Äitini muuttaa palvelutaloon,olen surullinen

Ihan luonnollista tuntea haikeutta ja surua. Yritä ajatella asiaa positiiviselta kannalta; äitisi pärjää paremmin palvelutalossa ja hänen toimintakykynsä todennäköisesti "pysyy parempana" kun hän pääsee tarkoituksenmukaisempaan ympäristöön (esteetön, palvelut ja hoito lähellä jne), toisin kuin monesti ihmisellä, joka asuu jossain ehkä vanhassa, toimintakykyynsä nähden hankalassa asunnossa...



Jos uuteen kotiin on mahdollisuus viedä omia tavaroita, niitä kannattaa sinne viedä. Toisaalta jotkut eivät halua muistoa mukaansa aikaisemmasta elämästä, mutta yleensä ihmisiä helpottaa, kun he saavat jotain rakasta ja tärkeää mukaansa. "Pienimmillään" jo valokuvat tai pienet koriste-esineet voivat tuoda lohtua. Joihinkin palvelutaloihin voi viedä huonekalutkin.

on jäänyt tyhjilleen ja rapistuu itsekseen. Jos voittaisin lotossa niin tekisin siitä itselleni kesäpaikan, niin ihania muistoja sieltä on.

Ajan kulumista ei voi estää ja kaikki vanhenevat. Mun äitini asuu vielä kotona yksikseen ja on kunnoltaan suht ok. Isäni on jo kuollut.



Mulla on usein surullinen olo siitä kun kaikki on niin katoavaista.

Että sitä en oikein osaa enää edes surra. Olen oikeastaan iloinen puolestasi, jos äitisi pääsee tuen ja turvan piiriin, kun ei kerta enää meinaa pärjätä kotona. Mummoni meinasi vahingossa polttaa asuntonsa viimeisinä kotona asumisen aikoinaan ja oli valtava helpotus, kun palvelutalosta vapautui paikka. Siellä hänen oli yllättävän hyvä olla ja työntekijät olivat mahtavia.