Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskauden hyväksyminen
21.12.2023 |
Olen 16-vuotias tyttö ja rv 29. Vanhempani ja kaikki sukulaiset ottivat asian hyvin ja on valmiina auttamaan jos tarvii. Poikaystävän kanssa yli 3 vuoden suhde takana ja hän on innoissaan syntyvästä pienokaisesta, mutta hänen vanhempansa ei niinkään tai varsinkaan äiti. Molemmat vielä asuvat kotona, koska näimme että se on järkevintä tässä tilanteessa. Ajatuksena olisi minun opiskelujen jatkuessa muuttaa yhteen. Mutta ei ole vielä mahdollista, koska molemmat opiskelee eri paikoissa ja välimatka on noin 30km kotiemme välillä.
Aluksi piti mykkäkoulua poikaystävälleni ja viittasi koko ajan aborttiin kun puhu asiasta. Ymmärrän, että äidillä on huoli ja haluaa parasta lapselleen. Mutta se että pitää noin piinaavassa tilanteessa omaa lastaan useita kuukausia ei ole mielestäni enää normaalia. Poikaystäväni äiti on minulle samanlainen kun ennen raskautta, eikä puhu kanssani asiasta, voisin itsekin ottaa puheeksi, en vain tiedä miten.
Toivoisin että joku pystyisi tulla vähän avaamaan, mikä ajaa siihen tilanteeseen, ettei tue lastaan ollenkaan ja pitää lastaan tommoisessa tilassa, eikä pysty oikeastaan edes puhumaan asiasta kellekkään.
Onko kyseessä pelko, häpeä vai mikä?
Kommentit (14)
Kolme vuotta suhdetta takana tuolla ikää? Ei pitäisi alkaa seurustelemaan, eikä varsinkaan harrastamaan seksiä, ennenkö osaa huolehtia ehkäisystä kunnolla. Olet vielä lapsi ja saat oman lapsen. Ei mitään järkeä. Surku käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta suhdetta takana tuolla ikää? Ei pitäisi alkaa seurustelemaan, eikä varsinkaan harrastamaan seksiä, ennenkö osaa huolehtia ehkäisystä kunnolla. Olet vielä lapsi ja saat oman lapsen. Ei mitään järkeä. Surku käy.
Oletko kasvanut jossain luolassa? Monenlaisia asioita tässä maailmassa tapahtuu, huolimatta ehkäisystäkin. Aikuismaista on ottaa vastuu tilanteesta ja ap näyttää olevan oikein kartalla tilanteesta. Noloa jos aikuinen ei pysty asiaan aikuismaisesti suhtautumaan.
Ehkäisyä ihan oikein osattiin käyttää 2 vuotta, mutta jostain syystä se petti. Elämässä katsos voi tapahtua vaikka ja mitä. Tietenkin kun olimme nuorempia ja vasta alkanut seurustelemaan niin eihän se ollut samanlaista kun nykypäivänä. Vaikka meidän yhteinen matka joskus päättyisi poikaystäväni kanssa, tiedän että hän on paras isä meidän lapselle. Fiksu, päihteetön, ymmärtäväinen, kaikkea mitä voin lapseni isältä toivoa. Ymmärrän että kaikki eivät hyväksy päätöstäni ja sen olen hyväksynyt, että tässä maailmassa kaikkia ei voi miellyttää.
Miksi sä ap aloitit seksihommat noin nuorena?
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta suhdetta takana tuolla ikää? Ei pitäisi alkaa seurustelemaan, eikä varsinkaan harrastamaan seksiä, ennenkö osaa huolehtia ehkäisystä kunnolla. Olet vielä lapsi ja saat oman lapsen. Ei mitään järkeä. Surku käy.
Ehkäisyä ihan oikein osattiin käyttää 2 vuotta, mutta jostain syystä se petti. Elämässä katsos voi tapahtua vaikka ja mitä. Tietenkin kun olimme nuorempia ja vasta alkanut seurustelemaan niin eihän se ollut samanlaista kun nykypäivänä. Vaikka meidän yhteinen matka joskus päättyisi poikaystäväni kanssa, tiedän että hän on paras isä meidän lapselle. Fiksu, päihteetön, ymmärtäväinen, kaikkea mitä voin lapseni isältä toivoa. Ymmärrän että kaikki eivät hyväksy päätöstäni ja sen olen hyväksynyt, että tässä maailmassa kaikkia ei voi miellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä ap aloitit seksihommat noin nuorena?
Kokeilemisen halu ja molemmat oli valmiina kokeilemaan. Kyllä mielestäni 14-vuotias voi olla valmis seksiin, mutta lähellekkään kaikki ei ole. Oli tuttu ja turvallinen henkilö, jolle olisi millä hetkellä vaan voinut sanoa että ei tunnu hyvältä tai lopetetaan, joten se tuntui turvalliselta. Mutta jos puhut nyt nykyisestä iästäni, niin aika monet on jo seksiä harrastanut ja mielestäni sillä ei ole väliä milloin neitsyytensä menettää, kunhan se on turvallista ja muistetaan ehkäisy.
