Mitä Juuri Sinulle kuuluu, ihan oikeasti?

No, pohjalle voi jäädä tai sieltä voi nousta.

No nyt elämä menee hieman hämmentyneissä merkeissä. Parisuhteessa on tapahtunut paljon pahaa ja hyvää. Hämmentää omakin käytös.



Toista lasta haluamme yrittää ja haikeana odottelemme miten käy. Esikoinen kasvaa silmissä ja oppii koko ajan uutta.



Haluaisin alkaa harrastamaan jotain mutta en tiedä mitä. Taiteenlajit kiinnostaa mutta oma terveys olisi aiheellisempaa korjata.



Ja nautin kun syksy alkaa tulla, rakastan pimeitä iltoja ja tuikkuja.

Lapset ovat ihania, mutta koti ei kertakaikkiaan pysy siistinä eikä pyykkivuori lopu koskaan. Kerään stressiä joka kuukauden loppupuolella, pitää laskea joka euro että riittää taas rahat seuraavaan vuokraan ja ruokiin.



Tunnen huonoa omatuntoa siitä etten kehtaa mennä hakemaan sossusta rahaa, ja lisäksi pidän isommat lapset kotona vaikka voisin laittaa heidät nollamaksuluokalla päivähoitoon jolloin käten jäisi enemmän kun menettäisin sisaruslisät mutta säästäisin aamupala- päiväruoka- ja välipalakustannukset.



Kiva oli kuitenkin että kysyit, vaikken tiedäkään kiinnostaako sinua oikeasti.

Minulla menee hävettävän hyvin. On kiva työpaikka, omasta toivomuksesta osa-aikainen ja saan ilmeisesti jatkaa siinä työssä vielä ensi vuoden.



Nuorempi lapsi aloitti juuri koulun ja viihtyy hyvin.



Rahaa saisi tietysti olla enemmän, mutta mielummin näin kuin matalalentoa. On ihanasti aikaa olla lasten kanssa ja harrastaa. rahat kuitenkin riittävät kaikkeen tarpeelliseen ja lisäksi mm. kuntoklubin jäsenyyteen.



Parisuhde on ok, tosin vähän kaivattaisi kahdenkeskistä aikaa. Nyt sitä kuitenkin jo järjestyy arkenakin kun lapset voi jättää kotiin ja lähteä yhdessä vaikka lenkille tai kuntosalille.

tulin otsikon perusteella vastaamaan, mutta en ole äiti, jonka näin kriteeriksi vasta viesti-osiossa.



Taistelen masennusta vastaan. Asun ulkomailla ja olen yksinäinen sinkku, vasten tahtoani. Kaikilla muilla läheisilläni ja lähelläni olevilla on parisuhde ja/tai perhe. Kun yritän puhua yksinäisyydestäni, se kuitataan tyyliin" mikset etsisi netistä". En uskalla etsiä netistä, kun olen aika varma, ettei mulle ketään löydy. Surettaa hirveästi ettei kukaan tajua kuinka paha olo mulla on. Tai välitä. Siis monien näennäisesti rakastamana mutta niin pirun yksin. Ja itseinho nostaa heti päätään, kun olen tän saanut kirjoitettua. Mitäs ruikuttamista yksinolossa on. Voisihan olla huonomminkin.



Toivon yli kaiken, että elämääni löytyisi kumppani, jonka kanssa voisin hankkia lapsia. Mitä pitempään menee yksin, sen vähemmän uskon itseeni hyvänä kumppanina ja sitä huonommaksi mahdollisuudet menevät.



Kiitos kun kysyit ja anteeksi purkautuminen, tuskinpa sinäkään tätä halusit kuulla.

Laitoin äidit sulkeisiin sen takia että ei ole pakko olla äiti saadakseen vastata.



Kuutoselle erityisesti toivottaisin paljon kaikkea hyvää ja pieniä onnellisia hetkiä elämään.



