Ei vauvakuumetta

Niin mikä se ongelma tarkalleen on? Et halua lapsia, sinulla ei ole lapsia.

Miksi pitäisi väkisin hankkia lapsia? Lapsi muuttaa elämän täysin joten ei kannata jos ei 100% halua. t. äiti

Ongelma on se, että olen sen ikäinen, että minun pitäisi jo kiireesti lisääntyä, mutta en edelleenkään halua lapsia. Mietin vaan, että kaduttaako myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että olen sen ikäinen, että minun pitäisi jo kiireesti lisääntyä, mutta en edelleenkään halua lapsia. Mietin vaan, että kaduttaako myöhemmin.

Totta kai se on tosi iso valinta samoin kuin se, että tekee lapsia. Kyllä lasten hankkiminenkin voi kaduttaa, vaikka kukaan ei puhu siitä.

Sen jälkeen, kun tajusin , ettei ole pakko hankkia lapsia, elämässä on tuntunut olevan paljon aiempaa enemmän mahdollisuuksia. Voi keskittyä niihin asioihin, jotka tuntuvat oikeasti kiinnostavilta. Tuntuu inspiroivalta, että suunnitelmat ovat niin auki. Iso taakka on lähtenyt harteilta. Nyt kun on vapaus valita se on ihanaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi väkisin hankkia lapsia? Lapsi muuttaa elämän täysin joten ei kannata jos ei 100% halua. t. äiti

Totta, lapsi on vaativa otus. Jos ei halua laittaa lasta kaiken edelle, lasta ei kannata hankkia. 

Et halua lapsia ja koska et halua etsiä syitä omasta elämästäsi, keksi syyksi yhteiskunnan? Ei mitään uutta auringon alla.

En tiedä ap:n ikää. Milloin kukakin ajattelee, että on kiire? Mutta varmaan vähän kohtalotovereita ollaan. Itse olen 35 v ja en myöskään tunne mitään vauvakuumetta. Voisin tavallaan olla äiti, mutta lapset eivät oikein ole mun juttu. Eikä mun mielestä ole tyhmää miettiä yhteiskuntaa ja ympäröivää maailmaa tässä asiassa. Tosin ei varmaan kannata ulkoisten syiden takia jättää perhettä perustamatta, koska tulevaisuudesta ei koskaan tiedä ja vaikeinakin aikoina on lisäännytty ja selvitty. 

Itse olen mies ja samat ajatukset. Ei ole missään vaiheessa syntynyt halua hankkia lapsia, saati vauvakuumetta - jos ei lasketa jotain ihan nuoruuden naiiveja unelmia perheestä. Ennen ajattelin että se lasten kaipuu syntyy jossain kohtaa elämää. Mutta kun ei.

Olisi kiva kuulla myös muilta miesnäkökulmaa. Onko tavallista että miehillekin tulee jossain vaiheessa luontainen halu hankkia lapsia? Minulla ei sitä ainakaan ole tähän 37 vuoden ikään mennessä tullut.

Ap: millä kannalla sinun miehesi on asian suhteen?

Hei,

Minulla ei ole miestä tällä hetkellä, mutta katselen tässä, jos joku löytyisi. Olen 36, mutta koska en halua lapsia, niin minulla ei ole mitään kiirettä löytää miestä. Elin usean vuoden huonossa parisuhteessa, niin en enää lähde suhteeseen heppoisin perustein. Miehen pitää oikeasti sytyttää tai olen mieluummin sitten yksin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen mies ja samat ajatukset. Ei ole missään vaiheessa syntynyt halua hankkia lapsia, saati vauvakuumetta - jos ei lasketa jotain ihan nuoruuden naiiveja unelmia perheestä. Ennen ajattelin että se lasten kaipuu syntyy jossain kohtaa elämää. Mutta kun ei.

Olisi kiva kuulla myös muilta miesnäkökulmaa. Onko tavallista että miehillekin tulee jossain vaiheessa luontainen halu hankkia lapsia? Minulla ei sitä ainakaan ole tähän 37 vuoden ikään mennessä tullut.

Ap: millä kannalla sinun miehesi on asian suhteen?

Nuorena kuvittelin, että lapset ovat jotenkin automaattisesti elämään kuuluva asia ja niitä entisen avovaimoni kanssa suunniteltiin. Erottuani hoksasin, että hoivaviettini on nolla, eikä ajatus ollut itsestäni vaan avovaimostani, tutuistani ja yhteiskunnasta johtuvaa.

Onneksi löysin kolmekymppisenä vaimon, joka ei halunnut lapsia. Niinpä olemme eläneet mukavaa, huoletonta ja lapsetonta elämää yhdessä jo neljännesvuosisadan. Lapsia enää tuskin tulisikaan, vaikka mieli muuttuisi. 

Jos joku kysyy, kuka käy vanhana katsomassa ja hoitaa, niin varmaan palkkahoitajien lisäksi ystävät ja sisarusten lapset perinnön kiilto silmissään. Sitä paitsi laitokset ovat täynnä vanhuksia, joita lapset eivät käy tapaamassa. Koskaan ei voi tietää.