Jos asuisit ulkomailla....

tyyliin Samuel, Laura, Ann(a), Sam(i)...

Voisin kyllä harkita vaikkapa virolaisen nimen antamista, siellä oon asunutkin. Tosin lapsettomana.

Esimerkiksi Koreassa asuessani voisin antaa lapselleni nimeksi vaikka Iia Chen Nea.

tai suomalaisen, mutta helpohkon. Jos mies olis ulkomaalainen, niin haluaisin nimeen ainakin jotain muistuttamaan suomalaisuudesta.

lapsilleni sellaiset suomenkieliset nimet, joilla on sisarnimet valtakielillä ulkomailla, niin että ulkomailla tulee niillä ihan ok toimeen. Ja on tullutkin, testattu käytännössä ulkomailla asuessa.



Totta kyllä, Chukwuebuka on kyllä varsin veikeä nimi. Uchenna ehkä hiukka liian tavallinen...

joka oli meistä molemmista sopiva, ja molemmat tykättiin nimestä. Ei mietitty mistä nimi on tai mitä av-pirjo mahtaisi nimestä sanoa. Nimi piti sitäpaitsi olla valittuna jo sairaalassa, ei siinä ollut aikaa analysoida sen enempää, eikä tarvinnut.

lapsilleni sellaiset suomenkieliset nimet, joilla on sisarnimet valtakielillä ulkomailla, niin että ulkomailla tulee niillä ihan ok toimeen. Ja on tullutkin, testattu käytännössä ulkomailla asuessa.

Totta kyllä, Chukwuebuka on kyllä varsin veikeä nimi. Uchenna ehkä hiukka liian tavallinen...

Miten tämä käytännössä toimii? Esim siis virallisten papereiden kanssa, passin tai vaikka koulupapereiden kanssa? Onko se suomalainen nimi virallinen nimi ja ns lempinimenä sisarnimi?

Meillä on lapsilla kansainväliset nimet jotka on myös Suomessa tavalliset. Halusimme nimet jotka molempien sukulaisille olisivat helposti lausuttavat.

Meillä on kaksi lasta, asuimme Lontoossa heidän syntyessään. Mieheni on irkku. Lapsilla, sekä monilla tuttavaperheillämme missä toinen puoliso on suomalainen, on ns. kansainväliset nimet. En nyt heidän nimiään tässä erittele, mutta tässä muutamia nimiesimerkkejä mitä tulee mieleen:



Mia, Sofia/ Sophia, Sami, Anna, Laura, Oliver, Elli(e), Jake, Ella, Vienna, Johanna, Hanna.

Asumme Suomessa. Lapsill on nimet, jotka käyvät molemmissa kielissä. Emme valineet mitään iirinkielistä muotoa, koska se olis liian vaikea. kirjoitusasu ja lausuminen olis suomalaisille liian vaikeaa. Emmekä myöskään sellaista suomalaista nimeä, joka olisi vaikea ulkomaalaisille tyyliin Yrjänä.

Nimet käyvät siis sattumalta myös Suomessa, se ei kyllä vaikuttanut valintaan ollenkaan. Valitsemme vain nimet, joista pidimme.

Lapsilla ihan perisuomalaiset nimet, molemmat vanhemmat ja sukunimi suomalaisia.



Valittiin sellaiset nimet, joista tykättiin ja jotka sopivat sukunimeen. Tietoisesti kuitenkin vältettiin pojille a-päätteisiä ja tytöille o-päätteisiä nimiä. Nyt nimistä on pääteltävissä ainakin sukupuoli.



Nimillä myös sattuu olemaan paikallisen kielen vastineet, voi siis sanoa, että (esim.) "Pekka on samaa kantaa kuin Peter"; näin nimi voi jäädä helpommin kuulijan mieleen, kun sillä on joku "merkitys" vieraskielisen korvissa.



Samaten tietoisesti vältettiin ä- ja ö-kirjaimia. Ei turhaan tehdä lapsen elämää hankalaksi.



Lapsen koulu on kansainvälinen eikä siellä nimen takia ketään syrjitä.

ja nimet on annettu kylla ihan tasan tarkkaan oman mieltymyksen mukaan, en ole syrjimisasioita tms. edes ajatellut. Lisaksi se ajatus, etta joka maassa "saa" olla vain senkielisia nimia, on ajatus johon olen tormannyt ainoastaan AV:lla...

Lapsillani on kansainväliset nimet.



Ei äidin, eikä isän alkuperäkielisiä, mutta sellaiset jotka ovat helppo ääntää kaikilla meidänkolmella kielellä.



Itse olen tosi kyllästynyt oman nimeni vääntelyyn! Viime viikolla noin 10v lapseni kysyi miten ihmeessä tunnistan itseni kaikista noista versioista :) Joskus meneekin hetki.... En halua lapsilleni samaa!