Valittajat ympärillämme
Äiti valittaa koko ajan rahasta ja sen vähyydestä, mihinkään ei ole varaa, ei edes lämmitykseen, mutta mitään ratkaisuja ei voi tehdä. 10 minuutin kyläilyn aikana hän kerkeää jo valittaa nämä samat asiat ja joka kyläily näin tapahtuu.
Siskolla taas on ex/nyk-puolisonsa kanssa vaikeaa, ja siitä on saanut jo 10 vuoden aikana kuulla enemmän kuin tarpeeksi. Edes heidän ero ei tätä valitusta lopettanut, vaan se jatkuu edelleen kuinka mies on niin rasittava. Lisäksi siskolla aina joku henkinen ongelma, selkäkipu tai joku muu vaiva, mihin kaipaa henkistä tukea, tsemppausta, neuvoja ja ohjeistusta, tai sitten selkähierontaa, jalkahierontaa (huom 4v vanhempi isosisko, perheellinen sellainen). Mutta kuitenkin niitä ongelmia on aina uusia päivittäin, milloin on hankala työkaveri töissä tai kävi hankala sosiaalinen tilanne, jota pitää analysoida päivätolkulla.
Kaveri taas vihaa työtään, valittaa tästä myös päivittäin tai ainakin lähes päivittäin, mutta mitään ratkasuja ei suostu tekemään asian hyväksi.
Kuinka kauan näitä pitää jaksaa? Miten menettelette tällaisten ihmisten kanssa, tuntuu että patterit kuluu itsellä loppuun kun ympärillä on vain valittavia ihmisiä.
Lisätään tähän vielä se, että itselläkin on kaikenlaisia monipuolisia haasteita elämässä, niin rahan kanssa kuin muussakin elämässä, mutta en valita. Kukaan ei tiedä näistä ongelmista, koska ei heille voi kertoa mitään. Eivät vastaa mitään eivätkä osaa olla vastavuoroisia. Valittaminen ei sitä paitsi auta mitään.
Kommentit (5)
Ensimmäinen vaihtoehto olisi hyvä, mutta en vaan pystyisi pidemmän päälle siihen, kun en luonnostani ole sellainen. Parempi varmaan ottaa runsaasti etäisyyttä.
Usein kyllä alankin ratkomaan näiden ihmisten ongelmia(vahingossa), mutta eipä heille silti kelpaa, niinkuin kirjoititkin.
Ei oikein jaksaisi kuunnella kaiken maailman valitusta köyhiltä, nälkäisiltä, vammaisiltä, mielisairailta, kipeiltä, asunnottomilta jne. Jokainen jaksaa vaan valittaa ja itkeä surkeaa kohtaloa eikä ole kiitollinen mistään vaikka yhteiskunta tekee paljon heidän hyväkseen.
Amerikassa joutuu pärjäämään itse eikä avun saanti ole itsestään selvää. Siellä ihmiset ovat kiiitollisia vähästäkin. Suomessa on mukamas onnelista kansaa mutta jaksetaan kuitenkin valittaa. Ei tajuta kuinka hyvin asiat itse asiassa täällä on.
Katsokaa välillä videoita Kaotic comista niin näette että elämä voi lähteä hetkessä ja jokaisesta pienestäkin hyvästä kannattaa olla onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei oikein jaksaisi kuunnella kaiken maailman valitusta köyhiltä, nälkäisiltä, vammaisiltä, mielisairailta, kipeiltä, asunnottomilta jne. Jokainen jaksaa vaan valittaa ja itkeä surkeaa kohtaloa eikä ole kiitollinen mistään vaikka yhteiskunta tekee paljon heidän hyväkseen.
Amerikassa joutuu pärjäämään itse eikä avun saanti ole itsestään selvää. Siellä ihmiset ovat kiiitollisia vähästäkin. Suomessa on mukamas onnelista kansaa mutta jaksetaan kuitenkin valittaa. Ei tajuta kuinka hyvin asiat itse asiassa täällä on.
Katsokaa välillä videoita Kaotic comista niin näette että elämä voi lähteä hetkessä ja jokaisesta pienestäkin hyvästä kannattaa olla onnellinen.
Oikeasti kärsivien ihmisten valituksen kestäisin. He vaan useimmiten vaikenevat. Sen sijaan tapavalittajat ulisevat pienistä harmeistaan. Ja se on ongelma. Komppaan siis ap:tä.
Monelle valittaminen on ainoa opittu tapa keskustella. Jos ei valita omista asioista niin sitten jostain muusta, aina löytyy valitettavaa. En kanssa jaksa kuunnella ja tuntuu, että vähiin käy ne ihmiset, kenen kanssa oikeesti haluan olla tekemisissä. Onneks viihdyn omassa seurassani.
Voithan vastata tulee tulella eli kertoa mitä kaikkia haasteita sinulla on elämässä. Aina kun joku alkaa valittaa valita sinä takaisin kaksin verroin. Terapeuttista.
Toinen vaihtoehto on olla olematta tekemisissä valittajien kanssa. Ammattivalittajia on Suomi täynnä.
Kolmas vaihtoehto olisi ihan oikeasti ruveta ratkomaan niitä ongelmia, mutta tämähän ei valittajalle sovi, koska häneltä menee silloin hyvät valituksenaiheet hukkaan.