Miten te jaksatte teini-ikäistenne kanssa, joilla ei koskaan ole mikään hyvin?!
Meillä kuulee usein sanat "sä et ikinä", "miks sä aina", tai erikseen ikinä, mitään tai koskaan. Milloin ei tehdä mitään, koskaan ei saa tarpeeksi mitään tai sitten joku aina tekee jotain väärin.
Joskus tuijotan kuulemma liikaa, joskus taas en ikinä vietä aikaa teinin kanssa vaan aina pikkusiskon. Mutta teinin huoneeseen ei saa juttelemaankaan mennä kuin kerran viikossa hetkenä, jota ei voi etukäteen ennustaa. Ja tällaisenkin hetken aikaikkuna on suhteellisen kapea.
Kaikilla muilla on asiat aina paremmin, ja tolkkua sanomisiin tulee vasta jos alan näyttää itse tunteitani ja kertoa, että myös minä olen ajatteleva ja tunteva ihminen, jolle ei tulla sanomaan ihan mitä tahansa ilman seuraamuksia. Ja tätä pitäiti vielä jaksaa useampi vuosi?
Kommentit (42)
Kasvatuksessa mennyt jotain pieleen?
Mun teini on ihan samanlainen. Olen tullut siihen lopputulokseen että hän ei pidä minua ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Mun teini on ihan samanlainen. Olen tullut siihen lopputulokseen että hän ei pidä minua ihmisenä.
Pidätkö sinä teiniä ihmisenä ja tasavertaisena vai mollaat, pilkkaat, väheksyt huomaamattasi?
Puhukaa niille teineille. Kysykää mikä ärsyttää. Älkää loukkaantuko, jos sanovat suoraan.
"Kyllä on ihanaa ja kaikkien pitäisi lapsia tehdä! Ette tiedä mistä jäätte paitsi!"
Eli 2 vuotta kannetaan mukana söpöä (kirkuvaa) kakkapakettia, ja 16-n vuotta ihmistä jolla on joka päivä jotain valittamista ja aamupalalla naama norsunvituillaan?
En tunnista ongelmaa. Jotain varmaan pielessä teidän vuorovaikutuksessa?
T. Kolmen teinin/aikuisen äiti
Onneksi ne ajat ovat ohi.Jäi vain jälkeen kakka mutsi,huono mutsi ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun teini on ihan samanlainen. Olen tullut siihen lopputulokseen että hän ei pidä minua ihmisenä.
Pidätkö sinä teiniä ihmisenä ja tasavertaisena vai mollaat, pilkkaat, väheksyt huomaamattasi?
Puhukaa niille teineille. Kysykää mikä ärsyttää. Älkää loukkaantuko, jos sanovat suoraan.
Totta kai pidän enkä väheksy tai mollaa.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksessa mennyt jotain pieleen?
Tämäpä se on usein syynä.
Semmoisia teinit on ja meidän vanhempien pitää olla aikuisia. Teinit kasvattavat myös vanhempia. T. Kolmen teinin äiti
No onneksi tiedät tavan miten toimia: näytät tunteesi avoimesti ja osoitat ettei se nillitys mene minnekään tyhjiöön. Minusta tuollainen avoimuus on tervettä ja toivottavaa missä tahansa ihmissuhteessa. Sano teinille samat asiat jotka viestissäsi kerroit.
Sama oli meillä, onneksi on muuttanut jo pois. Edelleen olen katkera hänen käytöksestään...
Joo, varmaan pilasin hänen elämänsä, mutta niin pilasi myös hän minun!
Säälin vanhempia, joilla on noin rasittavia teinejä
Meillä on kyllä rajat lapsilla, kaikilla suunnilleen samat ottaen tietysti ikätaso huomioon. Jokainen osallistuu kotitöihin, jokaiselta vaaditaan hyvää käytöstä kodin ulkopuolella. Olen ajatellut, että kotona saa näyttää tunteensa, mutta siinä menee raja että ei satuteta itseä tai muita tai vahingoiteta paikkoja.
Jos hakee vertaistukea teinin kanssa elämiseen, ei sitä ensimmäisenä halua kuulla että kyseessä olisi vajaus kasvatustaidoissa. Itse ajattelen, että jos teini ei koskaan näyttäisi negatiivisia tunteitaan, jotain olisi pahasti pielessä. Ja totta kai nämä kasvattavat myös meitä vanhempia. Olen huomannut olevani liian jyrä joissain asioissa ja toisaalta oman luonteeni kanssa ristiriitainen: olen hassuttelija, joka kuitenkin pitää rajat. Näin kärjistetysti.
