Miksi jotkut ihmiset eivät ikinä käy suvun vanhusten luona, mutta sitten kun nämä sairastuvat ja joutuvat sairaalaan, niin sitten tungetaan
kauhealla porukalla kyllä katsomaan? Kävisivät vierailemassa sillonkin kun on terveenä.
Kommentit (27)
Näin tunnen myös minä täysin elävä ihminen.En sairas ja suku asuu lähellä.Mutta käyntejä voi vaan toivoa, ei tapahdu. Tule sinä meille! Miksi ,koska suvalla autot ja muut vehkeet.
Suututtaa jättää iso perintö näille .
Näinhän se on. Vanhuksella voi olla lapsia ja lapsen lapsen lapsia, eikä kukaan käy tai edes soita. Mitä iloa niistä lapsista oli. Monessa maassa vanhukset pidetään kotona ja se on kunnia-asia. Italia esimerkiksi. Vanhukset ovat siellä toimeliaimpia. Heitä arvostetaan ja kunnioitetaan eikä sysätä vanhainkotiin "odottamaan kuolemaa"
Vierailija kirjoitti:
Näin tunnen myös minä täysin elävä ihminen.En sairas ja suku asuu lähellä.Mutta käyntejä voi vaan toivoa, ei tapahdu. Tule sinä meille! Miksi ,koska suvalla autot ja muut vehkeet.
Suututtaa jättää iso perintö näille
Eikö perinnön saa jättää kenelle haluaa .
Yhden mummun luona ei käyty ennenkuin mummu kuoli, sitten rynnättiin paikalle pikku lapsia myöden.
Tämä on niin totta! Olen kotihoidossa ja aina lapset marisee kuinka eivät ehdi kun asuvat kaukana. Sitten kun kysyy missä niin puolen tunnin matkan päässä. Korona- aika kyllä hyödynnettiin tehokkaasti välillä myös tekosyynä.
Rehellisesti. No, sairaalakäynti käy nopeammin eikä tarvitse pelätä ripulia vuosikausia kaapissa seisseistä homeisista kekseistä tai muusta tarjottavasta josta ei kehtaa kieltäytyä. Vien kyllä aina ( käyn siis välillä kotonakin) omat kahvipullat mukana, mutta pahimmillaan saan ne kolmen kuukauden kuluttua eteeni.
Sairaalassa on rajattu aika, puoli tuntia tai tunti on hyvän mittainen käynti. Kotona kun käyn, kuluu koko päivä. Puolet viikonlopusta.
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti. No, sairaalakäynti käy nopeammin eikä tarvitse pelätä ripulia vuosikausia kaapissa seisseistä homeisista kekseistä tai muusta tarjottavasta josta ei kehtaa kieltäytyä. Vien kyllä aina ( käyn siis välillä kotonakin) omat kahvipullat mukana, mutta pahimmillaan saan ne kolmen kuukauden kuluttua eteeni.
Sairaalassa on rajattu aika, puoli tuntia tai tunti on hyvän mittainen käynti. Kotona kun käyn, kuluu koko päivä. Puolet viikonlopusta.
Haittojahan me vanhukset ollaan, eikö juuri se, jolla on vanhat ruuat tarvitsisi useammin käymistä?
Itse yritän välttää marttyyrina oloa tyyliin, kohtahan minusta pääsette kun kuolen. Vaikka olen vielä asioistani huolehtiva 78 v joskus tuntuu että saisivat lapset enemmän välittää. Tosin usein viestitellään. Lähimmältä matkaa 1,5 h.
Vähän ilkeä naapurin rouva konka kaikki kolme lasta asuvat perheineen tässä kotilähiössään, puolisokin samasta lähiöstä, sanoi että lapset hakeutuvat kauas jos eivät pidä vanhemmistaan vaan tahtovat pois.
Meillä kävi niin että kaikki opiskelivat semmoista mitä tässä kaupungissa ei tarjolla
Vierailija kirjoitti:
Yhden mummun luona ei käyty ennenkuin mummu kuoli, sitten rynnättiin paikalle pikku lapsia myöden.
Kuollutta katsomaan?
Meillä kävi niin, että vanhukset muuttivat vanhoilla päivillään viereiseen pitäjään reilun puolen tunnin ajomatkan päähän. Nyt odottavat, että pitäisimme heille seuraa.
Kutsumme silloin tällöin kylään. Käytös on vaihtelevaa.
Mietin, mitä tapahtuu sitten kun ovat oikeasti huonossa kunnossa ja avun tarpeessa. Rientävätkö sitten apuun ne kauempana asuvat lapset, joita he ovat eri tavoin auttaneet?
Mun äiti on niin ikävä luonteeltaan etten mene, onneksi välimatkaa yli 500km
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti. No, sairaalakäynti käy nopeammin eikä tarvitse pelätä ripulia vuosikausia kaapissa seisseistä homeisista kekseistä tai muusta tarjottavasta josta ei kehtaa kieltäytyä. Vien kyllä aina ( käyn siis välillä kotonakin) omat kahvipullat mukana, mutta pahimmillaan saan ne kolmen kuukauden kuluttua eteeni.
