Keskustelkaamme David Lynchin DYYNI-elok6vasta vuodelta 1984

Oli hyvä leffa, muistan jotain. Tunnelma oli kiehtova. Ne hiekkamadot oli mahtavia ja kun se mies ratsasti niillä. 

Uusi versio vaikuttaa paremmalta, odottelen mielenkiinnolla 2 osaa.

Niin Lynchillä on parempiakin leffoja

Sting vaipoissa traumatisoi jonkin verran, mutta siitä pääsi ylitse.

Olen pitänyt muista versioista enemmän, vaikkei tämäkään huono ollut. 

Tämä on oman lapsuuteni elokuvia, siis sellaisia jotka tekivät minuun pienenä jonkinlaisen vaikutuksen. Palaan tähän kerta toisensa jälkeen muutaman vuoden välein. Onhan tämä sekava sotku ja kirjaa lukeneelle ei aukea oikein kunnolla varmaankaan. Toisaalta "taiteelliset vapaudet" kirjaan verrattuna ovat aikamoisia, kuten ne äänipyssyt.

Tässä on edes hieman mukana muutakin kuin Villeneuven versiossa jolla on toki omat ansionsa. Se mikä jää molemmissa toistaiseksi aika vähäiseksi on poliittinen puoli jota taas oli paremmin mukana scifikanavan halvassa mutta yllättävän ansiokkaassa minisarjassa.

Lynch vihaa tätä itse koska tuotantoyhtiö tuli sotkemaan elokuvantekoa ja editointia, mutta minä pidän tästä siitä huolimatta enemmän kuin ehkä mihin elokuvan ansiot itsessään riittäisivät.

Musiikit ovat hetkittäin erittäin hyvät, ja 80-luvun tyyliin on uskallettu ottaa riskejä. Rock-henkinen osuus on kyllä kieltämättä vanhentunut mutta esim. Brian Enon tunnelmalliset jutut toimivat nykyäänkin. Stink ei tainnut itse tehdä tähän mitään musiikkia?

Elokuvan loppu menee turhan nopeasti ja on vaikea pysyä mukana mitä siinä tapahtuu. Ohjaajan alkuperäinen versio olisi ollut melkein tunnin pidempi.

Tässä on 3-tuntinen fanin editoima pidempi versio, joka on lähempänä ohjaajan alkuperäistä versiota.

Melkoinen ryyni, etten sanoisi.

Pidän kovasti muista Lynchin elokuvista, mutta tästä en tajunnut mitään enkä jaksanut edes keskittyä koko leffaan, mikä on hyvin harvinaista minulle. Visuaalisesti ruma.