltä tuntuu.

Ymmärsit täysin mitä ajan takaa! Minäkin olen kunnon paimenkoira :D Esim. Uimarannalla oleminen on ihan mahdotonta, kun yritän pitää jokaista ihmistä silmällä ja olla valppaana mahdollisen hukkumisen varalta.

Ap

Ymmärrän tuon ihan pienten kohdalla, semmoiset 0-5 vuotiaat härvää tosiaan koko ajan ja pitää vahtia ettei jotain satu. Mutta kyllä nyt kouluikäiset osaa jo olla silleen ettei tarvitse koko ajan huolehtia. Eivät kaatuile, lyö päätään tai ala muuten vaan itkeä hetkellä millä hyvänsä. 

Häiritsee. Ärsyttää jos omat lapset tekee tuota ja vielä enemmän jos vieraat lapset. Meillä on tuttavapiirissä vain muutama aivan järjettömällä tavalla hyrräävä lapsi, mutta ne onnistuvat saamaan kaikki muutkin aivan eläimelliseen tilaan.

Jos nämä eivät ole paikalla, niin on yleensä aika rauhallista. Menoa siis voi olla, mutta ei mitään ihan päätöntä. Normaalia tanssimista ja leikkiä. Ei ravaamista, kiipeilyä, tavaroiden paiskomista, tulen lähellä leikkimistä tms.

Sen vanhemman pitää kasvattaa lapsensa. Ja olla valveilla. Varsinkin jos lapsi on vilkas ja sohelo. Myös muut voivat sanoa jos kynttiläkuusi on riski tai voi pyytää lapsen pois riskipaikasta.

Vierailija kirjoitti:

Huolestuttavampaa on jos se kymmenvuotias jäyttäytyisi kuin masentunut muumio

Minä varmaan olin monien mielestä tuollainen masentunut muumio :D Olin siis ihan avoin, puhelias ja reipas mutta temperamentiltani huomattavasti rauhallisempi, kuin samanikäiset kaverit keskimäärin. En jaksanut silloinkaan koheltajien seuraa ja viihdyin paremmin muiden rauhallisten ja harkitsevien lasten kanssa. Tämä teki minusta ennen kaikkea monien aikuisten silmissä jotenkin tosikon ja estyneen, koska heidän mielestään lasten kuului olla meluisia, rasavillejä ja spontaaneja. Tuntuu, että lapset eivät koskaan onnistu täyttämään niitä odotuksia, joita aikuiset heille lataavat. Joku ärsyttää siksi, että on liian vilkas ja toinen siksi, että on liian rauhallinen. Kolmas ärsyttää pikkuvanhuudellaan ja neljäs olemalla ikäistään nuoremman oloinen. Jne.

Joo. Varsinkin jos itsellä sattuu olemaan suuri ja helposti innostuva nuori koira samassa tilassa niin silloin saa olla kuin äärimmilleen venytetty jousi reagoimassa joka hääräykseen. Lapsi heiluu ja säntäilee ja huudattaa leluja, vaikka kuinka on ohjeistettu käyttäytymään rauhallisesti. Joka toisella sanalla komennat koiraa ja joka toisella sanalla yrität selittää lapselle, ettei kannata juoksennella kiljuen koiran ohi. Samaan aikaa lapsen vanhemmat hörppivät pöydän ääressä kahvia ja ihmettelevät ääneen, että kyllä se heidän naapurin 15-vuotias tiibetinspanieli on paljon rauhallisempi ja paremmin koulutettu se sinun yksivuotias amstaffinpenikkasi.

Ärsyttää on liian vahva sana. Lapsi on kuitenkin lapsi. En mene lapsen tasolle. En kuitenkaan pidä siitä, että lapsilla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja. 

Oletko ap koskaan ajatellut että sinäkin olet joskus ollut ärsyttävä lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Joo, en siedä yhtään sitä säätöä mikä kakaroiden kanssa on. 

Onneksi äitisi on päässyt sinusta eroon.

Minulla on kolme lasta, mutta silti ahdistuin sukulaistapaamisissa, kun lasteni serkuilla on ADHD ja autismi. Autisti käyttäytyi joskus arvaamattoman väkivaltaisesti, ja ADHD halusi aina tapella. Koko ajan sai olla silmät selässä, ettei tarvitse lähteä käymään polilla. Kerran sinne päädyttiinkin kun ADHD tykkäsi lapsemme päin pöydän kulmaa. Vanhemmat ovat niin apaattisia, että eivät reagoi mihinkään jälkikasvunsa tekemisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuon ihan pienten kohdalla, semmoiset 0-5 vuotiaat härvää tosiaan koko ajan ja pitää vahtia ettei jotain satu. Mutta kyllä nyt kouluikäiset osaa jo olla silleen ettei tarvitse koko ajan huolehtia. Eivät kaatuile, lyö päätään tai ala muuten vaan itkeä hetkellä millä hyvänsä. 

Eipä siltä aina tunnu. Juuri katsoin parkkipaikalla kun n. kymmenenvuotiaat juoksivat autoa ympäri ja heittelivät lunta toistensa päälle.