Sairaalassa on rajattu aika, puoli tuntia tai tunti on hyvän mittainen käynti. Kotona kun käyn, kuluu koko päivä. Puolet viikonlopusta.
Haittojahan me vanhukset ollaan, eikö juuri se, jolla on vanhat ruuat tarvitsisi useammin käymistä?
Itse yritän välttää marttyyrina oloa tyyliin, kohtahan minusta pääsette kun kuolen. Vaikka olen vielä asioistani huolehtiva 78 v joskus tuntuu että saisivat lapset enemmän välittää. Tosin usein viestitellään. Läh
Omat vanhempani muuttivat eläkeläisinä kävelymatkan päähän meistä, koska halusivat olla lähellä. Jos on itse vielä toimintakykyinen, voi edesauttaa yhteydenpitoa.
Kyllä tuossa pitää olla johdonmukainen. Jos on välit poikki niin mitä sinne sairaalaan änkemään. Ei se hapan vanhus yhtäkkiä valaistu ja peru puheitaan ja pyydä anteeksi tekojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti. No, sairaalakäynti käy nopeammin eikä tarvitse pelätä ripulia vuosikausia kaapissa seisseistä homeisista kekseistä tai muusta tarjottavasta josta ei kehtaa kieltäytyä. Vien kyllä aina ( käyn siis välillä kotonakin) omat kahvipullat mukana, mutta pahimmillaan saan ne kolmen kuukauden kuluttua eteeni.
Sairaalassa on rajattu aika, puoli tuntia tai tunti on hyvän mittainen käynti. Kotona kun käyn, kuluu koko päivä. Puolet viikonlopusta.
Haittojahan me vanhukset ollaan, eikö juuri se, jolla on vanhat ruuat tarvitsisi useammin käymistä?
Itse yritän välttää marttyyrina oloa tyyliin, kohtahan minusta pääsette kun kuolen. Vaikka olen vielä asioistani huolehtiva 78 v joskus tuntuu että saisivat lapset enemmän välittää.
Ruuhkavuosia eläville pitää antaa löysää hihnaa. Olisi ahdistavaa kaikille aina päälle painava äiti/ anoppi. Kylään tunkeva tai ruikuttava: tulkaa käymään.
Mutta jos alkaa muisti mennä, silloinhan ei enää ole itsekontrollia. Hyvä ei mikään kun vanhemmat ovat vanhoja. Haittoja ovat.
Vierailija kirjoitti:
Näin tunnen myös minä täysin elävä ihminen.En sairas ja suku asuu lähellä.Mutta käyntejä voi vaan toivoa, ei tapahdu. Tule sinä meille! Miksi ,koska suvalla autot ja muut vehkeet.
Suututtaa jättää iso perintö näille .
Eli olet rahaihmisiä, kun isosta perinnöstä puhuit. Mitä , jos tilaisit taxin ja huristelisit sukuasi tapaamaan. Sillähän se ongelma on ratkaistu. Muista viedä tuliaisia.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Vanhuksella voi olla lapsia ja lapsen lapsen lapsia, eikä kukaan käy tai edes soita. Mitä iloa niistä lapsista oli. Monessa maassa vanhukset pidetään kotona ja se on kunnia-asia. Italia esimerkiksi. Vanhukset ovat siellä toimeliaimpia. Heitä arvostetaan ja kunnioitetaan eikä sysätä vanhainkotiin "odottamaan kuolemaa"
Minkä takia lapsen tehtävänä olisi vanhuksen viihdyttäminen. Vaanhukset voisivat pitää seuraa toinen toisilleen. Pitäisi olla eläkeläisten kerhoja kuten lastenkin kerhoja.
Se on sama kuin että ikinä ei soiteta tai mennä kylään kun ihminen elää,mutta hautajaisiin tungetaan komean kukkapuskan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Vanhuksella voi olla lapsia ja lapsen lapsen lapsia, eikä kukaan käy tai edes soita. Mitä iloa niistä lapsista oli. Monessa maassa vanhukset pidetään kotona ja se on kunnia-asia. Italia esimerkiksi. Vanhukset ovat siellä toimeliaimpia. Heitä arvostetaan ja kunnioitetaan eikä sysätä vanhainkotiin "odottamaan kuolemaa"
Minkä takia lapsen tehtävänä olisi vanhuksen viihdyttäminen. Vaanhukset voisivat pitää seuraa toinen toisilleen. Pitäisi olla eläkeläisten kerhoja kuten lastenkin kerhoja.
Eläkeläisten kerhoja on monella paikkakunnalla.
Sisko teki isän kanssa samat, äidin luona sairaalassa se ei jaksanut käydä. Vissiin paikkaamassa omaatuntoaan ja näyttämässä muille että välittää... ...ttu se mitään muuta välittänyt kuin itsestään