Ylimielinen mies

Taitaa olla niin, että prinssistä kuoriutui jälleen sammakko.

Minulla on lapsi edellisestä avioliitosta ja lapsen isä on kuollut. Nykyisen miehen kanssa on vauva, joka on valvottanut minua viime aikoina ja olen todella väsynyt.

Mies menee ennen minua nukkumaan viim klo 22, minä vasta kun vauva syötetty ja vaippa vaihdettu jne n. klo 23. Herään joka yö syöttämään vauvan ja viimeaikoina vauva on ollu 2-3 h hereillä keskellä yötä ja aamuyöstäkin herää monta kertaa itkeskelemään ja rauhoittelen häntä takaisin unille. Vauva herää klo 7  viimeistään ja hoidan aamupesut, syöttämiset jne.

Mies kömpii sängystä haukotellen keittiöön ja alkaa juoda keittämääni kahvia ja selata puhelinta. Minä seurustelen ja leikitän vauvaa ja koitan siinä sivussa haukata itse jotain, pesen pullot, röyhtäytän vauvan jne. Sitten vien vauvan päikkäreille.

Mies osallistuu vain pyydettäessä.

Eilen jo itkin aamulla väsymystäni, johon mies sanoi että hänen pitää nukkua hyvin että jaksaa käydä töissä. Sanoi että on kiitollinen siitä että hoidan vauvaa hyvin ja muita asioita siinä sivussa. Illalla mies tuli kotiin ja sanoi että voisi tänään mennä töiden jälkeen harrastuksiinsa.

Mä raivostuin. Olen juuri kertonut aamulla että olen väsynyt ja tarvitsen itsekin lepoa. Se on kuulemma minun omaa aikaa kun käyn tuli perseen alla kaupassa, samalla kun mies soittelee että vauva itkee. Ja hän ei olisi kauan, että tulisi kotiin klo 19. Eli juiri silloin kun olen hoitanut vauvan iltatoimet ja laittanut hänet nukkumaan! Eli taas minä twen KAIKEN työn ja hän voi tulla oleilemaan!

Tilanne kärjistyi aika pahasti. Sanoin että mies on todella ylimielinen minua kohtaan, niin kuin oli. Hän nauroi ja haukkui minua. Sanoi että aikoo pian mennä nukkumaan taas makeat katkeamattomat unet jne. Sitten hän jo alkoikin valittaa, kun täytyy auttaa toisen miehen lasta kaikessa. 

Mun lapsella ei ole näköjään edes nimeä. Hän on toisen miehen lapsi! Mä tekisin mitä vaan että lapsen isä olisi elossa ja tekisi itse noita juttuja lapsen kanssa. Nyt saan tuntea siitä syyllisyyttä, kun toinen on oikein joutunut auttamaan toisen miehen lasta! 

Mies huusi niin loukkaavia asioita etten anna niitä ikinä anteeksi. Huusi että mun pitää lähteä meidän kodista, vaikka maksan tasan tarkkaan puolet asumismenoista, kaikki oman lapsen jutut ja suurimman osan yhteisen lapsen menoista. Nytkin vaikka olen vanhempainvapaalla ja minulle jää paljon vähemmän rahaa kuussa. Kaikki huonekalut ja koko kodin irtaimisto on minun ostamaa ja maksamaa.

Hän käski mun myös löydä itseään useaan otteeseen ja siitä tuli olo että hän haluaa vain syyn käydä minun päälle.