Miten te jaksatte teini-ikäistenne kanssa, joilla ei koskaan ole mikään hyvin?!
Meillä kuulee usein sanat "sä et ikinä", "miks sä aina", tai erikseen ikinä, mitään tai koskaan. Milloin ei tehdä mitään, koskaan ei saa tarpeeksi mitään tai sitten joku aina tekee jotain väärin.
Joskus tuijotan kuulemma liikaa, joskus taas en ikinä vietä aikaa teinin kanssa vaan aina pikkusiskon. Mutta teinin huoneeseen ei saa juttelemaankaan mennä kuin kerran viikossa hetkenä, jota ei voi etukäteen ennustaa. Ja tällaisenkin hetken aikaikkuna on suhteellisen kapea.
Kaikilla muilla on asiat aina paremmin, ja tolkkua sanomisiin tulee vasta jos alan näyttää itse tunteitani ja kertoa, että myös minä olen ajatteleva ja tunteva ihminen, jolle ei tulla sanomaan ihan mitä tahansa ilman seuraamuksia. Ja tätä pitäiti vielä jaksaa useampi vuosi?
Kommentit (42)
Ihan hyvin teinin kiukuttelua jaksaa, kun samaan on karaissut itsensä jo vuosien saatossa vaimon taholta.
Naisvalitus ja teinivalitus ovat samaa keskenkasvuisuutta.
Mun lapseni sai teinivuosina diagnoosin (add). On nyt aikuisena edelleen varsin joustamaton ja helposti ylikuormittuva. Ei tosin enää valita niin paljoa kun isompiakin juttuja on jo tullut vastaan. Eipä se aina ole edes kasvatuksesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele teiniä. Ei se huvikseen kiukuttele kuitenkaan. Ota puheeksi ne asiast, joista valittaa.
Lässyn lässy. Kyllä se kuule valittaa koska on TEINI. Ei mistään syystä.
Tämä asenne on juuri se syy..
"Itse ajattelen, että jos teini ei koskaan näyttäisi negatiivisia tunteitaan, jotain olisi pahasti pielessä. "
Minusta jotain on pahasti pielessä, jos teini ei koskaan näytä positiivisia tunteita.
Mä kerroin lapselle jo esiteini iässä , että tunteita saa ja pitää näyttää , mutta rumasti turha puhua kun siitä tulee vain turhaan paha mieli kaikille . Sanat täytyy osata valita niin , ettei tarvitse katua vaikka minkälainen olisi mieli ja rikkoa ei saa . Hyvin on mennyt , nyt jo täys ikäinen ja hyvät on välit .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele teiniä. Ei se huvikseen kiukuttele kuitenkaan. Ota puheeksi ne asiast, joista valittaa.
Lässyn lässy. Kyllä se kuule valittaa koska on TEINI. Ei mistään syystä.
Tuo on juuri sitä vähättelyä, mikä aiheuttaa suuttumusta ja hankaluutta. Ei kukaan kiukuttele syyttä.
Jostain syystä teinejä pidetään vain teineinä. He ovat kuitenkin ihmisiä, joilla on omat mielipiteet ja opettelevat aikuisuutta. Ymmärtävät ettei vanhemmat ole aina oikeassa.
Meillä on kolme teiniä, 18v, 16v ja 13v eikä kukaan heistä mökötä, kiroile tai paisko ovia. Kuten en tehnyt minäkään ollessani teini. Alkaa jo vähän ärsyttämään yleinen asenne, että kaikki teinit ovat jotain hirviöitä, joiden kanssa ei voi keskustella! Eikä tehdä mitään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseni sai teinivuosina diagnoosin (add). On nyt aikuisena edelleen varsin joustamaton ja helposti ylikuormittuva. Ei tosin enää valita niin paljoa kun isompiakin juttuja on jo tullut vastaan. Eipä se aina ole edes kasvatuksesta kiinni.
JUURI TÄMÄ: YLIKUORMITTUMINEN!
Ei tarvitse edes olla diagnoosia, vaan teini ylikuormittuu ja koska käsityskyky on vielä varsin rajallinen kaikkine syy-seuraussuhteineen, teinille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin puolustaa omaa näkemystään, joka ilmaantuu voimakkaina tunteina olosuhteita kohtaan, eli teini huutaa ja kiroaa, kun häneltä on järkevät keinot loppu. Niinhän sitä jotkut huutaa uhmaikäisillekkin, kun loppuu keinot kesken käydä kiukkukohtais järkevästi läpi.
