Lelukaupassa nähtyä, hohhoijaa mitä kasvatusta taas

muiden tavoista kasvattaa.

Keskittykää omiin lapsiinne.

Aivan samaa mieltä! Jos se oli sen äidin tapa, niin sit oli. Vai ootteko jostain saanut hommattua jonkun kirjan lasten kasvatuksen oikeista tavoista? Ymmärtäkää ihmiset, että jokainen kasvattaa ja komentaa lastaan juuri niin kuin parhaaksi näkee! Ja turha teidänkään on tuolla kaupoilla pelätä, että joku palstalainen näkee kun komennatte lastanne.. Mun mielestä se ei ole mitään väkivaltaa lasta kohtaan, että ottaa kädestä kiinni ja vie pois esim just sen leluhyllyn luota (kunnon riuhtominen ja repiminen on sitten asia erikseen). Se on vaan niin, että lapsen täytyy ymmärtää se että aikuinen päättää. Anteeks nyt vaan, mutta ei kiva olla sellaisten lasten kanssa, jotka on kotona aina saanut tahtonsa läpi jokaisessa asiassa.

noista äideistä jotka tekevät noin.



jossain vaiheessa ihmisen on opittava että kun jotain sanotaan se pidetään, en koskaan ole ymmärtänyt että miksi ihmeessä lapsille jankutetaan samaa asiaa sata kertaa eikä mitään tehdä. Kakara kainaloon ja menoksi jos kerran on kiire.



Pääsikö se äiti muuten lainkaan sieltä lelukaupasta?

ku lapsi voi oikeesti menettää luottamuksensa tonttuihin ja turvalliseen äitiin. Et nyt kun se poika luuli et tontut näki niin se pelkää nyt kauheesti ettei pukki tuo sille lahjoja ja sille tulee trauma.

Jotenkin ajattelen, että äiti ei viitsinyt mennä hakemaan,koska sitten lapsi etenkin heittäytyy hankalaksi. Vaikka huutaa tai potkii tai jotain.

Sittenhän hän vasta olisikin ollut hankalassa tilanteessa. Av:lta olen oppinut, että kun riehuvaa lasta yritetään kantaa tai pitää kiinni, on se väkivaltaista käytöstä.

Kai sanoit sille äidille, että teet ls-ilmoituksen?

Minä ainakin olen lukenut liikaa palstaa ja ajattelen aina julkisilla paikoilla, että täälläkin on varmasti joku palstamamma kyttäämässä! Jos olen ankara, teen väärin, ja jos olen lepsu, teen silloinkin väärin. Mutta parempi pelata varman päälle etten vaikuta väkivaltaiselta traumojen aiheuttajalta.

lähde lasta raahaamaan lelukaupasta ulos jos ei kerrasta usko että nyt mennään. Ihan hyvin kerkeen jankuttaan vähän aikaa, kyllä se sieltä sitten perään lähtee jossain vaiheessa.



Tiedän, että siellä lelukaupassa on niin kiva katsella tavaroita, joten mieluummin aloitan jankuttamisen jo hyvissä ajoin, ennenkuin ihan oikeasti pitää lähteä :)

lähde lasta raahaamaan lelukaupasta ulos jos ei kerrasta usko että nyt mennään. Ihan hyvin kerkeen jankuttaan vähän aikaa, kyllä se sieltä sitten perään lähtee jossain vaiheessa. Tiedän, että siellä lelukaupassa on niin kiva katsella tavaroita, joten mieluummin aloitan jankuttamisen jo hyvissä ajoin, ennenkuin ihan oikeasti pitää lähteä :)

itekin tosin sanon lapselle "kohta sit lähdetäämn" "viiden minuutin kuluttua pitää mennä" ja sitten "nyt mennään" että ehtii "valmsitautua henkisesti", mutta jos sanotaan että nyt mennään niin sitten mennään eikä neuvotella. ei kai teillä ihan oikeesti lapset päätä, millon lähdetään kotiin?

ja jos ei sitten pyydettäessä lähde (ei nyt sillä sekunnilla mutta kuitenkin) niin sitten mennään luokse ja otetaan kädestä kiinni. kyllä ne lapset oppii rajat jos ne opetetaan niille.

olisin ainaki hakenu niin että hippulat olis vinkunu jos ei olis parin käskyn jälkeen tullu!!!

muiden tavoista kasvattaa.



Keskittykää omiin lapsiinne.

Eli ihan turhaa rutinaa. Lapsi tiesi, että ei se tee mitään, joten turha reagoida.



Tavisäiti olisi ilmoittanut lapselle, että katsomme tämän hyllyn ja sitten lähdemme. Ja sitten olisivat lähteneet. jos lapsi voi luottaa siihen, että se lähtö joka tapauksessa sen hyllyn jälkeen (tai mikä nyt ikinä onkin mittana, 5 min tms.) lähdetään, niin ei synny itkupotkuraivareita.



Kaupassa karjuva lapsi on tottunut siihen, että äiti ei ikinä toimi. Ja kun kerrankin toimii, on se suuri järkytys.

Eli ihan turhaa rutinaa. Lapsi tiesi, että ei se tee mitään, joten turha reagoida. Tavisäiti olisi ilmoittanut lapselle, että katsomme tämän hyllyn ja sitten lähdemme. Ja sitten olisivat lähteneet. jos lapsi voi luottaa siihen, että se lähtö joka tapauksessa sen hyllyn jälkeen (tai mikä nyt ikinä onkin mittana, 5 min tms.) lähdetään, niin ei synny itkupotkuraivareita. Kaupassa karjuva lapsi on tottunut siihen, että äiti ei ikinä toimi. Ja kun kerrankin toimii, on se suuri järkytys.