Lue keskustelun säännöt.
Mitä Juuri Sinulle kuuluu, ihan oikeasti?
19.08.2008 |
Nyt ei tarvitse sanoa "Hyvää, kiitos", vaan haluaisin kuulla mitä sinulle ihan oikeasti kuuluu.
Minua kiinnostaisi miten te muut (äidit) voitte, ja mitä teille kuuluu.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla auttaa se, että esikoinen on muutamana päivänä viikossa muualla hoidossa.
Lisäksi mun mies antaa mulle omaa aikaa ja sukulaiset samoin, hoitamalla lapsia. Siivousapua olen saanut myös ulkopuolelta.
Muuten olisin kilahtanyt täysin tässä tilanteessa.
Onko sulla mahkuja olla edes tunti tai kaksi yksin, kodin ulkopuolella?
Työtä vailla olen, ja vauvakuume vaivaa. Huono yhdistelmä...
olen kärsinyt kauan masennuksesta ja tuo mitä kerroit osuu lähelle. Moni kotiäiti saattaa väsyä, kotonaolo on vaativaa myös henkisesti kun saattaa olla tosi yksinäinen eikä koe sittenkään tekevänsä mitään arvokasta - itse koen näin kun en ole mikään "synnynnäinen äiti".
Sulla on itsetuhoisia ajatuksia - kannattaa nyt heti hakea apua! Soita mielenterveystoimistoon, neuvolaan, varaa lääkäriaika - älä viivyttele turhaan vaan nyt ota joku tuollainen askel. Jos et itse jaksa, pyydä miestä tai ystävää tai omaa äitiäsi varaamaan sulle aika.
Mulle avun toivat masennuslääkkeet ja sain myös terapiaa. Moni arastelee ottaa tuontyyppistä apua vastaan mutta voin vakuuttaa, että kannattaa yrittää. Olet vielä nuori, niin elämä ehtii kääntyä parempaan suuntaan. Ajattelepa, joka viides meistä sairastuu jossain elämän vaiheessa masennukseen. Et ole siis yksin. On olemassa apua!
Toivon sulle kaikkea hyvää!!!
Vähän huonoa kuuluu tällä hetkellä.
Töissä on jostain syystä kireä ilmapiiri ja pari työkaveria piikittelee ja aliarvioi muiden työsuoritusta.
Kotona on kaikki noin periaatteessa ihan hyvin, mutta sellainen kummallinen tyytymättömyys vaivaa. Tuntuu, että rakkaus miestä kohtaan on hakusessa.
Lapsilla onneksi kaikki hyvin. He pitävät minut pinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri oli meillä kylässä yksi tuttu, joka myös kysyi tuon saman kysymyksen. Sanoin että mulle kuuluu hyvää, ja hän vaan jankutti ja jankutti, että ihan oikeasti mitä kuuluu... Hassua, miten jotkut ajattelevat että ei voi kuulua oikeasti hyvää, että ei voi olla onnellinen ja tyytyväinen, aina pitäisi olla jotain valittamista. Mulla ei tällä hetkellä ole ;).
Hyvää ja huonoa kuuluu. Uusi ihana mies on löytynyt, mutta vanhasta suhteesta vielä ongelmia.
Mahaakin juilii aika pahasti. Tai pikemminkin vatsassa kiertää. Söin 4pv putkeen kaaliruokia, eli itseäni saan syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parempaan päin!
Aloitan tänään uuden harrastuksen, jota olen kovasti odottanut. Olen myös jaksanut käydä muutaman kerran lenkillä ja mies on mielellään jäänyt vahtimaan lapsia.
Lapset ovat olleet terveitä. Esikoisen koulunaloitus sujui hyvin.
Eräs vanha ystäväni on myös ottanut yhteyttä ja se ilahduttaa minua suuresti. Minusta on tuntunut hetken aikaa, ettei minulla olisi enää oikeita ystäviä. Vain semmoisia puistotuttuja, harrastustuttuja ja vanhoja ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito on vain jäänyt. Mutta nyt siis yksi näistä "vanhoista ystävistä" kutsui minut kanssaan syömään ja olen siitä uskomattoman iloinen.
Olemme menossa miehen kanssa perjantaina kahdestaan teatteriin ja parisuhde tuntuu olevan muutoinkin nyt oikein hyvällä tolalla, makuuhuoneessakin riittää vipinää.
