Lue keskustelun säännöt.
Apua kaipaan teiltä, jolla on kokemusta teini-ikäisistä!
19.08.2008 |
Minulla on esikoinen 12,5 v ja yhtä-äkkiä iloinen ja kekselijäs poika on jatkuvasti surullinen. "elämässä ei ole mitään hauskaa! en halua mennä kouluun" ovat nykyisin tavallisia lauseita. hänellä on myös vaikeuksia nukahtaa iltaisin koska "niin harmittaa ja ei ole mitään hauskaa". patjalla hänen huoneen laittialla olen monenmonta yötä nukkunut. Onko teini-ikä alkanut? Ovatko nämä tavallisia "oireita". Onko mitään mitä voin tehdä auttaakseni? Poika on aina kertonut huolensa minulla ja niin vieläkin. yritän lohduttaa, että teini-hormoonit sinua vaivaa ja se helpottaa. oikeastihan sinulla on asiat hyvin. kavereita on (niitä kun ei muutama vuosi sitten ollut) ja koulussa menee hyvin (eli luokkansa paras taitaa olla ja kun ei sitä ymmärrä peitellä niin aika paljon kiusaavat tietty koulussa). Miten voin auttaa? jostain olen lukenut, että kalanmaksa-öljy rauhoittaa levotonta lasta, joten niitä olen nyt syöttänyt. mitä muuta voisin tehdä? keskustellaan jatkuvasti ja välillä sekin rasittaa kun minulla on kaksi lnuorempaa lasta, jotka saavat välillä liian vähän huomiota kun isoveli vie kaiken huomion. Auttakaa! lohduttakaa!
Kommentit (5)
yleensä tuo kaverit koulun jälkeen meille. hänellä on kaksi oikein hyvää kaveria ja melkein päivittäin on jomman kumman kanssa. sen lisäksi on pari hyvää kaveri joiden kanssa on pääasiassa koulussa. 2 vuotta nuorempi velikin ja veljen kaverit kelpaavat myös aina välillä. Koulun jälkeen pelaavat nettipelia tai Wii-pelejä mutta ulkoilevat myös mm hyppivät meidän tramppoliinissa ja kävelevät. Tämä vanhin poika on kyllä aina kertonut asioistaan (toisin kun veljensä), joten oletan että mitään erityistä ei ole sattunut. tämä mikään ei tunnu miltään jakso on nyt vasta viikon kestänyt eli olisko pientä masennusta koska koulut alkoivat. nukahtamisvaikeuksia on kyllä myös kesälomalla ollut?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se jatkuu kauan, eikä mikään ala innostaa, eikä hyviä päivä ole välissä, hae apua!
Että normaalia on! ja kyllä koulutyönsä moitteettomasti hoitaa vaikka kaikki on niin tylsää. Ja pienestä kiusaamisesta ei luulisi enään hätkähdävän kun on tottunut, että niitä nälviöitä riittää kun on luokan parhaita lukuaineissa. eilen kun keskusteltiin valitti juuri, että sitähän ei kukaan arvosta jos saa kymppejä lukuaineista ja ei pärjää liikunnassa (kuten poikani) ja näinhän se taitaa olla (kun muistelee omia kouluaikoja). sanoin siihen pojalleni, että tulevaisuutta ajatellen on tärkeämpää, että lukuaineet menevät hyvin. Liikunnassa ei tarvitse olla hyvä kunhan sitä harrastaa niin, että pysyy terveenä. Mutta mitä avuksi pojan nukahtamisongelmiin? haluaisin jo omassa sängyssä nukkua eikä patjalla pojan huoneessa (ja onkohan se oikea keino - läheisyyttä olen ajatellut, että teini-muyllerryksessä tarvitsee)
Ei tuo ainakaan murrosikää ole, sillä murrosiässä nuori tekee tiukan pesäeron vanhempiinsa eikä missään tapauksessa hyväksyisi kumpaakaan vanhepaa huoneeseensa nukkumaan. Lakkaa myöskin täysin avautumasta vanhemmilleen. Hakee tukensa kavereilta.
Opeta poika rentoutumaan. Hanki vaikka rentoutus-cd tai vastaava. Jännä juttu, kuinka tätä pitää täällä toistaa kaiken ikäisten äideille. Eivät monetkaan lapset osaa rentoutua ilman, että heille opetetaan, miten se tapahtuu. Ratkaisevaa siinä on yleensä hengitysrytmiin vaikuttaminen, eli aletaan tietoisesti hengittää rauhallisemmin. Tekniikat on ihan helppoja, mutta ehkäpä vanhemmatkaan eivät osaa rauhoittaa itseään?
Onko pojalla oikeasti kavereita? Mitä tekee koulun jälkeen? Millä mielellä lähtee kavereiden luokse? Millä mielellä tulee sieltä pois?
Ihan niin kuin nyt olisi sattunut jotain.... Yritä kaivaa se pojasta irti.
Meillä 2 teini-ikäistä, eikä mitään pidempiaikaista "mikään ei tunnu miltään" -jaksoa ole ollut, vaikka elämään on monta muutosta mahtunutkin