Miten

Itse koen, jonkinlaista "rikkautta" siitä, että hallitsen itseni ja omat menoni, enkä ole toisen armoilla. Tiedän erinomaisen hyvin, että tulorajoitteisuuteni ja työttömyyteni (, joka toivon mukaan päättyy pian) asettaa minulle haasteita löytää ja kohdata kumppani (nainen). Minulle parisuhde on vastavuoroista ja vastavuoroisuuteen muodostuu mielestäni huomattava kitkaa, jos tulee tunne, että toinen on taloudellisista menoista huomattavasti isommassa vastuussa.

- Ei muuten mutta en minä tiedä, miten tai kuinka minun tulisi vastavuoroisesti toimia, jotta mahd. kumppanini haluaisi elää ja olla jatkossakin kanssani. - Minusta olisi kovin naivia aatella, että esim. tavanomaisilla kotiaskareilla lunastaisin paikkani, tai vosin korvata sen hurmaavalla ja ulkoisella olemuskellani tai supliikillani.

En kuitenkaan tarkoita, että parisuhde olsi nollasumma peli tai kaikki pitäsi jakaa jatkuvasti kumppanin kanssa puoliksi tai kaikki olsi yhteistä vaan sitä, että hän voisi minun voivan tukea ja myötäelää hänen kanssaan silloinkin, jos hänellä -syystä tai toisesta- elintaso tai vaikka vain oma terveys pettäisi. -Asioita joita ei kohtaa kaikki tällä pasltalla kirjoittavat koskaan kuten ei muutakaan ikävää tai murheellista kuin hetkellisesti mutta oman kokemukseni mukaan ikäviä asioita voi sattua, vaikka itse olsii yrittänyt niihin vähän varautuakin, enkä nyt tarkoita vain työttömyyttä, joka tietysti on ihan omaa syytäni kuten joidenkin mielestä toisten saama korona, joka osalle on vain sumutusta tai pieni flunssa. Mitään ei vakuuta se, että osa kamppailee hengestään sen vuoksi, kun hei elämä on valintoja.