Miksi ajautuu aina huonoihin ihmissuhteisiin?
Itse haavoittun suunnilleen kaikissa ihmissuhteissa (miehet janaiset). En halua kellekään pahaa, silti vastaani tulee aina ihmisiä jotka ovat epäluotettavia ja epärehellisiä ja/tai aluksi ihana ihminenkin onkin todellisuudessa jotain ihan muuta.
Onko muilla samoja kokemuksia?
Mistä tällainen johtuu?
Mitä ihminen tekee väärin, että vetää puoleensa tuonkaltaisia ihmisiä?
Koska haluan edelleen uskoa, että on toisenlaisiakin ihmisiä, vaikka he eivät kohdalleni olekaan osuneet.
Kommentit (10)
Peiliin katsomisen paikka. Oma exäni ajatteli kuten ap, että muut ovat pahoja ja hän on uhri. Ei varmaan vieläkään ymmärrä kuinka kieroutunut oma ajatusmaailmansa on. Vika oli kaikissa muissa aina. Maailma oli paha ja kohteli häntä kaltoin. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Peiliin katsomisen paikka. Oma exäni ajatteli kuten ap, että muut ovat pahoja ja hän on uhri. Ei varmaan vieläkään ymmärrä kuinka kieroutunut oma ajatusmaailmansa on. Vika oli kaikissa muissa aina. Maailma oli paha ja kohteli häntä kaltoin. Huoh.
Onko normaalia, että jos et tee niinkuin muut haluaa, alkaa uhkailu ja pelottelu.
Autat "ystävääsi", kun hänellä menee huonosti, mutta jos itse tarvisit joskus apua tai kuuntelijaa sitä ei ole.
Onko tämä siis minun syyni? Onko tuollainen siis normaalia valtaosan ihmisistä toimintaa?
En haluaisi tuollaiseksi itse tulla.
Vierailija kirjoitti:
Peiliin katsomisen paikka. Oma exäni ajatteli kuten ap, että muut ovat pahoja ja hän on uhri. Ei varmaan vieläkään ymmärrä kuinka kieroutunut oma ajatusmaailmansa on. Vika oli kaikissa muissa aina. Maailma oli paha ja kohteli häntä kaltoin. Huoh.
Minkä takia kokisin huonoa omatuntoa siitä etten ala yhdenkään miehenkään äidiksi ja ilmaiseksi escortiksi? Tommi muuten. Mun täti ei ole velvollinen välittämään mua eteenpäin. Saan mennä sinne ja lähteä sovittuna ajankohtana pois. EI MIEHEN LUO (!)
Kannattaa opetella elämään hyvää elämää ihan itsekseen : )
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opetella elämään hyvää elämää ihan itsekseen : )
Olisin kiitollinen, jos antaisit minulle jotain neuvoja, joilla pääsee alkuun.
Usein alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison.
Sama kokemus kun aloittajalla. Syynä liika kiltteys. Ei siis tarvitse olla mikään tossukka vaan normaali ihminen mutta kiltti. Kaltoinkohtelijat usein tunnistavat herkemmät mukavat ihmiset ja tekeytyvät itse myös erityisen mukaviksi päästäkseen kiltin lähelle. Sitten jossain vaiheessa totuus paljastuu ja alkaa pompottelu, kaltoinkohtelu jne. Kilttiä ja mukavaa on helpompi alistaa, tai niin kuvittelevat. Luulevat ettei kiltti ymmärrä, eikä osaa pitää puoliaan.
Yllättävän moni valehtelee, pettää, kohtelee kaltoin jossain vaiheessa. Siksi luotettavat ihmiset ovat kullan arvoisia.
Et huomioi muita kuin "jänniä" ihmisiä, pelotat tasapainoisia ihmisiä ja rakastat draamaa.
Olen miettinyt tätä kuviota omassa suvussa. Esim. väkivaltaisen alkoholistin lapsi valitsee puolison sillä perusteella, ettei tämä juo. Mutta olikin sitten muista syistä yhtä etäinen ja haitallinen kuin tuo väkivaltainen vanhempi. Ehkä se on sitä, että keskittyy pinnallisiin asioihin, mutta emotionaalisella tasolla seuraa kuitenkin sitä, mikä tuntuu tutulta, mihin itse loksahtaa "omalle paikalleen", minkä kokee ansaitsevansa.
Itselläni on sen verran tietoisuutta, etten halua samanlaiseen helvettiin, missä kasvoin. Toisaalta paremmat, lämpimät, ystävälliset, turvalliset ihmiset eivät tunnu yhtikäs miltään. Niinpä olen yksin.
Syy löytynee peilistä. Näin omalla kohdallani. Saa haluta, mutta ei saa mitä haluaa.