Nuori avautui lapsuuden traumoistaan ja patoutuneista tunteistaan ja nyt pelkään menettäväni hänet
Eli nuorella oli teini-ikäisenä ongelmia, joita yritin parhaani mukaan auttaa ja hakea apua. Siinä sivussa nuori sai autismi diagnoosin ja adhd diagnoosin. Nuori tarvitsi paljon tukea ja apua teininä, ja yksinhuoltajana tein omasta mielestäni parhaani, niillä tiedoilla ja voimavaroilla, joita silloin oli käytettävissä. En ole täydellinen, mutta en ole tarkoittanut kuin hyvää.
Nyt nuori on pohdiskellut lapsuuttaan ja erityisesti teini-ikäänsä ja kokee et5ä minä olen aiheuttanut traumoja vastimalla häneltä asioita, joita hän ei ole kyennyt tekemään. Esimerkiksi harrastukset, sukujuhliin osallistuminen, myöhemmin koulunkäynti, henkilökohtainen hygienia, hampaiden pesu jne.
En kestäisi jos lapseni katkaisisi välinsä minuun. Haluan kuulua hänen elämäänsä aina, kuten siskojensakin elämään. Ymmärrän itsenäistymisen, mutta vihamielinen välien katkaisu pelottaa.
Muita, joiden lapset eivät ole päässeet traumoistaan yli ja syyttävät teitä niistä?
Kommentit (4)
Tottakai ensimmäisenä syypää on oma vanhempi, koska niille on turvallista kiukutella.
Itsekin syytin vanhempiani joskus kokemuksistani ja onhan heissä jonkun verran syytä. Kukaan ei ole täydellinen. Myöhemmin aikuistuttua olen tajunnut, että paljon oli tekemistä myös sillä, että kokemusten aikaan olin tosiaan lapsi ja nuori jolle moni asia ja tunne on uutta ja pelottavaa.
Voi vain kuvitella miltä moni tavallinen asia tuntuu neurologisesti epätyypilliselle lapselle ja nuorelle, jos jo neurotyypilliset voivat oireilla tosi pahasti.
Et sinä ole menettämässä häntä, kun hän kerran avautuu sinulle. Päinvastoin hän kurkottaa sinua kohti ja haluaa selvittää asiat kanssasi. Jos olisit menettämässä, hän sulkisi sinut ulos.
Voit kyllä pilata asiat kunnolla jos reagoit esimerkiksi ilmoittamalla, että se oli normaalia elämää ja et ole tehnyt mitään väärää. Kuuntele mitä hänellä on sanottavana.
Erityisnuoren kasvattaminen on erityisen haastavaa. Etenkin jos joutuu kasvattamaan yksin. Mutta jos ei pysty asettumaan toisen asemaan vaan tuijottaa vain omaa napaa, lopputulos on juuri tuollainen traumautuminen.
Sai traumat normaalista elämästä? Just just. Eli olisi mieluummin syrjäytynyt kotona käymättä koulua jne?