Lue keskustelun säännöt.
Onko mulla oikeus olla vihainen ja loukkaantunut tässä tilanteessa miehelle?
11.12.2010 |
Eli...olen joskus aiemminkin puhunut siitä, että mies on viimeiset 20 vuotta eli koko yhdessäolomme aikana potenut syysmasennusta, johon on sitten koko perheemme pitänyt sopeutua, eritoten minä. Se syysmasennus on ollut sitä, että ei puhu mitään muuta kuin välttämättömät tyyliin, kumpi hakee maitoa kauapsta eikä mitään muuta. Istuu hiljaa telkkarin edessä, valvoo myöhään jne. Eli ilmapiiri menee ja mua rassaa sitten se puhumattomuus.
Nyt mulla on vaan jotenkin tullut mitta täyteen, ja kun nyt ikää myöten on tullut sitten vielä seksiongelmia ja mies sairastaa sekä verenpainetautia, että kolesteorila ja lääkkeet vissiin syynä noihin ongelmiin (?). No, olen patistanut menemään oikein erikoislääkärille selvittämään syyt, mutta ei...käy yleislääkärillä, joka ihan sama kuin ei kävisi ollenkaan. Valvoo myöhään ja se ei taatusti edesauta korkeasta verenpaineesta paranemiseen eli sanoo pärjäävänsä 6 tunnin yöunilla. Nyt mulla vaan jotenkin katkennut pinna kokonaan, kun ei edes halua hakea apua ja olettaa että minä ymmärrän. Niin,ja tuohon lisätään vielä itsesäälissä kieriskely, mikä on suvun miesten ominaisuus, niin...Nyt mies sitten ihmettelee kun olen suuttunut, en puhu mitään (ollut hänen etuoikeus tähän asti).
Kommentit (9)
kirjoittanut tästä. 20 vuotta on pitkä aika joutua kokemaan tuollaista käytöstä. Onko tosiaan niin, että ongelma ilmenee vain syysmasennuksena ja muun osan vuotta mies on ihan iloinen? Kuulostaa erikoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoittanut tästä. 20 vuotta on pitkä aika joutua kokemaan tuollaista käytöstä. Onko tosiaan niin, että ongelma ilmenee vain syysmasennuksena ja muun osan vuotta mies on ihan iloinen? Kuulostaa erikoiselta.
No, on kyllä pirteämpi keväisin ja kesäisin, en nyt sano, että on mikään suupaltti muulloinkaan, mutta ei samanlainen. Ja juu, olen tästä tosiaan enennkin kirjoitellut.
niin ei kai sen ukko minkäänmoista muutosta saa aikaiseksi...
Jos ei kerta siihen ole mitään tarvetta. Saa rauhassa maata sohvalla ja miettiä syntyjä syviä, vaimo hoitaa kaiken ja ymmärtää. Luksusta!
jos mies ei kerran varsinaisesti suostu itseään asianamukaisesti hoitamaan. On mielenterveysongelmaisten omaisten ryhmiä, paikkakuntasi sellaisesta saat varmaan esimerkiksi terveyskeskuksesta yhteystiedot. Tai mene puhumaan yksin jollekin omasta roolistasi.
Tuo on vaikea tilanne. Depressio on juuri tuollaista, että toinen lipsuu saamattomuuden alhoon. Mutta mikä on vaimon rooli, missä kulkee kohtuuden raja. Se sinun täytyy selvittää oman jaksamisesi takia. Viime kädessä miehellekään ei ole hyväksi, jos toinen vain jaksaa ja jaksaa.
hankala ihminen, kun ei yhtään voi ottaa toisia ihmisiä huomioon, vain hänen masennuksensa on tärkeä ja muiden on sen mukaan elettävä. Paha masennus on tietysti sairaus ja siihen on olemassa lääkitys, samoin nuo muut ongelmat pitäisi hoitaa kuntoon. Sinun on pakko yrittää keskustella miehen kanssa; sinullakin on vain yksi elämä, eikä sen elämän tarkoitus ole palvella ja ymmärtää ikuisesti -jos mies ei edes yritä tehdä jotakin muuttaakseen tilannetta!
