Miehen juominen
Mies käyttää usein alkoholia. Saunakaljat on saatava, töitten jälkeen kalja. Näihin pystyn suhtautumaan melko neutraalisti nyt kun on pysytty siinä että juominen ei sentään ole aivan jokapäiväistä vaan esim kolme kertaa viikkoon. Mutta: aina kun mies lähtee kavereiden kanssa muutamalle niin ei pysty pysymään muutamassa vaan lähtee ihan käsistä luokkaa löytää itsensä aamu seitsemältä sammuneena bussin päätepysäkiltä ihan väärästä kaupunginosasta. Tätä tapahtuu harvemmin mutta säännöllisesti. Itse olen aina kauhuissani ja huolestunut mitä on tapahtunut kun ei saa yhteyttä. Hänen mielestään on oma häpeäni jos valvon yötä odottamassa häntä kotiin. Sairasta. Itselleni kuulostaa aivan absurdilta että aikuinen ihminen sammuu bussiiin eikä tiedä edes itse missä on, kuulostaa aivan päihdeongelmaisen teinin elämältä kun "menee vähän yli". Ei suostu lupaamaan etteikö noin kävisi uudestaan. Yhtä suuri riski on mielestäni hukkua kännissä jokeen tai päätyä vieraaseen sänkyyn mutta miehen mielestä tässä ei ole mitään epänormaalia. Sairastun stressin määrästä mitä tuollainen katoaminen aiheuttaa. En koe että mitään voin tässä saada muuttumaan. Mies suhtautuu vihamielisesti siihen että olen edes huolissani. Meillä on pieni lapsi. Mihin tässä voi hakeutua saadakseen apua? Onko ero nyt ainoa ratkaisu? En tosiaankaan kestä olla tällaisessa suhteessa missä yllätetään jollain yhtäkkisellä kännireissulla kun on sovittu että tullaan ajoissa kotiin. Työssäkäyviä korkeakoulutettuja ollaan. Mies oli ilman alkoholia ennen lasta vuoden päivät joten olin odottanut perhe-elämänkin olevan rauhallista. Koen oloni huijatuksi.
Kommentit (13)
No toivottavasti sulla oli hauskaa tätä kirjoittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on mukava ja korkeasti koulutettu sekä tienaa ihan hyvää palkkaa töistä. Miehellä oli ennen ongelmia tissuttelun kanssa ja olutta meni noin 12-16 tölkkiä vuorokaudessa. Terapian yms. avulla oluen himo sammui.
Raitistuttuaan mies vaihtoi tissuttelun anjovis -säilykkeisiin. Ilmeisesti anjovispurkin avaaminen tuo mieleen olut tölkin avaamisen.
Mies syö vuorokaudessa ainakin kuusi purkkia anjovista (rahaa tähän menee noin 300-400e kuukaudessa, mutta halvempaa kuitenkin kuin entinen olut harrastus) ja olen uupunut tilanteeseen. Mies haluaa läheisyyttä ja suukkoja syötyään purkin anjovista ja minua oksettaa anjoviksen tuoksu- sekä maku. Tavallaan ymmärrän kyllä, sillä raskaana ollessani himoitsin hillosipulia sekä suolakurkkuja.
Mies jopa otti jouluviikon viettoon mukaan 20 purkkia anjovista anoppilaan. Hän jopa sekoittaa anjovista aamupuuroon, jugurttiin ja hänen tehdessää
Voitko tehdä miehelle saman tempun. Eli lähdet vaikka päivällä käväisemään jossain ja jätät miehen lapsen kanssa. Laitat puhelimen äänettömälle ja käyt kaverilla/pitsalla/mitä nyt keksitkään. Et vastaa miehen puheluihin/viesteihin. Jos mies huolissaan ja vihainen kun menet kotiin niin toteat että ihan hölmöä huolehtia ym mitä mies on sanonut sinulle.
ja sitten voit vaikka sanoa että sinä voisit kanssa lähteä kavereiden kanssa istumaan yksille. Ei mene kauaa. Toivottavasti.
jos mies ei tajua asiallista puhetta eikä omaa kokemusta niin ehkä parisuhdeterapiaa vois vielä kokeilla ennen eroa.
itse en haluaisi olla tuollaisessa parisuhteessa jossa mies noin välinpitämätön omasta turvallisuudesta ja vaimon huolesta. Vai käykö mies sittenkin pettämässä ja nuo bussiin sammumisen ym on vain peitetarinaa? Suostuuko mies jakamaan puhelimestaan paikannuksen? Tietäisit ainakin missä on.