Edelleen kuulisin mielelläni muidenkin kuulumisia. Ja purkautua saa kenellä on siihen tarvetta, se on vain hyväksi.



ap

Viimeiset päivät pitäisi jaksaa vielä töitä eikä se oikein nappaa. Kotona kauhea sotku ja muutenkin on aika jaksamaton olo, mutta eiköhän se tästä.

helpommin ja nopeammin kuin toisilla. Asutko ulkomaillakin vasten tahtoasi? Jos niin, ala järjestämään asioitasi niin että muutat takaisin Suomeen. Ulkomailla on vaikeampi tutustua ja löytää kunnon kumppania kuin omasta kotimaastaan. Minä taas perheellisenä olen juuri ilmoittautunut kuntoklubiin, jossa asuisin jos voisin. Nyt voin mennä ainoastaa 2 krt/viikossa. Mutta olen miettinyt mitä jos olisi ihan yksin ja saisi tehdä just sitä mitä huvittaa. Tiedän kyllä, että mielummin parisuhteessa vaikka puolensa molemmissa.

mutta kuitenkin tunnen sellaista epämääräistä tyytymättömyyttä ja ahdistusta. Masennus on liian voimakas sana, mutta jotenkin vähän puuduttaa elämä tällä hetkellä. Suurin syy on varmaan työ, joka vie aika paljon voimia ja ei kuitenkaan tyydytä. Mietin kaiken aikaa miten voisi hypätä oranvanpyörästä pois. En kuitenkaan ole yhtään varma mitä haluaisin ruveta tekemään.



Positiivista on perhe, mies ja lapset antaa voimia. Taloudellinen tilannekin on hyvä, meillä on kiva koti. Ystäviäkin on. Eli perusasiat on kyllä kunnossa.

Mulla lähipiirissä monta onnellista tarinaa, joiden alku luotu netissä.

mikset etsisi netistä". En uskalla etsiä netistä, kun olen aika varma, ettei mulle ketään löydy.

Ihan hyvin.



Esikoinen päiväkodissa, itse vauvan kanssa kotona. Vähän tunsin aamulla pistoksen sydämessä, kun lapsi hoitoon jäi.

Mutta tiedän, että hänen on hyvä siellä olla.



Minulla on ollut vaikea kevät takana ja nyt erikois huomiota vaativa vauva.



Parisuhteessa kaikki hyvin. Samoin taloudellisesti. Kotikin, ihme kyllä siisti.



Jos jotain saisi toivoa, niin helpompaa arkea vauvan kanssa ja vähemmän stressiä miehelle työasioista.



Tsemiä erityisesti kutoselle.

Olen vielä reilun viikon lomalla. Mieli on rentoutunut ja hyvä. Loma miehen alsten kanssa sujui paremmin kuin koskaan, joten siitäkin on hyvä mieli.



Työpaikka on ihan mukava, joskin se stressaa hiukan, koska työkaveri sairastelee paljon. Mutta kuten sanottu, lomaa on vielä jäljellä..



Miehen kanssa on ihanaa ja hän on elämäni rakkaus. Minulla on ihanaa hänen kanssaan ja toisaalta voin esim. matkustella myös yksin.



Rahaa saisi olla enemmän ja haaveilen, että joskus saisimme ikioman asunnon. Nyt se tuntuu kaukaiselta.



Vanhempani ja muut läheiseni ovat kohtuullisen terveitä, jopa toinen vanhempani, jonka pelkäsin jo menettäväni.



Ainoa asia, joka oikeasti varjostaa elämääni on lapsettomuus. Olemme yrittäneet lähes kaksi vuotta eikä lasta kuulu. Tutkimukset on tehty (ei vikaa) ja hoitoja kokeiltu. Odotan ja pelkään syksyä, jolloin siirrymme rankempiin hoitoihin.



Kaiken kaikkiaan siis kuuluu oikein hyvää lapsikipuilua lukuun ottamatta.

Elämä on muuten hienosti, paitsi pitkän sairastelun jäljiltä olen vielä aika väsynyt. Siksi minulla onkin tylsää, kun ei riitä voimat keksiä jotain uutta ja mieltä piristävää.

Oikeasti oikein hyvää. Ihana loma takana ja uudet innostavat haasteet työssä vastassa.



