Mikä ongelma tämä on: Jos opiskelen tai teen työksi sitä mikä kiinnostaa, ei pian enää kiinnosta ollenkaan

Mulla on ihan sama juttu. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että olen vain ihmisenä sellainen että olen kiinnostunut liian monista asioista fokusoituakseni vain yhteen asiaan kovin paljon ja pitkään. Tällä hetkellä en opiskele enkä ole töissä, vaan mietin mitä seuraavaksi tekisin. Elämä olisi kyllä helpompaa, jos osaisi motivoitua yhdestä ja samasta asiasta koko elämänsä.

Työ on TYÖTÄ, ei jatkuvaa flowta ja innostumista vaan usein tylsää, ikävää, stressaavaa, vaikeaa. Jos ei tätä pysty hyväksymään niin ei kyllä työelämässä pitkälle pötki.

Vierailija kirjoitti:

Työ on TYÖTÄ, ei jatkuvaa flowta ja innostumista vaan usein tylsää, ikävää, stressaavaa, vaikeaa. Jos ei tätä pysty hyväksymään niin ei kyllä työelämässä pitkälle pötki.

Minusta silti näyttää että jotkut onnistuvat säilyttämään innostuksen työhön, jos tekevät sitä mistä ovat kiinnostuneet. Miksi joillekin käy niin mutta toisille ei?

Koska esim opiskelussa kaikesta tehdään niin sairaan tylsää järjettömillä tehtäväsuorituksilla. Samoin harvoin työssä pääsee oikeasti käyttämään sitä omaa tietotaitoa ja luovuutta

Tarvitset jotain erilaista työn vastapainoksi. Jos ammatti ja harrastus ovat samat, se muuttuu ilottomaksi puurtamiseksi. Erilaiset mielenkiinnon kohteet pitävät kiinnostusta ja vireyttä yllä myös töissä. Uusien harrastusten ja uusien asioiden opettelu tuo potkua myös muihin asioihin elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on TYÖTÄ, ei jatkuvaa flowta ja innostumista vaan usein tylsää, ikävää, stressaavaa, vaikeaa. Jos ei tätä pysty hyväksymään niin ei kyllä työelämässä pitkälle pötki.

Minusta silti näyttää että jotkut onnistuvat säilyttämään innostuksen työhön, jos tekevät sitä mistä ovat kiinnostuneet. Miksi joillekin käy niin mutta toisille ei?

Yritä nyt ymmärtää ettei kenenkään elämä ole jatkuvaa innostusta ja sitä että on aina kivaa. Vietätkö paljon aikaa somessa?