Oletko lukenut Sonja Saarikosken Naisvangit-kirjaa?
Luin viime yönä ja jotenkin jäi päähän pyörimään ne henkilöt ja heidän kohtalonsa. Elävät tosiaan sellaisessa todellisuudessa, että tavallisen työssä käyvän ihmisen on vaikea sitä edes ymmärtää - siis nuo huumeet, tuomiot, rikoksilla eläminen, joku varastaminen ja puukotukset ovat aivan arkipäivää, lapset pyöriin siellä seassa ja kaikki otetaan jossakin vaiheessa huostaan...
Seksuaalinen hyväksikäyttö on arkipäivää noissa piireissä. Naisia rskaitaan ja kaiken maailman äijät sijaiskodeissa ja / tai kamapäissään käpälöivät alakouluikäisiä tyttöjä. Niin sairasta, että oksetti. Muutenkin miehet tuntuivat olevan kaiken pahan alku ja juuri (sori että sanon näin), mutta miten nuo naiset ajautuvat niin hirveisiin parisuhteisiin, ja aina uudelleen ja uudelleen?
Kiinnitin huomiota myös siihen, kuinka monet näistä naisista nuorena ja osa kai edelleen ihailivat rikollista maailmaa ja huumehöyryistä elämäntapaa. Ettei ainakaan mitään tavallista, ei ainakaan yhdeksästä viiteen töissä, vaan että tää sekaisin kännikämpissä pyöriminen, rikokset ja väkivalta se on sitä oikeaa ja jännittävää elämää... Niin vaikea ymmärtää tuota ajatusmaailmaa!
Kommentit (12)
Varmaan koskettaa monia yhteiskuntaluokkia. Ei kukaan ole turvassa. Ja rahaahan noilla tehdään. Tyhjillä, onnettomilla ihmiskuorilla.
Harmi, kun heissä on paljon lahjakkaita mutta elämä on yhtä pitkää traumaa ja bondagea.
Useimmat kuitenkin vielä tuntee tunteita, eli ei ehkä niin paatuneita.
Kyllä vihan ja voimattomuuden kierre on työlästä katkaista. Ja tosiaan, mikään ei takaa lapsille turvallisia oloja, ellei aikuisilla ole sisäiset kompassit kunnossa.
Pitää lukea tuo. Vaikuttaa mielenkiintoiselta..
Juurikin sama. Just luen ja on kyllä sekava ja töksähtelevä kerronta. Ihmettelen miten kirjoittaja voi opettaa journalistista kirjoittamista Helsingin yliopistossa
Jätin tämän lukemisen kesken, kun oli niin sekavasti kirjoitettu. Olisi kaivannut vielä useamman editointikierroksen.
Samoja hahmoja tunnistettavissa, kuin Linna-sarjassa, vaikka oli vaihdettu nimiä.
Jotenkin ärsyttää varsinkin Paulan tekosten selittely. Ihan kuin ihmisellä ei olisi mitään vastuuta. Arrgh!
Ja samaa mieltä edellisten kanssa, että editointikierroksia kaipaisi. Tosi raskasrytmisesti ja sekavasti kirjoitettu.
Olen lukenut. Keskinkertaisesti kirjoitettua, rakenteeltaan sekavaa sosiaalipornoa. Ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan koskettaa monia yhteiskuntaluokkia. Ei kukaan ole turvassa. Ja rahaahan noilla tehdään. Tyhjillä, onnettomilla ihmiskuorilla.
Harmi, kun heissä on paljon lahjakkaita mutta elämä on yhtä pitkää traumaa ja bondagea.
Useimmat kuitenkin vielä tuntee tunteita, eli ei ehkä niin paatuneita.
Kyllä vihan ja voimattomuuden kierre on työlästä katkaista. Ja tosiaan, mikään ei takaa lapsille turvallisia oloja, ellei aikuisilla ole sisäiset kompassit kunnossa.
Pitää lukea tuo. Vaikuttaa mielenkiintoiselta..
Ei noissa kyllä mitään lahjakkuutta ole mennyt hukkaan. Keskimäärin älykkyydeltään heikkoa porukkaa nuo. Olivat vankilassa tai ei, ovat yhteiskunnalle menoerä.
Kirja oli kirjalliselta tasoltaan korkeintaan keskiverto. Ihmettelen, että journalisti kirjoittaa noin heikosti, eikä hallitse rakennetta. Jotenkin epäkoherentti kokonaisuus. En suosittele.
Täytyykin lukaista, kiitos vinkistä!
🇺🇦🇮🇱
En ole lukenut, enkä aio myöskään lukea. Kirja on kuitenkin todennäköisemmin jotain punavihreää rikollisuuden ja rikollisten hyysäämistä ja glorifiointia.
Paskaa.
Sairaalle ajalle tyypillistä rikollisten palvontaa.
Jos aihepiiri kiinnostaa, kannattaa lukea myös Naisvankilan pomo -kirja, jonka on kirjoittanut Kaisa Tammi. En tietenkään voi tietää totuutta, mutta omasta mielestäni Saarikosken kirja oli aika idealistinen ja Tammen kirja tuntui realistisemmalta. Toki Tammi onkin tehnyt koko työuransa vankilassa ja ponnistaa itse piireistä, josta jouduttiin vankilaan. Se antaa varmasti enemmän perspektiiviä asiaan kuin mitä Saarikosken on mahdollista saada.
Hyvin kiteytetty. Tammen kirjan ole aiemmin lukenut ja se oli realistinen ja sujuva lukea.
Työn kautta itselleni tuttu aihe, joten kiinnitin enemmän huomiota kirjan sekavaan rakenteeseen ja liialliseen pituuteen. Aihe tietysti on tärkeä ja syy sille, että kirja on Finlandia-ehdokkaana. Positiivista kirjassa oli se, että elämästä annettiin realistinen kuva eikä esimerkiksi pyritty liian yksinkertaisesti selittämään tekoja lapsuuden kovilla kokemuksilla.