Jos ei muu auta, niin uhkailu käyttöön: mies muuttakoon syysmasennuksen ajaksi pois yhteisestä kodista, jos ei mene lääkäriin. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu 20 vuodne jälkeen?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos mies ei kerran varsinaisesti suostu itseään asianamukaisesti hoitamaan. On mielenterveysongelmaisten omaisten ryhmiä, paikkakuntasi sellaisesta saat varmaan esimerkiksi terveyskeskuksesta yhteystiedot. Tai mene puhumaan yksin jollekin omasta roolistasi.
Tuo on vaikea tilanne. Depressio on juuri tuollaista, että toinen lipsuu saamattomuuden alhoon. Mutta mikä on vaimon rooli, missä kulkee kohtuuden raja. Se sinun täytyy selvittää oman jaksamisesi takia. Viime kädessä miehellekään ei ole hyväksi, jos toinen vain jaksaa ja jaksaa.
Niin. Jonkun on vain lasten takia jaksettava! En voi vain lyödä hanskoja tiskiin, että nyt lähden ja nyt kun sitten olen sen tehnyt,n iin lapset ihan ymmällään. Nuorinkin sanoi, joka aika herkkä, että äiti, susta on tullut ihan omituinen viime aikoina =(...
Mun miehellä on myös joka vuosi näin joulunalla ja keväällä myös jonkinlaista masennusta. Tätä ilmenee joskus myös muulloin. Mies tekee jotain törkeää mua kohtaan, esim. valehtelee. Kun sitten otan asian puheeksi mies alkaa kostamaan mulle, ei kerro menoistaan, tulee ja menee niinkuin tykkää, jos on kotona makaa vaan ja märehtii omaa surkeuttaan muutaman päivän-viikon.
Siis normaalisti arki toimii hyvin, mies on mukava, harrastetaan koko perhe yms., mutta aina säännöllisen epäsäännöllisesti alkaa käyttäytymään jotenkin huonosti, että saa riidan aikaiseksi. Siitä saa sitten hyvän syyn käyttäytyä vielä huonommin ja touhuta mitä tykkää (menee samaan piikkiin) ja maata ja kiukutella.
Ja mulla alkaa olla pinna niin täynnä tuota touhua. Lopuksi kyllä aina pyytää anteeksi ja käyttäytyy taas muutaman kuukauden hyvin ja mä taas alan uskomaan, että kai tämä tästä taas. Mutta kun sama touhu uusiutuu aina vaan. Nyt alkaa riittämään. Kurjaa vain rikkoa lapsilta perhe muutaman helvetillisen päivän takia. Ja ei ne päivät lapsille helvetillisiä ole, kun yritän olla normaali. Mutta mulle nuo muutamat päivät ovat aivan tuskaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on myös joka vuosi näin joulunalla ja keväällä myös jonkinlaista masennusta. Tätä ilmenee joskus myös muulloin. Mies tekee jotain törkeää mua kohtaan, esim. valehtelee. Kun sitten otan asian puheeksi mies alkaa kostamaan mulle, ei kerro menoistaan, tulee ja menee niinkuin tykkää, jos on kotona makaa vaan ja märehtii omaa surkeuttaan muutaman päivän-viikon.
Siis normaalisti arki toimii hyvin, mies on mukava, harrastetaan koko perhe yms., mutta aina säännöllisen epäsäännöllisesti alkaa käyttäytymään jotenkin huonosti, että saa riidan aikaiseksi. Siitä saa sitten hyvän syyn käyttäytyä vielä huonommin ja touhuta mitä tykkää (menee samaan piikkiin) ja maata ja kiukutella.
Ja mulla alkaa olla pinna niin täynnä tuota touhua. Lopuksi kyllä aina pyytää anteeksi ja käyttäytyy taas muutaman kuukauden hyvin ja mä taas alan uskomaan, että kai tämä tästä taas. Mutta kun sama touhu uusiutuu aina vaan. Nyt alkaa riittämään. Kurjaa vain rikkoa lapsilta perhe muutaman helvetillisen päivän takia. Ja ei ne päivät lapsille helvetillisiä ole, kun yritän olla normaali. Mutta mulle nuo muutamat päivät ovat aivan tuskaa...
Voimia sullekin! Miehille tuokin on tosiaan helpompaa, kun tietää, että vaimo pyörittää ruljanssia, kun miehellä alkaa masennus. Voi kuinka monesti itsellekin olisi ollut helpompaa vaan maata sohvalla ja kieriskellä itsesäälissä...mutta sitä mallia en halua lapsille näyttää..
ja vielä viimeiset 20 vuotta.... Hullu!