Onko pieni vai suuri ikäero lapsilla paras?

Ainakin alle 2,5 vuoden ikäerot on tutkimusten mukaan riski vanhemman jaksamiselle. Itsekin suosisin vähintään 3 vuoden ikäeroa, jotta lapsi saa olla pieni rauhassa. 

Ei ole oikeaa vastausta, niin moni asia vaikuttaa. Kaikki on aina just kuten kuuluu ollakin. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin alle 2,5 vuoden ikäerot on tutkimusten mukaan riski vanhemman jaksamiselle. Itsekin suosisin vähintään 3 vuoden ikäeroa, jotta lapsi saa olla pieni rauhassa. 

Riippuu vanhemmista ja koko elämästä. Ei ole yhtä oikeaa vastausta. Kokemuksia voi jakaa kuitenkin.

Kylä isommat ikäerot ovat helpompia. Nykyään suositaan hyvin pieniä ikäeroja ja kyllä se näkyy. Mieti kun sulla on 2 v uhmaikäinen ja vauva vaikkapa saman aikaan.

Ei sitä voi tietää etukäteen. Lapset ja perheet ovat niin erilaisia. 

Silloin kun lapset ovat pieniä, iso ikäero on parempi, sitten taas kun ovat vähän isompia, niin pieni ikäero on parempi. Kummassakin siis puolensa.

Riippuu niin perheestä. Mä jäin yksin kahden lapsen kanssa kun he olivat 1v ja vastasyntynyt. Monet kauhistelivat miten jaksan kahden niin pienen kanssa. Eihän se yksin helppoa ollut, mutta itse olen kokenut pienen ikäeron vain hyvänä asiana. Enhän mä yksin pysty venymään samaan aikaan kahteen paikkaan joten ihan arjen sujumisen kannalta on mahtavaa kun molemmat viihtyi samaan aikaan puistoleikeissä, sitten harrastuksissa jne. Menee melkein yhtä helposti kuin jos olisi kaksoset. Suurempi ikäero ja erilaiset mielenkiinnon kohteet aiheuttaisi ongelmia, kun en kuitenkaan voi mennä ja olla vain yhden lapsen kanssa kerrallaan.

Riippuu monesta asiasta.

Meillä on ekalla ja tokalla lapsella ikäeroa 1v 1kk. Toisella ja kolmannella taas tulee olemaan ikäeroa ainakin kolme vuotta. Ihan kiva kokea sekin. Toisaalta oli rankkaa, toisaalta se parin vuoden vauvakupla oli niin ihana.

Lapsuudenperheessäni on kolme 1,5 vuoden aikana syntynyttä lasta. Ihan varmasti on ollut rankat vuodet silloin ysärillä kun oltiin vauvoja ja taaperoita, samoin kun oltiin teinejä. Lisäksi minulla on useamman vuoden vanhempi isosisko, sekä useamman vuoden nuorempi pikkusisko. Nyt aikuisena iällä ei niinkään ole ollut merkitystä siinä kuka on läheisin kenenkin kanssa.

Ap:n ainakin kannattaa vielä kasvaa, ennen kuin alkaa porsimaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ainakin kannattaa vielä kasvaa, ennen kuin alkaa porsimaan.

         Ap tässä. Olen kahden lapsen aikuinen äiti. Lapset syntyivät aikoinaan pienellä ikäerolla.

Minulla on molempia joten kokemuksesta sanon että jos on iso ikäero lapsilla ei heistä ole seuraa toisilleen missään vaiheessa ja suhde jää heikoksi. Lyhyellä ikäerolla olevat sisarukset ovat kuin paita ja peppu, ikäeroa 1 v 7 kk ja tämä oli hyvä ainakin meidän tapauksessa, aina oli leikkiseuraa. Esikoiselle jouduttiin hakemaan leikkikaverit aina kodin ulkopuolelta. 

Esikoisesta tuli itsekkäämpi kuin ei tarvinnut jakaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on molempia joten kokemuksesta sanon että jos on iso ikäero lapsilla ei heistä ole seuraa toisilleen missään vaiheessa ja suhde jää heikoksi. Lyhyellä ikäerolla olevat sisarukset ovat kuin paita ja peppu, ikäeroa 1 v 7 kk ja tämä oli hyvä ainakin meidän tapauksessa, aina oli leikkiseuraa. Esikoiselle jouduttiin hakemaan leikkikaverit aina kodin ulkopuolelta. 

Esikoisesta tuli itsekkäämpi kuin ei tarvinnut jakaa mitään.

 

Riippuu enemmän sisarussuhteesta kuin iästä. Ehkä pikkulapsiaikana onkin noin, mutta ei välttämättä enää vanhempana.

Minä olen läheisin minua 7 vuotta vanhemman ja 6 vuotta nuoremman sisarusteni kanssa. 1,5 vuotta vanhemman kanssa olin kaikista etäisin.