Eli kaikilla osa-alueilla tuntuu elämä olevan noususuhdanteessa. Kiitos minulle kuuluu hyvää, mukava kun kysyit! :D
Juuri tuo on niin raskasta, on oltava lasten käytettävissä koko se aika mitä ovat hereillä ja silti on sellainen tunne ettei tee oikein mitään ja vielä enemmän pitäisi keritä tekemään. Mulle oli tuo lasten saaminen ja niiden kanssa kotona oleminen jotenkin valtava kriisi. En ole oikein vieläkään sinut sen asian kanssa että olen äiti. Mulla on jonkin verran muutakin henkistä painolastia vielä lisänä, ehkä todella pitäisi yrittää hakea sitä apua. Se on vaan niin vaikeata. Kiitos sinulle kuitenkin rohkaisusta!
olen kärsinyt kauan masennuksesta ja tuo mitä kerroit osuu lähelle. Moni kotiäiti saattaa väsyä, kotonaolo on vaativaa myös henkisesti kun saattaa olla tosi yksinäinen eikä koe sittenkään tekevänsä mitään arvokasta - itse koen näin kun en ole mikään "synnynnäinen äiti".
Sulla on itsetuhoisia ajatuksia - kannattaa nyt heti hakea apua! Soita mielenterveystoimistoon, neuvolaan, varaa lääkäriaika - älä viivyttele turhaan vaan nyt ota joku tuollainen askel. Jos et itse jaksa, pyydä miestä tai ystävää tai omaa äitiäsi varaamaan sulle aika.
Mulle avun toivat masennuslääkkeet ja sain myös terapiaa. Moni arastelee ottaa tuontyyppistä apua vastaan mutta voin vakuuttaa, että kannattaa yrittää. Olet vielä nuori, niin elämä ehtii kääntyä parempaan suuntaan. Ajattelepa, joka viides meistä sairastuu jossain elämän vaiheessa masennukseen. Et ole siis yksin. On olemassa apua!
Toivon sulle kaikkea hyvää!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...kuulostaa myös että vaadit itseltäsi aika paljon. Ei tarvitse olla sillä tavalla aina käytettävissä. Jokainen äiti tarttee omaa aikaa ja monelle on sittenkin parempi ratkaisu olla olematta vuosikausia kotona.
Itse aion hakeutua töihin juuri päästäkseni yksinäisyydestä ja turhautumisen tunteesta, en taida sittenkään olla ihan niin korvaamaton siinä mielessä, että juuri minun pitäis olla aina läsnä lapsilleni. Luulen että jaksan olla paremmin heitä varten kun saan elämään jotain muutakin. Mun historia on se että tulin äidiksi kovin nuorena ja jäi työelämä oikeastaan kokematta.
Superäitejä ei ole olemassakaan! Uupuminen vei mut ymmärtämään viimeinkin, ettei elämässä ole kyse täydelliseksi tulemisesta. Ihmisyys riittää. Ja lapsillekin paras palvelus on hoitaa itsensä siihen jamaan, että jaksaa heidän kanssaan olla. Vaikka se hetkellisesti voisi vaatia perheeltä jotain uhrauksia esim. että pääset harrastamaan tai tekemään töitä.
Tässä nyt vaan mun ajatuksia. Kiitos myös ap:lle hyväntahtoisesta viestistä! Hyvää syksyä!
Päivittäisessä elämässä tietysti on kaikenlaista pientä ärsytystä, mutta vähintään kerran päivässä tulen miettineeksi, kuinka ihanaa mun elämä lopulta on. Lapset on niin iso ilo, ja työkin on mieleistä eikä sitä ole liikaa. Mies on tosi hyvä mulle, ja meillä on rauhallisen hyvä parisuhde. Sain juuri uuden paremman työn, josta olen pitkään haaveillut. Materiaa meillä ei kovin paljon ole, ja välillä rahasta on tosi tiukkaa, mutta shoppailuhimo iskee onneksi harvoin.
Mulla on tosi mieleinen ja tärkeä harrastus ja ystäviäkin on riittävästi. Mikään sosiaali-ihme en ole, mutta olen oppinut hyväksymään, ettei tarvitsekaan olla.
Joskus jopa pelottaa, kun tuntuu, että elämässä on kaikki niin hyvin. Taikausko iskee, että jotain on pakko tapahtua itselle tai läheisille, koska ihmisen elämään kuuluu myös menetyksiä.