Miehen 12v tytär mustasukkainen isästään

Voi jatkua. Meillä on jatkunut melkein 10 vuotta. Oikeastaan kun tyttö oli ihan pieni, oli helpompaa ja viihtyi minunkin seurassani, mutta kun oli joku 7-8 - vuotias, niin tuli joku isivaihe, joka jatkuu edelleen.

Ei antanut aikuisten puhua keskenään tai isänsä edes vastata puhelimeen ilman showta ("et välitä minusta, puhut mieluummin puhelimessa kuin minun kanssani" )  Samaa oli myös, jos tyttö soitti äidillään ollessaan ja mies ei jostain syystä voinut vastata, puhelin täyttyi itkuhymiöillä ja syytöksillä.

Nyt on vähän helpottanut, mutta ollaan totuttu elämään niin, että tyttö on ykkönen. Kun hän on meillä, kaikki tehdään hänen toiveidensa mukaan. Itseäni jossain kohtaa korpesi niin paljon, että olin valmis lopettamaan koko suhteen miehen kanssa, mutta hammasta purren jatkoin ja totuin.

Itse en usko, että tällainen on tytölle hyväksi, mutta koska molemmat vanhempansa ovat sitä mieltä, että on, niin olen niellyt asian. 

Vierailija kirjoitti:

Voi jatkua. Meillä on jatkunut melkein 10 vuotta. Oikeastaan kun tyttö oli ihan pieni, oli helpompaa ja viihtyi minunkin seurassani, mutta kun oli joku 7-8 - vuotias, niin tuli joku isivaihe, joka jatkuu edelleen.

Ei antanut aikuisten puhua keskenään tai isänsä edes vastata puhelimeen ilman showta ("et välitä minusta, puhut mieluummin puhelimessa kuin minun kanssani" )  Samaa oli myös, jos tyttö soitti äidillään ollessaan ja mies ei jostain syystä voinut vastata, puhelin täyttyi itkuhymiöillä ja syytöksillä.

Nyt on vähän helpottanut, mutta ollaan totuttu elämään niin, että tyttö on ykkönen. Kun hän on meillä, kaikki tehdään hänen toiveidensa mukaan. Itseäni jossain kohtaa korpesi niin paljon, että olin valmis lopettamaan koko suhteen miehen kanssa, mutta hammasta purren jatkoin ja totuin.

Itse en usko, että tällainen on tytölle hyväksi, mutta koska molemmat vanhempansa ovat sitä mieltä, että on, niin olen ni

Enemmän toi kertoo siitä millainen nössö miehesi on isänä kun antaa tuollaisen perseilyn jatkua.

Naiset ovat manipuloivia, huomiota etsiviä tyyppejä jo hyvin nuoresta pitäen. Tässä on yks hyvä esimerkki siitä. 

Jep, tiedän kyllä. Mutta on muuten hyvä mies ja hyvä tyyppi. Ja on muussa elämässä ihan jämäkkä. Ainoastaan tyttärensä on sokea piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jatkua. Meillä on jatkunut melkein 10 vuotta. Oikeastaan kun tyttö oli ihan pieni, oli helpompaa ja viihtyi minunkin seurassani, mutta kun oli joku 7-8 - vuotias, niin tuli joku isivaihe, joka jatkuu edelleen.

Ei antanut aikuisten puhua keskenään tai isänsä edes vastata puhelimeen ilman showta ("et välitä minusta, puhut mieluummin puhelimessa kuin minun kanssani" )  Samaa oli myös, jos tyttö soitti äidillään ollessaan ja mies ei jostain syystä voinut vastata, puhelin täyttyi itkuhymiöillä ja syytöksillä.

Nyt on vähän helpottanut, mutta ollaan totuttu elämään niin, että tyttö on ykkönen. Kun hän on meillä, kaikki tehdään hänen toiveidensa mukaan. Itseäni jossain kohtaa korpesi niin paljon, että olin valmis lopettamaan koko suhteen miehen kanssa, mutta hammasta purren jatkoin ja totuin.

Itse en usko, että tällainen on tytölle hyväksi, mutta koska molemmat va

 

Tuo ei ole normaalia. Mä en kattelisi tuota montaa kertaa.

Nro 4 on siis sama kuin 2, ei oikein lainaus onnistunut.

Mieheni on työssään jämäkkä, vastuuntuntoinen, ihana ja normaali ihminen, mutta tosiaan tyttärensä on hänelle täysin sokea piste. Välillä on todella turhauttavaa selvitellä tytön kiistoja koulussa ja harrastuksissa, koska ne yleensä johtuu vain siitä, että siellä kaikki ei toimi vain hänen pillinsä mukaan ja tytön elämä voisi olla helpompaa, joa tottuisi kotonakin ottamaan muut huomioon. Mutta kuten sanoin, vanhempansa hänet kasvattavat, en halua puuttua.

