Parisuhteessa itseä vanhemman kanssa

Kadun koko avioliittoa.

Seurustelin 28 vuotta vanhemman miehen kanssa kun olin 22v ja hän oli 50v. Oli kivaa kun mies halusi nähdä vaivaa mun eteen, maksoi aina kaiken ja kehui mun ulkonäköä koko ajan. Sanoin heti alkuunsa etten halua muuttaa yhteen enkä saada lapsia koskaan. 

Seurustelimme 8 vuotta, ja tänä aikana ärsytti vain se ettei mies uskonut etten halua lapsia. Puhui jatkuvasti tyyliin "sitten kun sulle tulee vauvakuume niin meidän pitää erota" hänellä siis oli jo aikuiset lapset eikä halunnut lisää lapsia. Mies oli myös mustasukkainen jonka takia erosimmekin sitten kun mulla meni hermot epäluottamukseen lopullisesti.

Nyt olen 46v ja seurustelen 42v miehen kanssa, mutta edelleen lämmöllä muistelen tuota nuoruuteni suhdetta. Ja vauvakuumetta ei ole tullut.

Mies on 11v. vanhempi. Ei ole ollut mitään ikäeroon liittyvää.

Mun tyttöystäväni on 4 vuotta nuorempi, eikä ikäero näy millään tavalla missään. Alkuun kyllä mietin, että aiheuttaakohan se ongelmia että ollaan eri sukupolvea

M27

Olen jo keski-ikäinen ja miesystäväni on minua 23 vuotta vanhempi. Yhdessä olemme olleet vuosia. Mies on jäänyt tänä aikana jo työeläkkeelle. Yhteen ei voida muuttaa, kun molemmat pitää tiukasti kiinni omasta asumismuodosta ja hyvin menee näinkin. Molemmat tykkää myös olla itsekseen. Rakkautta riittää. 

Miksi?

Olen keski-ikäinen ja ikäero puolisooni on 56 päivää.

Selittää nuoremman ajoittaista pentumaista käytöstä.

Olin 18v kun tapasin mieheni 28v. Joo, haasteita on kyllä riittänyt matkan varrella ja alussa kaikesta eniten, olimme niin eri elämänvaiheessa silloin. Päätin sitten etten suhdetta ajatellen tee mitään pitkäaikaisia päätöksiä vaan annan joko kehittyä tai kuihtua fiiliksen mukaan. Kummankin mielestä ikäero oli suuri, puhumattakaan siitä miten perheemme ja kaverimme suhtautuivat siihen, siinä oli vastassa suurimmat haasteet. Pakko myöntää että välillä kadutti, varmaan samat fiilikset miehelläkin mutta yhdessä ollaan edelleen 29 vuotta myöhemmin.