Eli yritän tässä sanoa että sinä herätät teinissä tunteita ja teini yhdistää sinuun AINA sen voimakkaimman tunteen..eli onko se se koskaan, ikinä, aina..johdonmukaisuus auttaa paljon. Se, että sinä ja sinun toimesi ovat ennelta arvattavia(arkisemmin katsottuna rutiininomaisia), se luo teinille turvallisuutta. Mutta kasvettava on sinunkin; annettava teinille vapauksia iän kasvaessa. Oli sitten kyse tunnin pidemmästä kotiintuloajasta tai rahankäytöstä, teini pokkuroi, koska pelkää ettei kelpaa sinulle sellaisena, kuin on.
Tsemppiä, kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele teiniä. Ei se huvikseen kiukuttele kuitenkaan. Ota puheeksi ne asiast, joista valittaa.
Lässyn lässy. Kyllä se kuule valittaa koska on TEINI. Ei mistään syystä.
Tuo on juuri sitä vähättelyä, mikä aiheuttaa suuttumusta ja hankaluutta. Ei kukaan kiukuttele syyttä.
Jostain syystä teinejä pidetään vain teineinä. He ovat kuitenkin ihmisiä, joilla on omat mielipiteet ja opettelevat aikuisuutta. Ymmärtävät ettei vanhemmat ole aina oikeassa.
Joo, mutta ei pidä liikaakaan ymmärtää. Tiede -lehdessä luki, että aivojen kehittymisen ja hormonimyrskyjen vuoksi teinien aivotoiminta näyttää tietyissä tilanteissa kuvissa samanlaiselta kuin aivovammaisella. Eli eivät todellakaan pysty aina samalla tavalla rationaaliseen ajatteluun kuin aikuiset. Se on hyvä muistaa. Itsekin hyväksyin asian kun esikoinen tuli murrosikään, sillä vaikka kuinka yritit keskustella ja järkeillä teinin kanssa niin joka kerta ei mennyt asia perille. Helpotti saada asialle myös tieteellistä vahvistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kolme teiniä. Tämä on luonne kysymys: meilläkin yksi ns. "helppo" ja kaksi ainaista valittajaa. TOinen heistä myös järkyttävä suustaan (piip piip tekstiä yhdistettynä äiti sanaan). Olen itse ollut maailman helpoin ja kiltein teini ja olen edelleenkin hyvin sopuisa ja tasainen luonteeltani. Ottaa kyllä koville tämä. Varsinkin kun puoliso on herkästi tulistuva ja lähtee teinien huutoon/kiukutteluun mukaan, joten itselleni jää rauhallisen vanhemman rooli. En usko väitteisiin kasvatuksesta, niin erilaisia meillä kaikki kolme rakasta teiniä.
Vertaistukea ap:lle! Yritetään jaksaa, pari vuotta enää!
Tässähän on ihan selkeä syy käytökselle, toinen vanhempi on arvaamaton raivooja ja toinen ihan lapanen. Tuo 'helppo' lapsenne vaan kestää kummallisen perhedynamiikkanne ja kaksi muuta eivät.
Kysehän tässä on juuri nuorten resilienssin eroista. Ja ns. helpolla on parempi resilienssi kuin muilla. En kuitenkaan tätä laittaisi yksin kasvatuksen syyksi. Esim. meidän kiroilijaa kutsuttiin jo vauva "pääosan esittäjäksi" kun ilmaisi tunteensa niin ärhäkällä itkulla muihin verraten... Nyt teininä sama näkyy edelleen, ei olla vanhempina onnistuttu hiljentämään tätä luonnetta kotona. Koen kuitenkin onnistuneeni kasvattajana, kun tämä ei esim. koulussa vaikuta :)
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä on ihanaa ja kaikkien pitäisi lapsia tehdä! Ette tiedä mistä jäätte paitsi!"
Eli 2 vuotta kannetaan mukana söpöä (kirkuvaa) kakkapakettia, ja 16-n vuotta ihmistä jolla on joka päivä jotain valittamista ja aamupalalla naama norsunvituillaan?
Ei. Pikkulapsiaika on vielä raskasta, alakouluiässä, etenkin siinä 8-11-vuotiaana lapsi on helpoin ja "mukavimmassa" iässä. Sitten alkaa taas alamäki. Jotakuinkin.
"Kysehän tässä on juuri nuorten resilienssin eroista. Ja ns. helpolla on parempi resilienssi kuin muilla. En kuitenkaan tätä laittaisi yksin kasvatuksen syyksi. Esim. meidän kiroilijaa kutsuttiin jo vauva "pääosan esittäjäksi" kun ilmaisi tunteensa niin ärhäkällä itkulla muihin verraten... Nyt teininä sama näkyy edelleen, ei olla vanhempina onnistuttu hiljentämään tätä luonnetta kotona. Koen kuitenkin onnistuneeni kasvattajana, kun tämä ei esim. koulussa vaikuta :)"
Perheen ja kodin pitäisi olla turvapaikka jokaiselle, eikä sellainen ympäristö, jossa pärjää vain, jos omaa hyvän resilienssin.
