Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ennemmin yksin kun huonossa seurassa?

Vierailija
28.11.2023 |

Moi!

Ikävä kyllä, mitä enemmän ikää tulee, niin surukseni olen huomannut, että en ole ollut kenellekään se ykkösvaihtoehto ystävyydessä. Minulle on  voinut kyllä aina tilittää elämäänsä ja on saanut osakseen empatiaa ja välittämistä. Nyt, kun itsellä on tiukka tilanne, niin huomaan, että: ei kukaan kysy koskaan, miten mä voin - Behmiä lainatakseni.

Kertokaa mulle, mistä te olette löytäneet uusia ystäviä yli nelikymppisenä? Vai onko se sula mahdottomuus? Joka tapauksessa olen ennemmin yksin, kun tällaisessa seurassa. 

Kokemuksia?

 

 

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
28.11.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on ehkä vähän huono lähtökohta ystävyydelle, että on huono elämäntilanne ja kaipaa jotakuta jolle avautua. Harva jaksaa sellaista. Terapeuttia, vertaistukiryhmää tai päiväkirjan kirjoittamista ehdottaisin ennemmin.

Ikävää, jos vastavuoroisuus ei toimi nyt kun itse kaipaisit kuuntelijaa. Ystävyyssuhteisiin pätee kuitenkin sama viisaus kuin parisuhteisiin: toista ei voi pakottaa muuttumaan. 

Kannattaa kuitenkin pitää entiset ystäväsi elämässä, vaikka toiselta ei saisikaan kaikkea sitä tukea, mitä vaikeassa tilanteessa kaipaa. (Ainakin jos vuorovaikutukseen ei liity mitään vakavia ongelmia, kuten toisen jatkuvaa mitätöintiä tms.) Kaikki eivät vaan osaa kuunnella, tai eivät uskalla ottaa osaa syvällisiin keskusteluihin. Eikä siinä mitään - ei meistä kukaan ole täydellinen. Tarviiko heille olla "se paras" ystävä? Eikö elämä ylipäätään olisi kovin hankalaa "kaikki tai ei mitään" -asenteella? Ystävyyssuhteeseen voi ehkä asennoitua eri tavalla, ja ajatella, että näiden henkilöiden  kanssa suhde on pinnallisempi. Ehkä sinulle tekee hyvää sekin, että on ystäviä, joiden kanssa nähdä harvakseltaan ja tehdä kivoja juttuja, jotka saavat ajatuksesi pois omista murheista. 

Vierailija
2/3 |
28.11.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki tai ei mitään - asenne ei päde kyllä tässä. 

Mielestäni ystävyydessä edes jonkin tason vastavuoroisuus olisi paikallaan. Nyt, kun itsellä on vaikea tilanne, niin hiljaisuus sattuu lähes korviin. En ole sen tyyppinen, että odotan mitään terapiaa ystäviltäni, kirjoitan ajatuksiani päiväkirjaan. Toki, olisi kiva, jos joku edes kysyisi, miten voit, se ei kai sentään olisi liikaa vaadittu?

Ap

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
28.11.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksin on aina parempi olla kuin huonossa seurassa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yhdeksän kahdeksan