Lisäksi kolme lasta ovat terveitä, iloisia ja aktiivisia. Itsekin innolla selailen syksyn harrastuskirjasia ja etsin uusia ihania kokemuksia.

Taistelen masennusta vastaan, kuten joku toinenkin. Synnytyksen jälkeinen masennus takana, josta en oikein koskaan kokonaan toipunut, koska sairaus jäi aluksi hoitamatta. Nyt hoitoennuste käy aina vain huonommaksi. Olen töissä vaativissa esimiestehtävissä, ja lopen uupunut. Lääkäri kirjoitti kk:n sairasloman työkyvyttömyyden vuoksi, mutta en yksinkertaisesti voi jäädä sairaslomalle. Kotona kaikki aina rempallaan ja siivoamatta. Mutta lapsi on ihana!

Itselläni on tänään huono päivä, tänään on "lääkepäivä" ja lääke jota otetaan kerran viikossa, aiheuttaa voimakasta päänsärkyä ja pahoinvointia:-( Mutta parin päivän päästä on olo taas suht ok.



Fyysisesti olen täysin rappiolla eikä paljoa ole tehtävissä, rahat tosi tiukilla ja asumme tosi ahtaasti, mutta minulla on kaksi aivan ihanaa lasta ja mies joka on paras ystäväni, joiden takia minulla kuitenkin menee ihan hyvin.

Saatat olla masentunut, ja siinä tapauksessa kannattaa aloittaa sen purkamisesta (liikunta, terapiaa, lääkkeitä -mikä vaan tuntuuu sulle hyvältä vaihtoehdolta).



Ellet ole, tai kun et enää ole, masentunut -ryhdistäydy.

Sinä tiedät mitä haluat:



"Toivon yli kaiken, että elämääni löytyisi kumppani, jonka kanssa voisin hankkia lapsia."



niin mikset sitten tee töitä sen saavuttamiseksi? Kukaan ihminen ei ole niin outo tai erillainen ettei missään päin maailmaa olisi sille sopiva kumppani. Sen itselleen sopivan kumppanin täytyy vain löytää, ja sen eteen kannattaa tehdä vähän töitä.



Itse löysin mainion miehen, nykyinen aviomieheni ja esikoiseni isän, nimenomaan netin kautta. Netti on ihan yhtä hyvä tai huono paikka tavata kumppanin kuin mikä tahansa paikka tai tilanne. Kaikessa on silti hyvät ja huonot puolet... Ainakaan et menetä mitään vaikka kokeilisit nettiä.



Onnea unelman saavuttamiseen!

ja jaksamista! Ole avoin missä ikinä kuljetkin. Itse löysin aviopuolison 35v. ja nyt meillä on 2 lasta. Pitkän linjan sinkku siis olen.



Ap:n kysymykseen vastaan. Kiitos jo helpottaa kriisi :-). olen koko kesän taistellut itseni kanssa että jaksanko vai mitä teen. Aloitin 5:nnen vuoden kotona. Koulutukselta olen ekonomi joten työhommatkin on mielessä aina silloin tällöin. Tällä hetkellä positiivisin ja luottavaisin mielin jatkamaan tätä valitsemaani tietä.

On mennyt huonosti jo jonkin aikaa. En tiedä mikä mättää. Olen lasten kanssa kotona (itse halusin) mutta tuntuu tosi ahdistavalta olla täällä. En saa iltaisin nukuttua kun asiat pyörii mielessä, päivisin väsyttää huonosti nukutun yön jälkeen. Ja vaikka saisin nukuttua väsyttää silti ja kaikki kotityöt tuntuvat vaativan hirveitä ponnisteluja. Pinna on tosi lyhyt, juuri tuossa kilahdin lapsille ennen kuin laitoin päiväunille. Tekisi mieli mennä metsään ja tehdä loppu kaikesta. En tietenkään mene, mutta välillä tuntuu tältä. On kuin vetäisin valtavaa kivirekeä perässä päivästä toiseen.

joko se olin minä tai tekniikka, veikkaan että tekkniikka ;-)