Vierailija kirjoitti:
"Kysehän tässä on juuri nuorten resilienssin eroista. Ja ns. helpolla on parempi resilienssi kuin muilla. En kuitenkaan tätä laittaisi yksin kasvatuksen syyksi. Esim. meidän kiroilijaa kutsuttiin jo vauva "pääosan esittäjäksi" kun ilmaisi tunteensa niin ärhäkällä itkulla muihin verraten... Nyt teininä sama näkyy edelleen, ei olla vanhempina onnistuttu hiljentämään tätä luonnetta kotona. Koen kuitenkin onnistuneeni kasvattajana, kun tämä ei esim. koulussa vaikuta :)"
Perheen ja kodin pitäisi olla turvapaikka jokaiselle, eikä sellainen ympäristö, jossa pärjää vain, jos omaa hyvän resilienssin.
Näinhän se on. Mutta en kyllä koe, että tempperamentin pitäisi olla juuri tietynlainen (=tasainen ja rauhallinen) pystyäkseen turvaamaan turvallisen kodin. Onnea teille jos on, mutta ihmisiä me teinien vanhemmatkin ollaan.
Koti on se paikka, jossa voi turvallisesti myös raivota. Etsiä niitä omia rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kysehän tässä on juuri nuorten resilienssin eroista. Ja ns. helpolla on parempi resilienssi kuin muilla. En kuitenkaan tätä laittaisi yksin kasvatuksen syyksi. Esim. meidän kiroilijaa kutsuttiin jo vauva "pääosan esittäjäksi" kun ilmaisi tunteensa niin ärhäkällä itkulla muihin verraten... Nyt teininä sama näkyy edelleen, ei olla vanhempina onnistuttu hiljentämään tätä luonnetta kotona. Koen kuitenkin onnistuneeni kasvattajana, kun tämä ei esim. koulussa vaikuta :)"
Perheen ja kodin pitäisi olla turvapaikka jokaiselle, eikä sellainen ympäristö, jossa pärjää vain, jos omaa hyvän resilienssin.
Näinhän se on. Mutta en kyllä koe, että tempperamentin pitäisi olla juuri tietynlainen (=tasainen ja rauhallinen) pystyäkseen turvaamaan turvallisen kodin. Onnea teille jos on, mutta ihmisiä me teinien vanhemmatkin ollaan.
Siinä tapauksessa ei varmaan kannata ihmetellä miksi teinit kiukuttelee ja raivoaa, jos vanhemmat on samalla tavalla "ihmisiä" :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kysehän tässä on juuri nuorten resilienssin eroista. Ja ns. helpolla on parempi resilienssi kuin muilla. En kuitenkaan tätä laittaisi yksin kasvatuksen syyksi. Esim. meidän kiroilijaa kutsuttiin jo vauva "pääosan esittäjäksi" kun ilmaisi tunteensa niin ärhäkällä itkulla muihin verraten... Nyt teininä sama näkyy edelleen, ei olla vanhempina onnistuttu hiljentämään tätä luonnetta kotona. Koen kuitenkin onnistuneeni kasvattajana, kun tämä ei esim. koulussa vaikuta :)"
Perheen ja kodin pitäisi olla turvapaikka jokaiselle, eikä sellainen ympäristö, jossa pärjää vain, jos omaa hyvän resilienssin.
Näinhän se on. Mutta en kyllä koe, että tempperamentin pitäisi olla juuri tietynlainen (=tasainen ja rauhallinen) pystyäkseen turvaamaan turvallisen kodin. Onnea teille jos on, mutta ihmisiä me teinien vanhemmatkin ollaan
Perehdy täällä lisää psykologiaan: https://www.duodecimlehti.fi/duo16652
Teini-ikäisen aivojen kehitys on kesken. Siitä hyvää tietoa esim. mll sivuilla
Hyvin jaksaa, kun muistelemme omaa teini-ikää. Samanlaisihan sitä oltiin. Kyllä ajan kanssa kaikki muuttuu.
Jospa ap nyt vain vastaisi noihin teininsä kysymyksiin ja kysyisi itse teinilta mitä kuuluu ja mikä hätänä.
jotkut ovat vain inisijöitä joilla ei ole mikään ikinä hyvin. oli sitten teinejä tai aikuisia. otan osaa että kohdallesi sattui rasittava yksilö
Lässyn lässy. Kyllä se kuule valittaa koska on TEINI. Ei mistään syystä.