Lue keskustelun säännöt.
Mikä tekee ihmisestä uhrautujan?
19.12.2023 |
Lähipiirissä on tällanen henkilö. Ei mitään väliä omalla hyvinvoinnilla, kunhan auttaa muita ja muilla on asiat hyvin. Ei jotenkin osaa arvostaa ja laittaa etusijalle omaa hyvinvointia eikä myöskään ikinä pyydä muilta apua, mutta auttaa muita vaikka pää kainalossa.
Minua kiinnostaisi tietää, onko tällasen käytöksen taustalla joku lapsuustrauma vai mistä se johtuu? Ei se ihan tervettä ole. Ihan kun hän ajattelisi että ei ansaitse hyviä asioita vaan hänen tehtävä on uhrautua muiden puolesta ja auttaa muita saavuttamaan hyviä asioita elämässä. Oma elämä ei ikään kun ole ollenkaan tärkeä.
Kommentit (23)
Viestiketjussa analysoitiin uhrautujan motiiveja hyväntekemiseen ja määriteltiin psykologisia käsitteitä; "uhrautuja", "uhri-asennetta", "ihmisen rajattomuutta" ym...
Laajemminkin voisi teemaa käsitellä; äiti uhrautuu lähes aina lapsensa puolesta, rajattomat lääkärit kriisipesäkkeissä elävien ihmisten puolesta, rauhanaatteensa takia ihminen/ihmisiä vangitaan ja jopa teloitetaan. Jokainen tämän tietää!!! He antavat tietoisen uhrin ihmiskunnalle rauhan ja rakkauden aatteensa takia. He näkevät tuolloin yhteisen edun suurempana "arvona" kuin oman henkensä tai mukavuudenhalunsa säilymisen.
Ymmärrätkö nyt, mitä uhrautuminen on parhaimmillaan; se muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi elää meille kaikille!?!? Meidän tulee kiittää mieluummin kuin syyttää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen takia minäkin teen sen hyvän minkä teen. Olen huomannut, kun näillä auttamisen/tukemisen periaatteilla toimitaan, sivustaseuraaja saattaa vaivaantua. Ehkä hän tuntee syyllisyyttä ja muita negatiivisia tunteita. Ehkä hän itse ei ole koskaan nähnyt vaivaa muiden kuin ydinperheensä tai tosiystäviensä takia. Kun hän tapaa toisenlaisen elämänasenteen, hänen mielensä ilmapiirissä heräävät lukuisat kysymykset; "miksi, olenko antanut aihetta, onko tuo omituinen uskovainen, kyttääkö tuo elämääni, onko se hullu..."
Kiinnostaako ihmistä moraaliset seikat/teot muutoin kuin syyllistämisen näkökulmasta? Jos sinä syyllistyt, tee edes joku pieni hyvä teko, niin tunne jättää sinut rauhaan ja voit antaa jokaisen ihmisen auttaa/tukea niin paljoin kuin hän haluaa. Sen avun vastaanottajan tehtävä on sanoa; "kiitos, kyllä tämä apu on jo aivan riittävä!"
Vain oikeasti avuntarpeessa olevat kyllä ymmärtävät saamansa avun merkityksen ja osaavat siitä kiittää.
Miten ihminen sallii kaikenlaisen käytöksen muilta, onko se että raiskataan tai pahoinpidellään tai herjataan kohteen itsensä syy??? Salliiko hän todellakin itselleen nuo pahat teot???
Eikö pahan tekijällä itsellään ole mitään vastuuta kasvaa ihmisenä?
Menepä kysymään ihmiseltä, joka kertoo olevansa valmis tappamaan ihan tuntemattomia tai omaisiaan, katuuko hän puheitaan tai mahd. tekojaan???
Entä tuo uhrautuja, jätätkö hänelle sen hyvän tekemisen vastuun???
Tartu toimeen ja jaa vastuu hänen kanssaan hyvän tekemisessä muille ihmisille, vaikkeivat he olisikaan niitä sydänystäviäsi!
"NE" työt eivät tekemällä lopu!
Pahoille teoille ihmisillä kyllä riittää selityksiä ja perusteluja!