Mikäköhän siihen auttaisi? Se on aikuisenakin piinaavaa, kun tuntuu että tyttö hakee minulta reaktiota siihen, että "saa isänsä". Pelailee ikään kuin pelejä. Itse olen tehnyt paljon työtä itseni kanssa, en tunne mustasukkaisuutta sisäsyntyisesti, mutta huomaan että tyttö projisoi näitä omia tunteitaan minuun ja joudun vastustamaan "tunnetartuntaa". Siis jos joku perehtynyt ymmärtää, niin kyse ei ole minun tunteistani vaan tunnen, että hän odottaisi minun olevan mustasukkainen. Ap

Mikään ei ole ihanampaa kuin dominoiva nuori tyttö

Sellaista se on uusperheessä.

Lapsi kaipaa isäänsä ja isältä saamaansa aikaa. Itse olen isän tyttö vielä 50- vuotiaanakin. Oletan, että te kaksi aikuista kykenette laittamaan lapsen tarpeet hetkeksi omienne edelle ja mahdollistaa tälle lapselle kahdenkeskistä isä-aikaa riittävästi. 

Luonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Nro 4 on siis sama kuin 2, ei oikein lainaus onnistunut.

Mieheni on työssään jämäkkä, vastuuntuntoinen, ihana ja normaali ihminen, mutta tosiaan tyttärensä on hänelle täysin sokea piste. Välillä on todella turhauttavaa selvitellä tytön kiistoja koulussa ja harrastuksissa, koska ne yleensä johtuu vain siitä, että siellä kaikki ei toimi vain hänen pillinsä mukaan ja tytön elämä voisi olla helpompaa, joa tottuisi kotonakin ottamaan muut huomioon. Mutta kuten sanoin, vanhempansa hänet kasvattavat, en halua puuttua.

 

Isänsähän hänet on kasvattanut. Onko tyttö jämäkälle isälle sokea piste vai sinulle ulkopuoliselle liian iso tikku silmässä, sitähän me muut emme tiedä.

Jos teillä.ei ole yhteisiä lapsia, niin juokse! 

M50

Eli miehesi on viikonloppuisä? Ymmärrän lapsen tarpeen takertua vanhempaansa, jonka kanssa viettää vähän aikaa. Sinuna keksisin noille viikonlopuille omaa puuhaa.

Hetkeksi,  sanot. Tilanne kestänyt vuosien ajan ja sunulla ilmeisesti kymmenien vuosien. Aikuiset määräävät, eivät lapset. Ei ole lapsenkaan etu olla liian riippuvainen.

Jos tytär on paikalla vaan viikonloppuna niin sulla on mies arkipäivinä itselläsi. Sellaisessa tilanteessa olet, lapsella on oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Hetkeksi,  sanot. Tilanne kestänyt vuosien ajan ja sunulla ilmeisesti kymmenien vuosien. Aikuiset määräävät, eivät lapset. Ei ole lapsenkaan etu olla liian riippuvainen.

Lapsi on tietenkin täysin riippuvainen vanhemmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikäköhän siihen auttaisi? Se on aikuisenakin piinaavaa, kun tuntuu että tyttö hakee minulta reaktiota siihen, että "saa isänsä". Pelailee ikään kuin pelejä. Itse olen tehnyt paljon työtä itseni kanssa, en tunne mustasukkaisuutta sisäsyntyisesti, mutta huomaan että tyttö projisoi näitä omia tunteitaan minuun ja joudun vastustamaan "tunnetartuntaa". Siis jos joku perehtynyt ymmärtää, niin kyse ei ole minun tunteistani vaan tunnen, että hän odottaisi minun olevan mustasukkainen. Ap

Varmaan auttaa kun muistat lapsellistaa hänet. Kyse on keskeneräisestä hämmentyneestä pienestä ihmisestä joka käyttää sinuun työkalupakkiaan. Älä mene mukaan, älä kilpaile jne. Miehenkin pitää tajuta että ei valitse kumpaakaan teistä lapsen edessä jne. Hän on lapsi. Aikuiset määrää ja lapset tottelee. 

Mun samanikäinen tytär on huomattavasti kiinnostuneempi kavereistaan kuin isästään. Toisaalta isänsä tuskin olisi moista perseilyä kauaa katsonut. Tuossahan lapsi on pomo, eli ei ole vapaa olemaan lapsi. Toki pitää olla yhteistä aikaa, mutta to on valtapeliä jonka aikuiset tytölle sallivat.

Siis onko tämä tyttö vain vkloppuina isällään, ehkä siksi on niin riippuvainen, kun näkee harvemmin, mutta luulisi, että teini-ikään tulessa alkaa itsenäistymään ja viihtymään enempi itsekseen.