Lue keskustelun säännöt.
Mikä tekee ihmisestä uhrautujan?
19.12.2023 |
Lähipiirissä on tällanen henkilö. Ei mitään väliä omalla hyvinvoinnilla, kunhan auttaa muita ja muilla on asiat hyvin. Ei jotenkin osaa arvostaa ja laittaa etusijalle omaa hyvinvointia eikä myöskään ikinä pyydä muilta apua, mutta auttaa muita vaikka pää kainalossa.
Minua kiinnostaisi tietää, onko tällasen käytöksen taustalla joku lapsuustrauma vai mistä se johtuu? Ei se ihan tervettä ole. Ihan kun hän ajattelisi että ei ansaitse hyviä asioita vaan hänen tehtävä on uhrautua muiden puolesta ja auttaa muita saavuttamaan hyviä asioita elämässä. Oma elämä ei ikään kun ole ollenkaan tärkeä.
Kommentit (23)
Tästä löytyy paaaaaaaaaaaaljhon tietoa, tässä yksi linkki jota en tosin jaksanut lukea: https://www.evermind.fi/uhrautumisen-tunnelukko/
Tässä toinen: https://hidastaelamaa.fi/2019/01/uhrautumisen-tunnelukko-saa-ihmisen-au…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun aloitus oli ikään kuin uhriutumista, joten voisitko kirjoittaa meille kaikille että mikä teki sinusta ihminen?
Uhriutuminen ja uhrautuminen on eri asia. Henkilö josta kirjoitin, ei todellakaan oo uhriutuja.
Onko tämä tyypillistä keskimmäisille lapsille, jotka ovat jääneet isompien ja pienempien väliin, vaille vanhempien huomiota? Ehkä sitten uhrautumalla ja ylikiltteydellä yrittää kompensoida ja hakea vanhempien hyväksyntää?
Uhriutumisen taustlla on pelko ja pelkuruus, tietynlainen varmuuden kaipuu, ja kuten joku totesi uhrautuminen saattaa olla rohkea ja ylävämielinen, erittäin eettinen teko, johon valitettavasti yhdestäkään suomalaisesta ei enää taida olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden hyväksi tekemisestä saa tarkoituksellisuuden tunnetta. Tiettyyn pisteeseen asti ihan suositeltavaa, mutta ei tietenkään oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Olin itse nuoruudessa ylikiltti uhrautuja. Ystävystyin ihmisten kanssa, joiden kanssa en oikeasti halunnut olla. Otin tehtäväkseni "pelastaa" heidät, koska kukaan muu ei tehnyt niin. Luulen, että sain tähän mallin äidiltäni, joka toimi samoin lähinnä uskonnon ohjeistuksen takia.
Räpistelen tästä nyt eroon aikuisena. Vieläkin tulee syyllisyyttä jos annan vain muiden asioiden ja ongelmien olla ja keskityn omaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun aloitus oli ikään kuin uhriutumista, joten voisitko kirjoittaa meille kaikille että mikä teki sinusta ihminen?
Uhriutuminen ja uhrautuminen on eri asia. Henkilö josta kirjoitin, ei todellakaan oo uhriutuja.
Henkilö ei ole ihminen, ihminen on ihminen, ihminen ei myöskään ole henkilö
Toiveeni; ruotikaa omaa itseänne enemmän!
Jos kukaan ei sinulle tee pahaa, voit antaa ihmisen olla mikä on! Voit jopa kunnioittaa häntä sellaisenaan, vaikka itse olisit hänen vastakohtansa.
Arvostele ihmisiä, jotka harrastavat väkivaltaa ja muuta tuhoamista.
Hyvyys on harvinainen kukkanen ihmissielussa. Kiitä, jos joku tekee hyvistä tekoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiveeni; ruotikaa omaa itseänne enemmän!
Jos kukaan ei sinulle tee pahaa, voit antaa ihmisen olla mikä on! Voit jopa kunnioittaa häntä sellaisenaan, vaikka itse olisit hänen vastakohtansa.
Arvostele ihmisiä, jotka harrastavat väkivaltaa ja muuta tuhoamista.
Hyvyys on harvinainen kukkanen ihmissielussa. Kiitä, jos joku tekee hyvistä tekoja!
En mä arvostele ketään ja hyvät teot on toki hyvä asia. Haluisin vaan ymmärtää miksi jotkut tuntuvat olevan kyvyttömiä tekemään niitä hyviä tekoja itselleen, vaikka jatkuvasti tekevät niitä muille.