Jos tarina on tosi - ja miksei olisi - ei voi muuta kuin todeta, että poikaystäväsi äiti on tyypillinen "miehen äiti", joka luulee omistavansa poikansa. - Sellaisena vaarallinen, koska todella voi vahingoittaa parisuhdettanne, jos poika ei kykene valitsemaan puoltaan.
Pitäkää päänne ja tukekaa toisianne. Hakekaa se ulkopuolinen tuki sieltä, mistä sen saatte eli niiltä ihmisiltä, jotka jo ovat tukenasi/tukenanne.
Muori tulee toivottavasti järkiinsä, kun vauva syntyy.
Toivon mukaan ei mene niin toiseen ääreen, että yrittää omia lapsen ja vaatii heti yökylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi muuttaa elämää todella paljon, kannattaa varautua siihen että kun vauva syntyy niin voi jäädä todella yksin, jopa meillä aikuisilla ihmisillä ystävät ja miehet jättää kun vauva-arki onki liikaa.
Hyvä että sulla on perhe ja sukulaiset tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tietenkin kun olimme nuorempia ja vasta alkanut seurustelemaan niin eihän se ollut samanlaista kun nykypäivänä."
Tämä kuullostaa siltä että vuosia olisi yhdessä pikemmin 13 kuin 3 vuotta. No joo, onhan se 3 vuotta sitten myös "nuorempana".
En jaksa uskoa tarinaa, vaikuttaa kirjoitustyylin ja tekstin sisällön perusteella jonkun vanhemman tyypin satuilulta.
Vierailija kirjoitti:
"Tietenkin kun olimme nuorempia ja vasta alkanut seurustelemaan niin eihän se ollut samanlaista kun nykypäivänä."
Tämä kuullostaa siltä että vuosia olisi yhdessä pikemmin 13 kuin 3 vuotta. No joo, onhan se 3 vuotta sitten myös "nuorempana".
En jaksa uskoa tarinaa, vaikuttaa kirjoitustyylin ja tekstin sisällön perusteella jonkun vanhemman tyypin satuilulta.
Joo, ei kyllä kovin moni suomalainen vanhempi olisi kovin myöntyväinen oman 16-vuotiaan lapsen raskauteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tietenkin kun olimme nuorempia ja vasta alkanut seurustelemaan niin eihän se ollut samanlaista kun nykypäivänä."
Tämä kuullostaa siltä että vuosia olisi yhdessä pikemmin 13 kuin 3 vuotta. No joo, onhan se 3 vuotta sitten myös "nuorempana".
En jaksa uskoa tarinaa, vaikuttaa kirjoitustyylin ja tekstin sisällön perusteella jonkun vanhemman tyypin satuilulta.
Ihan tosi tämä tarina on:) Ja hain tossa nuorempana just sitä että tossa vaiheessa nuori kasvaa henkisesti todella paljon tai ainakin itse kasvoin. En kyllä väitä etten tästä enää kasvaisi, ihminen kasvaa ja kehittyy läpi elämän. Kun kasvaa itse, niin suhdekkin muuttuu samalla ja meidän suhteesta tuli vakavampi. Voi olla virhe elää koko nuoruuden yhden ja saman henkilön kanssa, jos ero joskus tuleekin. Mutta jos sitä riskiä ei ota, jää paljosta paitsi, olemme onnellisia ja avoimia suhteessamme, kaikilla suhteilla on omat haasteet, niin meilläkin, mutta puhumalla asioista, on helpompi ymmärtää toista. En siis todellakaan halua eroa, vaikka toi jos saattoi siltä kuulostaa, mutta olen hyväksynyt sen että elämässä tapahtuu kaikenlaista, onneksi tällä hetkellä olemme onnellisesti yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi muuttaa elämää todella paljon, kannattaa varautua siihen että kun vauva syntyy niin voi jäädä todella yksin, jopa meillä aikuisilla ihmisillä ystävät ja miehet jättää kun vauva-arki onki liikaa.
Hyvä että sulla on perhe ja sukulaiset tukena.
Nämä asiat ovat tiedossa, raskauden ajan olen yrittänyt eri paikoista etsiä vertaistukea, että yrittäisin välttyä liialta yksinäisyydeltä. Onhan se uutta kun ei voi vaan tulla ja mennä, mutta sitten kaverit voi. Vasta kun vauva syntyy niin sen pystyy tajuamaan tilanteen oikeasti, mutta ajatustyötä olen tämän kanssa yrittänyt tehdä. Samoin sen kanssa, että tulen ikuisesti olemaan sidottu tähän pienokaiseen, että vaikka kaikki hylkäis mut, niin on pakko kestää. Onneksi tilanne ei kuitenkaan tällä hetkellä näytä siltä.
Alue: Aihe vapaa
Voi olla että ääni muuttuu kellossa kun vauva on syntynyt. Lapsellista käytöstä poikaystäväsi vanhemmilta. Koittakaa kestää, kyllä asiat aina jotenkin järjestyy! :)