Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sydän särkyi enkä tiedä mitä tekisin
07.12.2023 |
Miesystävän kanssa tuli ero ja olen murtunut. Ero oli molempien tahto koska yhteinen elämä ei ollut molempien tarpeiden ja toiveiden mukaista eikä se olisi ollut koskaan. Seurusteltiin pari vuotta. Pääsin seurustelun myötä itse kiinni toiveikkuuteen että elämä kantaa. Ennen seurustelua elin hyvin synkkiä aikoja. Mies oli isossa roolissa siinä että pääsin elämässä eteenpäin. Nyt tuntuu että vajoan taas sinne monttuun. Mieli on surullinen, masentunut, mikään ei kiinnosta enkä jaksa tehdä mitään, jumitan vain. Ahdistaa ja tuntuu etten kelpaa mihinkään. Pelkään että jään yksin. En tiedä mistä alkaisi edes yrittää.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelpuuta joku kilttimies tältä palstalta ja käytä sitä hyväksi.
Unohda koko ukko ja jatka elämääsi.
Mullakin nyt kyllä se lopullinen ero parin vuoden on-off-jutusta. Tämä oli niin kuin se viimeinen yritys, ja ihan perseestä oli tämäkin. Mies särki sen vähän mitä minusta oli jäljellä. Ja tuli selväksi että hän hakee nuorempaa, kauniimpaa, laihempaa, reippaampaa... lopulta iski tajuntaan se etten minä oikeasti kelpaa, vaikka välillä puhui rakastavansa (toisessa hetkessä olin hullu kuvottava läski tms). Viestittelyjä selän takana, muka viattomia...
Kauhea ajatus ettei tässä ole enää elämässä mitään, enkä uskalla enää suhteita etsiä. Ei kyllä tällä paikkakunnalla löytyisikään ketään joka minut huolisi ja joka itseä voisi kiinnostaa. Enkä vaan voi ottaa riskiä, niin monesti olen löytänyt itseni vähän tästä samasta tilanteesta.
Tuo ero tuntuu aivan hirveältä, minä olin rakastunut, mies rupesi vain ehkä rahan vuoksi suhteeseen, rikkoi ja talloi ihan sananmukaisesti. Meinasin kirjoittaa että polki, mutta tajusin että sen voi käsittää toisella tavalla, sitä hommaahan se ei tehnyt, kun en kelvannut.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin nyt kyllä se lopullinen ero parin vuoden on-off-jutusta. Tämä oli niin kuin se viimeinen yritys, ja ihan perseestä oli tämäkin. Mies särki sen vähän mitä minusta oli jäljellä. Ja tuli selväksi että hän hakee nuorempaa, kauniimpaa, laihempaa, reippaampaa... lopulta iski tajuntaan se etten minä oikeasti kelpaa, vaikka välillä puhui rakastavansa (toisessa hetkessä olin hullu kuvottava läski tms). Viestittelyjä selän takana, muka viattomia...
Kauhea ajatus ettei tässä ole enää elämässä mitään, enkä uskalla enää suhteita etsiä. Ei kyllä tällä paikkakunnalla löytyisikään ketään joka minut huolisi ja joka itseä voisi kiinnostaa. Enkä vaan voi ottaa riskiä, niin monesti olen löytänyt itseni vähän tästä samasta tilanteesta.
Tuo ero tuntuu aivan hirveältä, minä olin rakastunut, mies rupesi vain ehkä rahan vuoksi suhteeseen, rikkoi ja talloi ihan sananmukaisesti. Meinasin kirjoittaa että polki, mutta tajusin
Tällaista se on kaikille muillekin. Jos mies ei ole sitä mistä naiset pitävät, jää ilman suhdetta tai sitten "pääsee" hyväksikäytettäväksi. Esim. rahat kupataan ja sitten adios. Parisuhteet ovat raadollisinta mitä on. Tietysti sieltä voi hyvänkin suhteen löytää. Mutta sen löytämisen todennköisyys kasvaa sitä mukaa mitä kiinnostavampi on. Eli ulkonäkö on todella tärkeää. Luonne myös. Jos on läski tai ruma niin aika vaikeeta on, ellei sitten samanlaisen kanssa ala yksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takertuva läheisriippuvainen on hankala ihminen.
Nuorena on nuo tunteet erossa. Vielä on silti elämää muuallakin maapallolla ja hyviä vaihtoehtoja. Mutta pääset pois niistä tunteista ajan kanssa, kiinnität huomion positiivisempaan kenties, kun löytyy kiitollisuuden aiheet pienistä asioista. Eron käsittely kestää hieman, ellei heitä sitä mielestään osaksi pois tai juttelu jonkun kanssa joka on kiva, ymmärtävä. Ehkä tämä kylmä ilmasto aiheuttaa enemmän hankalia tunteita, joskus väsymys tai verensokeri laski. Onko työ tai koulu liian kiireistä elämää? Koska hidastaa tai ottaa lomaa, myös irrottaakseen vanhasta, vai auttaako työmenot.
Ei se ole viimeinen ihminen jonka kohtaat, usko pois, vaikka livessä onkin hankala Suomessa kohdata ihmisiä, mutta joskus se on turvallisuuden vuoksi. Kun tutkii ja miettii omia arvomaailmaa ja kiinnostuksia, muidenkin, lopulta näkee missä olisi sopivaa seuraa tai tuttava-ainesta. Tai mitä ei halua. Ja tutustuu ensin paremmin, ei heti yhteen. Oletko matkailijatyyppiä vai viihdytkö kotona. Mitä kivaa voit tehdä tai sisustaa, uusia. Onko eläimet ja luonto tärkeitä. Mitä uutta voit löytää joka on kivaa. Mikä projekti innostaa sua vai kirjan selailu. Voiko joskus soittaa sukulaiselle, jutella niitä näitä. Mikä luo turvallisuuden tunnetta ja ehjyyttä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet heikko. Heikot sortuu elon tiellä.
Lopeta. Älä ole.
Ei se mies ole arvoisesi. Selviät kyllä ja löydät uuden jonka kanssa asiat mätsää paremmin. Suru on ikävä tunne. Mutta se on vain tunne joka menee ohi. Ajattele järjellä. Ei ole mitään järkeä olla toimimattomasta suhteessa. Asiat tuskin olisivat paremmiksi muuttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liimaa, laastareita ja teippivaippoja.
Ala kirjoittamaan muistilapuille itsellesi kauniita muistutuksia. Pelkästään näillä on psykologinen vaikutus. Soimaamisen sijasta jätä näkyville satunnaisia lappuja,esim. Hiljaa hyvä tulee, oot upee,nyt mennään,suklaata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies ole arvoisesi. Selviät kyllä ja löydät uuden jonka kanssa asiat mätsää paremmin. Suru on ikävä tunne. Mutta se on vain tunne joka menee ohi. Ajattele järjellä. Ei ole mitään järkeä olla toimimattomasta suhteessa. Asiat tuskin olisivat paremmiksi muuttuneet.
Mistä hitosta tiedät että löytää uuden? En ole ap, mutta parisuhteen löytäminen on ihan äärimmäisen vaikeaa. Kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.
t. pian 6 vuotta sinkkuna
Alue: Aihe vapaa
Voimia. Asioilla on tapana järjestyä. Et voi tässä hetkessä tietää siitä hyvästä mikä kulman takana (tai jonkin ajan kuluttua) voi odottaa. Tsemppiä!