Yh:t, miten teille kävi...
Eli avioliitto loppuu, kolmetoista vuotta ollaan oltu yhdessä, kaksi lasta. Ikää siis 33v. Mitäkähän tässä on nyt sitten luvassa. Luokaa siskot vähän uskoa huomiseen. Ollaanko tässä nyt loppuelämä lasten kans. Jos teillä uusi rakkaus löytyi niin kauanko erosta oli ja missä te häneen törmäsitte. Minä olen täällä jo kuvitellut että kun lapset ovat muuttaneet niin köpöttelen loppuelämän yksin. Mistäs niitä perhekeskeisiä miehiä enään löytyy kun ne kaikki ovat jo omien perheidensä kanssa..
Kommentit (7)
mulla on ollut vientiä enemmän kuin parikymppisenä mallityttönä! Nuoret miehet haluaa pitää hauskaa, ikäiseni (35) tai vanhemmat miehet haluaisivat omaksensa.
Yksin ei tavii jäädä. Tärkeintä on kuitenkin pyrkiä nauttimaan elämästä niillä välineillä, mitä on.
Miksi et viisastu virheistä! Miehiin EI VOI LUOTTAA. Minä olen ollut yksin jo toistakymmentä vuotta sen jälkeen kun avioliitto päättyi ex-miehen uskottomuuteen. Vieläkään ei ole tullut sellainen tunne että kumpa löytäisin UUDEN. Ilman seksiä ja aikuisen läheisyyttä oppii elämään ja olemaan ihan tyytyväinen. Köpöttelen loppuelämän yksin mutta silti ONNELLISENA.
Ja oikeastaan siis jo siitä asti kun sain tietää raskaudestani.
Olin ihan varma, että uutta suhdetta voi viritellä siinä vaiheessa kun lintu on lentänyt pesästään. Hohhoo.. Lapseni oli 8kk kun tapasin nykyisen mieheni.
Nyt ollaan naimisissa ja lapsikin on jo 6,5v. :)
mua mies petti ja jätti yllättäin 10 v jälkeen kolmestaan kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa. Siitä "kunnon" miehestä en olisi koskaan uskonut.
Mutta mielestäni on elämän ja onnen tuhlausta, jos katkeruuteen tuhlaa ajatuksensa. Uskon silti, että löydän vielä jonkun mukavan miehen, jonka kanssa olla yhdessä. Olenhan tavannut jo monta kivaa!
Mutta parisuhteeseen ei kannata kiirehtiä ennen kuin on eronsa kunnolla käsitellyt. Itse en ole vielä 1,5 v jälkeen valmis vakavaan parisuhteeseen. Minusta on ihanaa ajatella vain itseään (ja tietty lapsia) ja rakentaa elämää juuri sellaiseksi kuin haluan. 2
kyllä aina on toivoa :) rakkaus ilmaantuu silloin kun sitä vähiten odottaa. Jos ja kun joka toinen avioliitto päättyy eroon, niin kyllä niitä eronneita miehiäkin löytyy, ihan kunnollisiakin :) ja miksei niitäkin jotka eivät ole naimisissa olleetkaan ja joilla ei ole lapsia.
Itse kun jouduin eroamaan miehestäni (mies petti ja jätti eikä mielipidettäni asiassa kauheasti kyselty) olin ihan varma etten enää koskaan tulisi rakastumaan tai löytämään kunnon miestä. Lapseni oli ihan vastasyntynyt ja nökötin kotona ja olin varma että olisin sinkku vielä lapsen muutettua kotoa ;) Nyt lapsi on 3v ja olen onnellisessa parisuhteessa, miehellä on myös lapsi edellisestä liitostaan. Aina ennen olin varma että uusperheseen minua ei saisi ryhtymään kirveelläkään, mutta nyt ei sekään niin pahalta vaihtoehdolta enää kuulosta kun rakas mies on löytynyt :) tosin emme kiirehdi yhteenmuutolla, nyt on ihan hyvä näinkin :)
Halusin vaan valaa toivoa ja olen varma että sinäkin ap löydät vielä sen oikean!
ja olen vaan innoissani että pääsen vaihtamaan lukot. Terve menoa vaan!
sen jälkeen kun jäin ensimmäisen kerran yksinhuoltajaksi. Ihmisiä tapaa joka paikassa ja ystäviä saa vaikka on lapsia. Joku niistä ystävistä voikin olla se tuleva rakas. Mutta älä etsi äläkä murehdi, ole iloinen oma itsesi ja nauti elämästäsi.