Mikä ero on ihmisellä, joka repii ihostaan ruvet ja ihmisellä, joka pystyy olemaan repimättä?

Olen itse sellainen etten pysty olemaan repimättä rupia, vaan sormet hakeutuu niiden luokse ja koko ajan syyhyää päästä repimään. Oli se kuiva ihopala sitten huulissa, kantapäissä, naamassa tai jossain muualla. En ole tuntenut ketään joka tekisi näin ja kaikki ohjeistavat ja kauhistelevat että miksi revin, ei kannattaisi.

Mikä siis erottaa tällaiset ihmiset toisistaan, miksi joku repii ja toinen ei?