Haluanko olla 40v. pikkulapsen äiti?

Jaksan nyt paljon paremmin kuin kolmekymppisenä, kaikki turhuus on karissut matkan varrella ja äitiys on rentoa ja hauskaa. Olen siis 51-55v kun pahin murrosikä työillä yleensä iskee ja enpä usko uupuvani, kolme vanhinta on jo läpikäynyt sen. Yksi todella pahasti.

ja toisen lapsen heti perään 43-vuotiaana.



Raskaus helpohko, vauva onneksi helppo. Vauva ei minua valvottanut - ristiriitainen parisuhde kylläkin ) :

Nautin raskaudesta, äitiydestä, kotonaolosta ja IHAN KAIKESTA aivan eri tavalla kuin nuorempana.



Jos ajattelet, ettet jaksa, niin et jaksakaan. Jos ajattelet, että jaksan kyllä, niin varmasti jaksat. Lapsen kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa jaksamisen suhteen, mutta parisuhteessa sitten sitäkin enemmän ) : Mutta se on toinen stoori eikä liity iltatähtiin.



Niin ja tämä 16-vuotias teinipoika ja 2-vuotias tyttönen rakastavat toisiaan niiiin paljon... Poika oli ja on niin onnessaan siskostaan.

ole kuin vasta 37. Siinä on huima ero siihen, että on 40. ;)

Ei kai se nykyään ole mitenkään harvinaista, että pikkulasten vanhemmat on nelikymppisiä. Omassa tuttavapiirissäni kenelläkään ei näytä olevan mitään kiirettä lastenhankinnassa, vaikka ovat sinun ikäisiä ja ylikin.

vaan ihan siihen, miten ap nakee itsensa. Jos han kokee olevansa 40-vuotiaana vanha, sairas ja vasynyt, niin silloin ei kannata hankkia lasta. Jos taas ei, niin siita vaan. Mulla on 2 lasta, jotka olen saanut vanhempana kuin ap nyt (ja yksi, jonka sain 32-vuotiaana). Hyvin jaksaa.

vesselin äiti (isommat lapset 9 v ja 11 v) ... ja hetkeäkään en ole katunut "iltatähden hankkimista". Tosi paljon puuttuisi elämästä, jos tätä pientä ei olisi! Toiveissa on vielä kaveri pikkuiselle eli siitä vaan ap!

Isompasi ovat juuri siinä ihanassa iässä, että vauvanhoito on sinulle paljon helpompaa, aina on viihdyttäjä. Vauvathan rakastaa katsella isoja sisaruksia ja jotkut yli 5v lapset eivät enää lyö vauvaa tms, mitä taapero voi tehdä.

Mutta lähipiiristä löytyy useampi 40-41 vuotiaana lapsen saanutta. Yksi sanoi suoraan että oli rankkaa. Tosin lapsella oli pahat allergiat, ja kaikki yöt yhtä huutamista (kun ei kortisonit auttaneet kutinaan) monta vuotta. Toinen taas on minun kummipoikani äiti, takana loistavast imennyt raskaus, hyvin sujunut synnytys ja ihana vauva, hyvin sujunut vauva-aika. Äiti täynnä energiaa :)

Tämän ensimmäisne sukulaisen tytär on nyt 20, tai 21, eikä tämä sukulainen enää ole puhunut olleensa liian vanha äidiksi.

Itse olen raskaana nyt, 35 vuotiaana, ja toivon että vielä yhdne lapsen voisin saada. Isommat lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä, joten kaipa tämä/ nämä meidän iltatähtiämme ovat :)

Jotenkin sitä on itselleen asettanut sellaiseksi haamurajaksi tuon 40v ja nyt kun se lähestyy niin tuntuu ettei enää uskaltaisikaan. Vaikka niin kun joku tuossa sanoi on minulla sinne vielä muutama vuosi matkaa...



Olen ajatellut useita positiivisia puolia vauvan hankkimiselle... Uskon olevani nyt rennompi äiti, voisin olla lapsen kanssa pidempään kotona ja vanhemmat lapset mahdollistaisivat vauvanhoitoon keskittymisen.



Toisaalta vauvan terveys pelottaa. Minulla on kaksi tervettä lasta, voisinko saada vielä kolmannen? Ja myös pelottaa keisarinlaikkauksen riskit itselle (kaksi ekaa on tullut leikkausella, niin tulisi myös tämä...)



Ja sitten on tietysti kaikki käytännön jutut: vauvakamat, jotka on pantu kiertoon jo aikaa sitten, liian pieni asunto jne, jne...



Ja näitä minä suren vaikka en voi olla varma että edes tulen enää raskaaksi... :)



Kiitos kommenteista!

t. ap

Edelliset 5 ja 6v. Ei ole kaduttanut. Hyvin jaksaa, mutta se kai kiinni omasta mielialasta ja terveydestä jne.

