Iäkäs ja kaikki muut? Mietittekö omaa mennyttä elämäänne ja minkä olisi voinut tehdä toisin, mikä olla toisin. Minkälaisia mietteitä?
Iäkäs ja kaikki muut? Mietittekö omaa mennyttä elämäänne ja minkä olisi voinut tehdä toisin, mikä olla toisin. Minkälaisia mietteitä?
Kommentit (15)
No tuolla asenteella varmaan kannattaakin elää! Not!
Miehen ei kannata mennä naimisiin. Miehen kannattaa aika käyttää kortsua. Naiselle kannattaa opetella sanomaan ei.
Tietysti mietin. Ja olen uskonut, että jokainen miettii niitä joskus, vaikka toisin väittäisi. Mutta mennyttä ei voi muuttaa.
Olen mietiinyt ja tullut siihen tulokseen, että lopputulos olisi ollut kuitenkin aika sama.
Vaikka en olisi mennyt naimisiin juuti kyseisen eksän kanssa, niin koska minä olin sellainen kuin olin, olisin mennyt naimisiin jonkun saman tyyppisen miehen kanssa.
Jos en olisi mennyt opiskelemaan sitä, mitä lähdin, niin koska minä olin sellainen kuin olin, niin saman tyyppistä työtä olisin kuitenkin päätynyt tekemään.
Syntymäpäivä 62v lähestyy, tavallaan mietin, niinkuin oikeastaan koko aikuisiän lähellä syntymäpäivää, toisaalta enemmän mietin lähestyvää eläkeikää, vanhoja vanhempia ja näiden hoitoa.
Tässä ja nyt on hyvä, jos en olisi tehnyt niitä virheitä, joita olen tehnyt en tiedä miten asiat olisivat nyt.
Aina kun joku muu on halunnut valita puolestani ja manipuloida kohtaloani, olen saanut maksaa kovan hinnan. He ovat kokeneet itsensä valheellisesti hyväntekijöinä. Joten tärkeää on oppia kuuntelemaan omaa intuitiotaan ja oppia tuntemaan itsensä (ja sama latinaksi), jottei tule harhaanjohdetuksi elämänsä kustannuksella.
Myös, manipuloivalla on aina enemmän voitettavaa.
Menneisyyttä on aivan turha pohtia, mikään tehty ratkaisu ei muutu miksikään. Voi olla itselleen armollinen, hyväksyä tapahtuneet, ja mennä eteenpäin. Vauhdin ei tarvitse olla kova, päivä kerrallaan on ihan sopiva vauhti.
Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.
Mönkään meni moni homma, mutta en nyt erityisesti mehustele niillä. Samalla lailla lakkaavat olemasta nekun, joilla askelmerkit osuivat paremmin
Olen 56v nainen. Minulla on nyt hyvä elämä, hyvä avioliitto ja melkein aikuiset lapset.
Jos katson elämää taaksepäin, niin pari asiaa olisin tehnyt toisin. Olisin panostanut lukio opiskeluun paremmin ja lähtenyt ihan toiselle alalle kuin mitä sitten menin. Olisin luottanut itseeni ja taitoihini enemmän. Ja viimeisenä se, että olisin skipannut pari miestä elämästäni ennen kuin aloin suhteeseen heidän kanssaan.
Mutta toisaalta, olisinko nyt tässä jos em. virheitä en olisi tehnyt?
En märehdi mennyttä, vaikka koenkin epäreiluksi sen miten liika kilttiys on pilannut elämäni.
Sen neuvon voin antaa nuoremmille, että älä ole liian kiltti äläkä piittaa muiden ihmisten tunteista. Kukaan ei tule ikinä antamaan sinulle mitalia mikäli näin toimit. En minäkään saanut, eikä näin jälkikäteen paljon lohduta kun muistelee miten monet minut tunteneet naiset esimerkiksi työpaikalla ovat sanoneet että minusta joku saisi hyvän miehen.
Olen vasta 52-vuotias ja olen silti joskus miettinyt, mitä olisi voinut tehdä toisin. Oikeastaan ainoa asia, jota olen katunut, oli laiskuus lukiossa, kun reputin kirjoitukset. Sain kuitenkin lakin ja opiskelupaikan.
Vaikka aikoinaan meni seitsenvuotinen avoliitto poikki, sekin kääntyi parhain päin. Sain kimmokkeen muuttaa ulkomaille ja löysin nykyisen vaimoni. Edellinen työpaikkani lopetettiin, mutta löysin tämän nykyisen tilalle, josta saan paljon parempaa palkkaa.
Olen vissiin onnekas, kun kaikki on vaikeuksista huolimatta aina kääntynyt parhain päin.
Mietin usein. Olen kuitenkin fatalisti, joten uskon elämän menevän niinkuin menee ihan tarkoituksella. Lisäksi en olisi se joka nyt olen ilman menneisyyttäni.
Tietenkin monia asioita olisi ns. kannattanut tehdä toisin, mutta ikävä asia elämässä on, että parempiin päätöksiin tarvittava osaaminen ja elämänviisaus tulee vasta iän ja kokemuksen myötä.
Ja sitä ei nuorempana tajunnut, kuinka hemmetin nopeasti tapahtuu se muutos 3-kymppisestä 6-kymppiseksi. Yhtäkkiä oletkin itse se vanhinta sukupolvea oleva. Vanhemmat, kaikki setäsi ja tätisi ovat kuolleita. Se on kurjaa. Kun isälle ja äidille tai mukaville sedilleen ja tädeilleen ei voi enää koskaan soittaa ja kertoa ja kysellä kuulumisia.
Nuorille haluaisin sanoa, että pinnistelkää ja ponnistelkaa eteenpäin. Elämän kolhuista pääsee eteenpäin kun ei liikaa vatvo asioita. Itkut ja kolhut kuuluvat elämään siinä missä ilotkin
Vierailija kirjoitti:
Miehen ei kannata mennä naimisiin. Miehen kannattaa aika käyttää kortsua. Naiselle kannattaa opetella sanomaan ei.
Ja ennen kaikkea naisen kannattaa olla tekemättä lapsia. Siitä ei seuraa kuin huonoa.
Elän tätä päivää. En piehtaroi menneisyydessä. Jos on ollut, mistä pitänyt ottaa oppia, olen ottanut.