Meillä asuu kaksi teiniä, joiden luonne-erot alkaa tulla aina vain enemmän esiin. Toinen pitää sisällään asiat ja sitten räjähtää, toinen valittaa tasaisempaan tahtiin. Molempien lasten sisäinen maailma on varmasti täynnä asioita, joista en tiedä. Siksi tunnekuohut meneekin niin syvälle: enkö minä sittenkään osaa, enkö minä sittenkään ole luotettava.
Ap
Itse valitin äidilleni jatkuvasti teininä. Koin epäoikeudenmukaisuutta ja jonkinlaista ivaa vanhempien taholta. Koin ettei minua kunnioitettu lainkaan.
Olen kasvattanut kolme lasta täysikäiseksi eikä koskaan ole mitään vaikeuksia ollut. Olen pyrkinyt aina asettamaan lapset edelle, kasvatuksessa on oltu johdonmukaisia eikä järjettömiä simputussääntöjä ole ollut koskaan. Rajat on olleet aina ja ne on perustuneet turvallisuuteen.
Minulla kolme teiniä. Tämä on luonne kysymys: meilläkin yksi ns. "helppo" ja kaksi ainaista valittajaa. TOinen heistä myös järkyttävä suustaan (piip piip tekstiä yhdistettynä äiti sanaan). Olen itse ollut maailman helpoin ja kiltein teini ja olen edelleenkin hyvin sopuisa ja tasainen luonteeltani. Ottaa kyllä koville tämä. Varsinkin kun puoliso on herkästi tulistuva ja lähtee teinien huutoon/kiukutteluun mukaan, joten itselleni jää rauhallisen vanhemman rooli. En usko väitteisiin kasvatuksesta, niin erilaisia meillä kaikki kolme rakasta teiniä.
Vertaistukea ap:lle! Yritetään jaksaa, pari vuotta enää!
Kannattaa vain niellä kiukkunsa ja olla tyytyväinen, että nuoret ilmaisevat tuskaansa käytöksellään kotona, eikä esim. rikoksilla tai päihteillä. Tämä ainakin lohduttaa mua vaikeina hetkinä, kun ne ongelmat on lähinnä äidin kanssa neljän seinän sisällä, ei tuolla pelottavassa maailmassa <3
Teinin tehtävä on ottaa irtiotto vanhempiin se on osa itsenäistymistä.
Se menee ohitse ja suhde muovautuu uudelleen vielä monta kertaa elämän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Itse valitin äidilleni jatkuvasti teininä. Koin epäoikeudenmukaisuutta ja jonkinlaista ivaa vanhempien taholta. Koin ettei minua kunnioitettu lainkaan.
Olen kasvattanut kolme lasta täysikäiseksi eikä koskaan ole mitään vaikeuksia ollut. Olen pyrkinyt aina asettamaan lapset edelle, kasvatuksessa on oltu johdonmukaisia eikä järjettömiä simputussääntöjä ole ollut koskaan. Rajat on olleet aina ja ne on perustuneet turvallisuuteen.
Minäkin olin lapsena ja varsinkin teininä koko ajan huonotuulinen, itkuinen ja tuskainen, kun kukaan ei edes yrittänyt kuunnella tai ymmärtää. Vanhempien vastaus kaikkeen oli vihainen EI tai täysi hiljaisuus. Tuntui, että en saa päättää mistään eikä mulla ole mitään hallintaa mun omaan elämään.
Ei ole mitään normaalia tunteiden näyttämistä, että teini on jatkuvasti huonolla tuulella, jotain siinä on aina taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla kolme teiniä. Tämä on luonne kysymys: meilläkin yksi ns. "helppo" ja kaksi ainaista valittajaa. TOinen heistä myös järkyttävä suustaan (piip piip tekstiä yhdistettynä äiti sanaan). Olen itse ollut maailman helpoin ja kiltein teini ja olen edelleenkin hyvin sopuisa ja tasainen luonteeltani. Ottaa kyllä koville tämä. Varsinkin kun puoliso on herkästi tulistuva ja lähtee teinien huutoon/kiukutteluun mukaan, joten itselleni jää rauhallisen vanhemman rooli. En usko väitteisiin kasvatuksesta, niin erilaisia meillä kaikki kolme rakasta teiniä.
Vertaistukea ap:lle! Yritetään jaksaa, pari vuotta enää!
Tässähän on ihan selkeä syy käytökselle, toinen vanhempi on arvaamaton raivooja ja toinen ihan lapanen. Tuo 'helppo' lapsenne vaan kestää kummallisen perhedynamiikkanne ja kaksi muuta eivät.
Kuuntele teiniä. Ei se huvikseen kiukuttele kuitenkaan. Ota puheeksi ne asiast, joista valittaa.