Itkin tänään pitkästä aikaa muistellessani omaa menehtynyttä äitiäni

Välillä tulee hetkiä, jolloin kyyneleet tulvivat silmistäni, kun muistelen pitkää yhteistä aikaa äitini kanssa. Nyt taasen kun joulu on tuloillaan on muistoistani äitini eläessään noussut pintaan montakin ihanaa joulun aikaista juttua menneisyydestämme.  Olen paljon miettinyt äitini mennyttä elämänsä historiaa, ja sitä sen aikaista monin tavoin erilaista arkielämän viettoa kuin mitä me nykyajan ihmiset vietämme.  Ensinäkin olen ihmetellyt, että miten ihmeessä äitini kerkesi ja saattoi saada aikaiseksi niin paljon elämänsä aikana.  Hänellä oli isämme kanssa isolukuinen sisarusparvi huollettavanaan ja kaikki kotiin liittyvät asiat, vieläpä päivätyöt hoidettavanaan.

Ikävä omaa lapsuuteni perhettä, ja niitä ihania jouluja, joita sain viettää aikoinaan, kun kaikki lähtökohtaisen perheeni jäsenistä olivat vielä hengissä, ja vielä aikuisenakin, kun itselläni oli jo oma perheeni. 

Ei mennyt aika koskaan enää palaa muuta kuin muistoissamme.