70-90-luvulla kaikki oli paremmin

Vielä on 1774 vuotta maailmanloppuun. Ehtii parantua asiat.

90-luvulla oli aito suvaitsevaisuus hyvällä mallilla. Ihmiset alkoivat pikkuhiljaa ja huumorin kautta hyväksyä erilaisia vähemmistöjä, se oli orgaanista ja luonnollista. Sen ajan ajatuksia oli esimerkiksi "värisokeus" joka on edelleenkin ainoa oikea periaate. Katsotaan ihmisen luonnetta eikä ulonäköä. Nykyään on menty takapakkia ja ihmisiä ajatellaan ensisijaisesti jonkun ihonvärin tai muun ominaisuuden edustajana, porukkaa jaetaan eri leireihin ja jenkeissä on jopa korkeakouluissa rotueroteltuja tiloja.

Tätä kutsutaan edistykseksi, mutta minusta tässä on otettu persnettoa aika rajusti.

1975-2008 oli Suomen kulta-aikaa.

No 90-luvulla ei taatusti mennyt.

70-luku oli toki mahtava vuosikymmen ja allekirjoittaneella "sitä surutonta nuoruus aikaa ja Kekkonen presidentti ain".

En kehuisi noilta vuosikymmeniltä kuin korkeintaan 1980-luvun loppua, jolloin meni oikeastikin hyvin.

Siitä huolimatta keskivertosuomalaisen elintaso on nykyään paljon parempi kuin keskivertosuomalaisella tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

No 90-luvulla ei taatusti mennyt.

70-luku oli toki mahtava vuosikymmen ja allekirjoittaneella "sitä surutonta nuoruus aikaa ja Kekkonen presidentti ain".

Siis ei mennyt 90-luvulla paremmin, vaan oli ihan perhereikä vuosikymmen. 70-luku paras, sit 60-luku (vaikka en siitä ihan hirveesti muistakaan) ja kasarin eka puolikaskin vielä ok, mutta kasarin jälkeen sitten loput vuosikymmenet pelkkää kuraa ja paskaa.

Olet oikeassa, mutta sanoisin, että vielä 2010 asti oli ihan mukavaa.

Olin 70 luvulla teini/nuori, 80 luvulla nuori/30 kymppinen, kyllä silloin oli moni asia paremmin kuin nyt.

Asiat olivat paljon simppelimpiä, ei ollut digiä, tosin nykyään moni asia on helpompi hoitaa kun on

kompuutterit sun muut ja tv kanavikin on ainaki 100.

Eikä ollut, vaan ihan kammottavaa, suvaitsematonta, ahdaskatseista aikaa (no, 70 -luvusta en tiedä).

Ei ollut.

Hohhoijaa.

"Ennen kaikki oli paremmin"

Just joo

Mennyttä aikaa on helppo pitää parempana, kun emme ole siellä, emmekä voi palata sinne. 

Kuitenkin virsi on ollut aivan vastaava myös mainitsemillasi vuosikymmenillä. Aina on ennen ollut paremmin. Se on se sukupolvien välinen kuilu.

Monikaan ei todellisuudessa olisi valmis palaamaan pankkikirjoihin, kotipuhelimiin, kalliiseen elektroniikkaan, vikaherkkiin ajoneuvoihin, rahoittamisen vaikeuteen/korkotasoihin, surkeaan julkiseen liikenteeseen, huonoon kuvanlaatuun, heikkolaatuisiin elintarvikkeisiin, rakennusten räikeisiin rakennusvirheisiin, puhelinluetteloihin/osoitekirjoihin, läsnä tapahtuvaan työhön, yms yms näitä voisi keksiä vaikka kuinka paljon lisää.

Joo ehkä joitain hyviäkin puolia on menneessä ajassa, mutta kokonaisuutena taitaa olla vain aika kullannut muistot. 

Tekniikka on kehittynyt mikä on hyvä asia, mutta mentaalinen ja moraalinen tilanne on heikentynyt. En muista tällaista vihaa ja pahoinvointia ennen nähneeni mikä nyt velloo kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Tekniikka on kehittynyt mikä on hyvä asia, mutta mentaalinen ja moraalinen tilanne on heikentynyt. En muista tällaista vihaa ja pahoinvointia ennen nähneeni mikä nyt velloo kaikkialla.

Aivan saman olisi voinut sanoa 80/90-luvuilla

70-luvulla kyllä, jolloin elin nuoruuteni. Mutta 90-luvun alussa oli paha lama ja se kosketti monia.

- mummo -

Vierailija kirjoitti:

No 90-luvulla ei taatusti mennyt.

70-luku oli toki mahtava vuosikymmen ja allekirjoittaneella "sitä surutonta nuoruus aikaa ja Kekkonen presidentti ain".

Ysärin loppu oli kyllä hyvää aikaa. Ei ollut vielä somea, avoimia suhteita, tindereitä, perusarvot ja yhteisöllisyys oli vielä jäljellä, Suomi toipui lamasta jo hyvää vauhtia, tekniikka kehittyi mm. Kännyköistä tuli perusväline kun vielä kasarilla olivat juppien leluja, tietokoneet halpeni, pelikonsolit tuli esim. PS1, N64 ja Snes. Autotkin olivatbparhaimmillaan 1990-2010 välillä.

Pikemminkin 70- ja 80-luvuilla. Ysäri täyttä pask aa.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla oli aito suvaitsevaisuus hyvällä mallilla. Ihmiset alkoivat pikkuhiljaa ja huumorin kautta hyväksyä erilaisia vähemmistöjä, se oli orgaanista ja luonnollista. Sen ajan ajatuksia oli esimerkiksi "värisokeus" joka on edelleenkin ainoa oikea periaate. Katsotaan ihmisen luonnetta eikä ulonäköä. Nykyään on menty takapakkia ja ihmisiä ajatellaan ensisijaisesti jonkun ihonvärin tai muun ominaisuuden edustajana, porukkaa jaetaan eri leireihin ja jenkeissä on jopa korkeakouluissa rotueroteltuja tiloja.

Tätä kutsutaan edistykseksi, mutta minusta tässä on otettu persnettoa aika rajusti.

Totta. Woketus korostaakin eroja ja lietsoo vastakkainasetteluja.

Vierailija kirjoitti:

En kehuisi noilta vuosikymmeniltä kuin korkeintaan 1980-luvun loppua, jolloin meni oikeastikin hyvin.

Siitä huolimatta keskivertosuomalaisen elintaso on nykyään paljon parempi kuin keskivertosuomalaisella tuolloin.

Suomi oli kuitenkin turvallisempi ja tasa-arvoisempi 1980-luvulla. Itseäni karmii tämä lisääntyvä turvattomuus ja ylipäänsä se, että yhteiskunta taantuu kaikilla tavoilla kouluja, terveydenhoitoa ja postinkulkua myöten. Suomi on taantuva maa eikä yksikään hallitus edes yritä muuttaa suuntaa. Orpon hallitus päinvastoin sysää voimalla Suomea kohti luokkayhteiskuntaa, jossa rehottaa pahoinvointi ja rikollisuus.