Lue keskustelun säännöt.
Kyllä huomaa, että Suomessa yhä me isät olemme kakkosluokan vanhempia verrattuna äiteihin.
14.12.2023 |
Minun ja vaimoni lapsi kuoli pari vuotta sitten. Suruaikana kaikki keskittyivät vain vaimooni ja tämän suruun, että kuinka tällä on vaikeaa ja hän on kohdannut elämänsä hirveimmän asian, mitä ihmiselle voi tapahtua. Kaikki huomio keskittyi lähinnä vain häneen eikä ollenkaan minuun. Kun minä yritin isänä surra ja vaikka itkeä, niin kaikki moittivat minua ja sanoivat, että miten minä kehtaan kun minun miehenä täytyy olla vahva ja olla vaimoni tukena ja turvana kun hän suree lapsensa menetystä. Kun sanoin, että olihan lapsi minunkin lapseni, niin vaimo etunenässä ihmiset sanoivat, että äidille lapsen menetys on aina todella paljon pahempi kuin miehellä, koska nainen on ollut raskaana, synnyttänyt ja hoitanut lasta. Eihän miehet lapsista sillä lailla välitä, kun mies vain ruiskii spermat naiseen ja moni mies sitten lähtee pois ilman, että välittää lapsesta yhtään eikä aina edes tiedä niistä. Eli ei minun menetys ole mitään verrattuna vaimon menetykseen. Näinkö ihmiset ajattelee, että isä ei ole vanhempana käytännössä mitään?
Kommentit (10)
Kummat lohdutti vaimoasi, miehet vai naiset? Miksei mieskavereistasi ollut sinulle mitään tukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isät eivät muista edes lapsiensa syntymäpäiviä.
Voimia sinulle raskaassa tilanteessa ja kiitos että avauduit!
Siis vaimo etunenässä muiden kera moittimassa, kun suret lastasi, joka kuoli?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni voisit sanoa tämän somessa ja olla "järkyttynyt" ihan. Sanoa ettet halua syyttää ketään, mutta näin. Voi sanoa ettet halua ammattitukea, et tarvitse enää, mutta olisit halunnut silloin läheisten tuen tai lohdutusta tms. Ehkä ne tutut eivät ole sitten hyviä, jos et saa heiltä apua, ovatko jääneet vieraaksi. Jos muille lapsen äiti on tutumpi. Onko sun sukulaisista avuksi taas tai omat tutut. Jos ne yhteiset ei toimi sulle. Jos on vieras mies harvempi uskaltaa lähestyä mitenkään. Mutta silti olisi kiva jos joku huomioi. Miten oma äitisi, oliko empaattinen vai kylmä.
Voi sua, ymmärrän kyllä mitä ajat takaa. Ihan yhtä suuri menetys teillä tietenkin oli, mutta miehenä et ehkä koe saavasi näyttää tunteita tai et osaa näyttää niitä. Voisitko kirjoittaa tästä vaimollesi, että sinäkin surit ja suret isosti. Se voisi ehkä yhdistää teitä. Jaettu suru on ehkä helpompi kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on Porvoossa. Ehkä kannattaisi tutustua normaaleihin ihmisiin, niin ei olisi tuollaistakaan ongelmaa. Täällä oikeassa maailmassa tasan nolla ihmistä ajattelee ja toimii kuvaamallasi tavalla.
En ajattele noin. Olen pahoillani ettet ole saanut tukea etkä käydä suruasi läpi. Kyllähän isäkin odottaa raskaudessa vauvaa ja hoitaa häntä äidin kanssa. Otan osaa suureen menetykseesi ap!