Mitä vanhemmaksi tulen sen huonommin kestän tätä pimeyttä.
Rupean ymmärtämään hyvin miksi eläkeläiset lähtee aurinkoon. Ihan hirvee väsymys eikä mikään innosta. En muista että aikaisemmin oisin ollut näin pahassa jamassa syksyllä. Voiku ois karhu ja pääsis talviunille.
Kommentit (22)
Sama havainto, mutta lääkkeeksi tuntuu toimivan d-vitamiini 100g päivässä ja erittäin kirkas valaistus kotona varsinkin siellä, missä olen aamuisin. Mulla joka paikka täynnä 2000 lumenin 4000K värilämpötilaisia lamppuja ja 4000 lumenin valonheittimiä. Nykyään näillä LED - valaisimilla saa huoneen halutessaan todella kirkkaaksi ilman että sähkönkulutus olisi kohtuutonta.
Kirkkaat 4000K valot heti aamusta käyttöön niin elimistön mielestä aurinko nousi. Iltaa varten kannattaa varata sitten hämyisempi valaistus jotta ei tule nukkumisongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Sama havainto, mutta lääkkeeksi tuntuu toimivan d-vitamiini 100g päivässä ja erittäin kirkas valaistus kotona varsinkin siellä, missä olen aamuisin. Mulla joka paikka täynnä 2000 lumenin 4000K värilämpötilaisia lamppuja ja 4000 lumenin valonheittimiä. Nykyään näillä LED - valaisimilla saa huoneen halutessaan todella kirkkaaksi ilman että sähkönkulutus olisi kohtuutonta.
Kirkkaat 4000K valot heti aamusta käyttöön niin elimistön mielestä aurinko nousi. Iltaa varten kannattaa varata sitten hämyisempi valaistus jotta ei tule nukkumisongelmia.
Minulla keittiössä 4 x 2000 lumenin valaisimet ja niissä tosi kirkas valo. Mutta kun joskus aurinko pilkistää ja valaisee ikkunasta kunnolla niin noita ei edes huomaa vaikka ovat päällä. Auringonvaloa kun tulee niin paljon enemmän. Normi huoneiden lamput on luokkaa 470 lumenia eli "hieman" eroa. En ymmärrä ihmisten halua viettää aikaansa himmeässä valaistuksessa.
Kannattaa tosiaan katsoa myös valaisimen värilämpötilaa. Tavalliset värilämpötilaltaan 2800K lamput ovat ankean keltaisia, 4000K lamput valkeita.
Tää on ihan järkyttävää,helvetin pimeys.Väsyttää koko ajan.taidan mennä kohta nukkumaan.
Olen 58v,vuosi vuodelta nämä pimeät kuukaudet ahdistaa entistä enemmän.Pääsispä etelään.
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan järkyttävää,helvetin pimeys.Väsyttää koko ajan.taidan mennä kohta nukkumaan.
Minä menen myös nukkumaan.
Hyvää yötä :)
Joo, ankeaa on. Siksipä puuhaan pakkomielteenomaisesti kaikkea syksyisin. Risteilyä, etelänmatkaa ja ties mitä muuta. Heti loppiaisen jälkeen helpottaa, kun päivä alkaa pidentymään. Etenkin jos on lunta maassa lisäämässä valoisuutta.
Sama täällä ja ikää on vasta 26. Kummitätini sekä puolisoni täti viettävät marraskuuta Espanjan auringon alla. Puoliso just soitteli tätinsä kanssa, huomiseksi siellä luvattu 28 astetta. Me sitten vuorostaan kerrottiin ettei täällä ole näkynyt ainakaan viikkoon auringosta vilaustakaan.
Tää on ihan karmeaa aikaa. Olis edes lunta, pikkupakkanen ja aurinkoinen keli. Vaan ei, huomenna isänpäiväkin taitaa alkaa vilkaisemalla ikkunasta tuota lonkeron väristä taivasta.
Pimeys tuo turvan ja rauhan. Ei ole pakkoulkoilua, saa olla rauhassa peiton alla. Eikä karseaa kuumuutta. Ole marraskuu tuplapitkä tänä vuonna.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Pimeys tuo turvan ja rauhan. Ei ole pakkoulkoilua, saa olla rauhassa peiton alla. Eikä karseaa kuumuutta. Ole marraskuu tuplapitkä tänä vuonna.
Pakkoulkoilua? Siellähän makaat peiton alla ja kohta ihmettelet, kun mitään et jaksa tehdä, nivelet ovat jäykät ja yleiskunto huono. Onnea valitsemallasi tiellä.
Mitä vanhemmaksi tulen sen huonommin kestän astuttamista.
Mä jo täällä odotan kevättä. Todella raskasta tämä jatkuva pimeys! Aamulla kun menee töihin pimeää, kun tulee töistä, pimeää. Tupsuttaisi nyt edes lunta, piristäisi sekin
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulen sen huonommin kestän astuttamista.
Huoli pois, iän myötä on aina vain vähemmän potentiaalisia astuttajia jonossa. Eikä sillä, etteikö joku astuttaisi niin pitkään kuin vain sokeri suussa sulaa.
Mulla kulkee happi paljon paremmin lenkkeillessä ja jaksaminen on ihan eri luokkaa kuin kesällä. Pitkää lumetonta marraskuuta toivon!
Itse rakastan pimeyttä ja petyn kun päivä alkaa pitenemään jo joulukuussa ;(
Itselle on iskenyt väsymys joka vuosi näihin aikoihin, mutta tänä vuonna ei ihme kyllä, vaikka olen jo 40. Tosin mulla on ollut aina paljon add-piirteitä ja ne on nyt marraskuussa jotenkin pahentuneet. Olen koko ajan ihan omissa maailmoissa. Teams-keskusteluissa ja tekstejä lukiessa en pysy kärryillä. Eilen huomasin kävelyllä jopa puhuvani yksikseen, kun mietin jotain keskustelu minkä kävisin tulevaisuudessa. Mutta se omissa maailmoissa olo saattaa olla syy miksi ei väsytä. Teen ihan huomaamatta kaikki kotityötkin, kun olen niin vahvasti omissa ajatuksissani. Tosin sitten sattuu kyllä mokia, kuten vaikka tiskiaine löytyy jääkaapista ja urheiluvaatteet meni vahingossa 60 asteeseen pyykkiin.
Itse olen koronan jälkeen tottunut niin hyvin kotona olemiseen ja etätöihin, ettei edes pimeys haittaa niin paljon. Teen paljon töitä, ja käyn vain harrastuksissani, jotka ovat sisätiloissa. Tavallaan yksinkertaistettu elämä sopii itselleni.
Toki nautin muutoin kesäkeleistä ja mielelläni matkustaisin myös talvella, mutta jotenkin olen oppinut elämään talven täällä kotipesässäni.
Muuta aurinkoon avaruusaluksella.:)
Ainoa mikä itseäni oikeasti auttaa, on liikunta. Väkisin vaan menen jumppaan/salille ja pelailemaan sulkkista. Niiden voimilla taas jaksaa pari päivää.
Isäni ja muutama muu eläkkeellä jo oleva sukulaiseni ovat puhuneet tätä ihan samaa.
Itse olen jo vuosikausia halunnut muualle talviksi, mutta vielä pari vuotta pitäisi odotella.