"Hänen mielestään on oma häpeäni jos valvon yötä odottamassa häntä kotiin. Sairasta."
Tuohan on ihan totta. Sinun pitää päättää, jatkatko nykyisessä tilanteessa vai eroatko. Sairastahan tuo on, olet oikeassa. Sairasta myös sinulta.
Tätä ehdinkin pari päivää suunnitella että menisin itse katoamaan ja aiheuttamaan huolta. Mutta kynnys jättää lapsi myös niin pitkäksi aikaa on suuri. Jotain kostotoimia tuntuu olevan tarpeen tehdä sillä terapia ei hänen mielestään ole mikään vaihtoehto näiden asioiden käsittelemiseen. Hänen mielestään terapeutti nauraisi meidät ulos kun muka hänellä olisi mitään ongelmaa alkoholin kanssa.
Tavallaan tuntuu olevan vain ajan kysymys milloin eksyy väärään sänkyyn. Varsinkin kun ristiriita tästä juomis asiastakin vaan tihenee ja tihenee ja arvostus alenee.
Vierailija kirjoitti:
Voitko tehdä miehelle saman tempun. Eli lähdet vaikka päivällä käväisemään jossain ja jätät miehen lapsen kanssa. Laitat puhelimen äänettömälle ja käyt kaverilla/pitsalla/mitä nyt keksitkään. Et vastaa miehen puheluihin/viesteihin. Jos mies huolissaan ja vihainen kun menet kotiin niin toteat että ihan hölmöä huolehtia ym mitä mies on sanonut sinulle.
ja sitten voit vaikka sanoa että sinä voisit kanssa lähteä kavereiden kanssa istumaan yksille. Ei mene kauaa. Toivottavasti.
jos mies ei tajua asiallista puhetta eikä omaa kokemusta niin ehkä parisuhdeterapiaa vois vielä kokeilla ennen eroa.
itse en haluaisi olla tuollaisessa parisuhteessa jossa mies noin välinpitämätön omasta turvallisuudesta ja vaimon huolesta. Vai käykö mies sittenkin pettämässä ja nuo bussiin sammumisen ym on vain peitetarinaa? Suostuuko mies jakamaan puhelimestaan paikannuksen? Tietäisit ainakin missä on.
Soita hänelle Maustetyttöjen biisi Onko pakko juoda. Ehkä hän tajuu.
Alkoholistin läheisiä auttaa Al-Anon vertaistuki. Paras tajuta heti alkuun, että vain alkoholisti itse voi haluta lopettaa juomisensa. Kukaan muu ei voi sitä lopettaa, paitsi kuolema vetää lopuksi verhot eteen.
Anna miehen nauttia satunnaisista ryyppyreissuistaan ja lopeta huolehtiminen.
Miehen juominen on laitonta. Oletko sellainen miestennielijä?
Sano sille juopolle suorat sanat, eli joko viina tai perhe.
Usein näiltä vitsiniekoilta unohtuu se kauhu, jonka nämä "satunnaisesti" juopot aiheuttavat perheelleen.
Perhe ei nimittäin voi käsittää sitä itsensä vahingoittamisen tapaa ja määrää, tarkoitushan oli pitää huolta yhdessä lapsista ja toinen toisistaan, ei tuhota toistensa elämää.
Jotain on kyllä pahasti pielessä näillä, joiden on pakko juoda, se on psyykkinen sairaus, joka ei parane.
No toivottavasti sulla oli hauskaa tätä kirjoittaessa.