Vierailija kirjoitti:
Toiveeni; ruotikaa omaa itseänne enemmän!
Jos kukaan ei sinulle tee pahaa, voit antaa ihmisen olla mikä on! Voit jopa kunnioittaa häntä sellaisenaan, vaikka itse olisit hänen vastakohtansa.
Arvostele ihmisiä, jotka harrastavat väkivaltaa ja muuta tuhoamista.
Hyvyys on harvinainen kukkanen ihmissielussa. Kiitä, jos joku tekee hyvistä tekoja!
Hyvyys on ihan eri asia kuin uhrautuminen oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko rajattomuus ja uhrautuminen sama asia?
Me siskoni kanssa tultiin ns."uskoon", sisko halusi pelastaa ja minusta tutui, etten ihmisenä riitä uskonyhteisöissä. Aina tein jotain väärin. Ajattelin kuitenkin, että ihmiset välittävät toisistaan ja ovat rehellisiä. Siihen harhaan uskonnolliset vaatimukset minua veivät. Nyt sitten on tullut kuonoon vuosikymmenet niin rajusti, että masennuin tähän pahaan maailmaan, siis pahaan ihmiseen. Oikeassa oleminen ja ajattelemattomuus uskovana ja myös ei-.uskovana tuhosi minun elämän. Tietysti toivon, että tästä vielä nousen, vaikka onkin jo ehtoopuoli elämässä...mutta sellaista elämä on! Kai kaikella, pahallakin on joku tarkoitus ja tehtävä
Hyvä kun kirjoitit, hyvä kun olet olemassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen ihmisen elämää ei voi koskaan tietää, tuntea tai ymmärtääkään. Pitää vain kunnioittaa, tyytyä kuuntelemaankin.
Vierailija kirjoitti:
Me siskoni kanssa tultiin ns."uskoon", sisko halusi pelastaa ja minusta tutui, etten ihmisenä riitä uskonyhteisöissä. Aina tein jotain väärin. Ajattelin kuitenkin, että ihmiset välittävät toisistaan ja ovat rehellisiä. Siihen harhaan uskonnolliset vaatimukset minua veivät. Nyt sitten on tullut kuonoon vuosikymmenet niin rajusti, että masennuin tähän pahaan maailmaan, siis pahaan ihmiseen. Oikeassa oleminen ja ajattelemattomuus uskovana ja myös ei-.uskovana tuhosi minun elämän. Tietysti toivon, että tästä vielä nousen, vaikka onkin jo ehtoopuoli elämässä...mutta sellaista elämä on! Kai kaikella, pahallakin on joku tarkoitus ja tehtävä
Hyvä kun kirjoitit, hyvä kun olet olemassa
Mullakin on paljon ollut vaikeuksia uskonnollisten ihmisten ja yhteisöjen kanssa. En koskaan kokenut aitoa kuuluvuutta siihen maailmaan, mutta yritin pakottaa itseäni. Syyllisyyttä, häpeää, muiden sanelemaa elämää.. Uskonyhteisöt on täynnä rikkinäisiä ihmisiä, jotka yrittää sen uskonnon avulla löytää itselleen ja muille elämäntarkoitusta, mutta usein rikkinäiset ihmiset tekee toisistakin rikkinäisiä.
Rauhallista joulua ja kaikkea hyvää sinun elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen elämää ei voi koskaan tietää, tuntea tai ymmärtääkään. Pitää vain kunnioittaa, tyytyä kuuntelemaankin.
Totta, viisaasti sanottu. Silti joskus herää halu ymmärtää, miksi joku ihminen on sellainen kuin on.
Kova elämä muovaa ihmistä. Ehkä on olemassa jokin "kohtalo" meille kullekin, mene ja tiedä. Jos haluat ymmärtää ihmistä, mene hänen luokseen ja kuuntele. Ei arvostelua, ei hänen persoonansa määrittelyä tai analysointia. Vain kuuntelet ja itse olet ihan hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko rajattomuus ja uhrautuminen sama asia?
Ei. Ihminen jolla ei ole rajoja, sallii kaikenlaisen käytöksen toisilta itseään kohtaan. Uhrautuja tekee mitä tahansa toisen eteen.
Sinun aloitus oli ikään kuin uhriutumista, joten voisitko kirjoittaa meille kaikille että mikä teki sinusta ihminen?