Itsellä muuten sama tilanne, paitsi niin päin että minä haluaisin vielä lapsen (olen 35 v., mies 36 v. ja lapset kohta 7 v. ja kohta 5 v.) Ja mies ei halua, joskus tuntuu että ei kenelläkään muulla pariskunnalla ole näin vahvasti että toinen todella haluaa vauvan ja toinen ei sitten millään. On tämä yhtä helvettiä. Välillä jo sanoin miehelle, että luovun vauvahaaveestani, kun alkoi mennä jo melko pahaksi riidat aiheesta, mutta ei tämä ota hellittääkseen. En tiedä enää mitä tehdä. Parisuhdeterapeutille olen aikaa vakavissani varaamassa..

Ja olen niin onnellinen tuosta pienestä vaavista, ettei mitään rajaa. Jaksan yöheräämisetkin paremmin kuin nuorena konsanaan.



Ja bmi on 45.

Se oli niin ihana juttu, että en voi muuta kuin kannustaa. Mulla oli suurin vauvakuume + keskenmeno puolivuotta ennen tätä raskautta. Mulle raskaus oli vähän väsyttävämpi, mutta nyt 42v. odotan meidän viimeistä, neljättä enkä ole ollenkaan niin väsynyt ollut ja on mennyt hyvin, joten ei ikä välttämättä edes väsytä, ehkä elämäntilanne enemmän. On minulla helpompaa, kun isot ovat jo koulussa. 20 vuoden päähän en osaa ajatella, mutta tällä hetkellä, kun kotona on 3v. ja 2isompaa koulussa, niin kyllä tuosta pienestä nauttii niin kovasti. Ihanaa kun on pienikin omana personanaan talossa, koska isommat ovat jo erilaisia. Heidänkin kanssaan on ihan mukavaa, mutta pieni lapsi on valloittava. Mulle siis kolmas toi valtavasti voimavaroja (baby power) ja suuresti iloa. En tiedä tästä neljännestä sitten, jännitääkin aika lailla, millainen on ja miten menee, mutta eipä tuossa enää auta kuin odottaa syntymistä.

Ekan lapsen sain 28-vuotiaana ja nuorimmaisen 42-vuotiaana, ja näitten välissä syntyi kolme lasta. Toiseksi nuorin oli 6-vuotias, kun kuopus syntyi, eli kai tämä nuorin on iltatähti. Varmaan kaikkein parhaiten jaksoin nuorimmaisen kanssa, vaikka hän oli koliikkilapsi ja yövalvomisia oli pitkään. Mutta en mä kyllä missään vaiheessa edes pohtinut sitä, jaksanko vai en, en ennen raskautta enkä lapsen syntymän jälkeen. Mä vain jaksoin eikä univelkaakaan tullut ollenkaan. Nuorin on jo koululainen.



Nyt viisikymppisenä on jännä vaihe, kun vanhimmat lapset ovat muuttaneet omilleen, sitten on kaksi teiniä, joista toisella on melkoinen myllerrys menossa, ja vielä tuo pieni koululainen.

Haluanko olla 40v. pikkulapsen äiti?

on kait ihan yksilöllistä...Itse olen 34 enkä voisi kuvitellakaan itseäni raskaaksi...paljon lääkkeitäkin, mitä siitä seurais jos ne joutuis kaikki lopettamaan...

Haluanko olla 40v. pikkulapsen äiti?

Se lukeminen voi tosiaan olla hankalaa joillekkin.

Mun lapset on nyt tässä, jatkossa haluan nauttia lisääntyvästä vapaa-ajasta, sekä erilaisten jututjen tekemisestä lasten kanssa. Vauvarumba olkoon mun osaltani ohitse. 8v lapsen luokkakaverin äiti on 55v ja mun äitini on saman ikäinen ;) Kannattaa vaan miettiä sitä omaa jaksamista.

Nyt jos tulisin raskaaksi, niin olisinkin jo 42v. Ollaan yritetty lasta pitkään. Kerran tuli keskenmeno, ja nyt 1,5 vuoteen ei ole tärpännyt. Olenkin tullut siihen tulokseen että pitää unhtaa koko juttu. Ajatus siitä, että kun olisin 50 v, tämä lapseni olisi toisella luokalla. Ei mua häiritse lainkaan nyt yöheräämiset eikä muut jaksamiset. Vaan lähinnä se että olisin ihan mummoiässä lapsen ollessa alakoulussa.

Haluatko edes vielä yhden lapsen?? Sehän on se perimmäinen kysymys.



Selvitä itselle ensin tämä asia.



Sitten mieti missä kunnossa olet itse. Eikä se että on jo 2 lasta takaa sitä että saisit vielä 3. Voi tulla keskenmenoja, tai että et tulekaan enää raskaaksi.



Täytyy sanoa, että toisin kun muut tässä väitti, mulla ainaskin on puhti huomattavasti nopeammin loppu nykyään, n. 40v pikkulapsen äidillä, kun silloin nuorena vähän päälle 20v:nä kun ekan lapsen sain. Ei sitä enää jaksa mitään ylimääräistä vaan aika tiivisti sitä vaan on kotona lapsen kanssa.

eli en tosiaaka jaksais tuon ikäsenä enää valvomisia.tuntuu että nyt 32 vuotiaanakin tekee tiukkaa.