Homma lähtenyt lapasesta

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut jotain, en oikeastaan tiedä mitä. Ehkä työstressi. Ehkä long covid vaivaa edelleen. En tiedä. Tiedän kyllä terveellisen elämän perusasiat ja sen, miten voisi terveellisesti syödä. Mutta en kertakaikkiaan jaksa. En jaksa työpäivän jälkeen mitään järkevää. Ruokaa teen kyllä, yleensä siitä mistä aita on matalin. Aiemmin kokkasin enemmän ja terveellisemmin. En välttämättä syö kuitenkaan itse. Juon kahvin ja syön vaikka pullan. Ei kertakaikkiaan tee mieli. Jos olen kotona töissä, saatan juoda koko päivän kahvia ja napsia mitä sattuu. Aiemmin kävin salilla, lenkillä, uimassa, metsässä, teatterissa, ystävillä. Nyt juuri ja juuri saan itseni välillä postilaatikolle. Ei vain kiinnosta eikä oikeastaan huvita. Kasviksia ja hedelmiä syön liian vähän, koska porkkanan tai omenan kuoriminenkin tuntuu työläältä. Olo ei ole masentunut, ei vaan jaksa ja viitsi. Mieluummin vaikka tuijotan seinää kun tekisin jotain. Työpäivän selviän juuri, siihen se sitten jää. Tänään havahduin asiaan, en tiedä miksi en kertakaikkiaan ole havahtunut aikaisemmin, että vuodessa on tullut 15 kiloa painoa. Päätin ottaa omaa aikaa yhden viikonlopun ilman perhettä ja ilman ketään muutakaan, jolloin mietin ihan yksin tämän tilanteeni läpi ja teen suunnitelman miten haluan jatkossa elää. Miten haluan syödä, liikkua ja mitä tehdä. Kirjaan ne kalenteriin ja alan tehdä niin. Ei mulla oikeastaan muuta kuin tsemppiä sullekin, jos olet samassa tilanteessa!