Mua harmittaa sektiot.

Ja se miten sektioäitiyteen suhtaudutaan.



Olen pienestä lapsesta asti rakastanut syntymän ihmettä. Sitä miten ensin on yksi ja sitten onkin kaksi... Kun olin pienenä mummulassa mummun piti herättää minut vaikka keskellä yötä "auttamaan" kun lehmä poiki, hevonen varsoi tai koira sai pentuja. Katsoin aina tv:stä jo ihan pienenä kaikki synnytysohjelmat. En ole synnytystä pelännyt koskaan. Se on mysteeri ja ihme.



Mutta kroppani päätti, että kumpikaan lapsistani ei voinut syntyä alakautta. Ja nyt, kahden sektion jälkeen on jo varmaa, että jos joskus klmannen saan, lapsi syntyy sektiolla automaattisesti kohtuarpien vuoksi. En tule koskaan kokemaan synnytystä.



No, onneksi sain kaksi lasta, ei ihan terveitä mutta kuitenkin.