Lue keskustelun säännöt.
Suomen työmarkkinoilla kadotettu yhdessä tekemisen henki
08.11.2023 |
Ruotsissa vientivetoinen malli on taannut työrauhan ja nostanut reaalipalkkoja.
Ruotsissa on myös vallinnut poikkeuksellinen työmarkkinarauha. Viimeisen 30 vuoden aikana on nähty hyvin vähän työtaisteluita ja lakkoja. Konsensus työntekijä- ja työnantajaosapuolten välillä on säilynyt vahvana, kertoo työmarkkinaseminaarissa esiintynyt Ruotsin valtakunnansovittelija Irene Wennemo.
Suomen ja Ruotsin ero on siinä, että Suomessa työntekijöitä halutaan nöyryyttää ja kusettaa, ei ole mitään yhteishenkeä on vain ajatus siitä kuinka voisi hyötyä työntekijöistä mahdollisimman paljon, mielellään niin että ei tarvitse maksaa palkkaa ollenkaan. Nykyinen hallitus käytännössä halveksii ihmisiä ja työntekijöitä, se näkyy kaikessa hallitusohjelmaa myöten, ei riitä että heikossa asemassa olevilta, työntekijöiltä, opiskelijoilta pitää leikata, heitä täytyy nöyryyttää ja riistää heiltä ihmisarvo.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on kahtiajakautunut miljonääreihin ja köyhiin. Miljonäärit päättää kaikesta ja estää köyhien työllistymisen ja ettei pääse elämän syrjästä kiinni. Fasistinen suomi. Kaikki poliitikot on fasisteja.
Jos tykätään tehdä epämääräisiä lakeja niin laitetaan laki että firmassa saa korkeiten palkattu tienata maksimissaan 12x matalimman palkan työtekijään verrattuna... Ainii, valtio ei saa lailla rajoittaa tai säätää palkkoja paitsi silloin kun säädetään naisvaltaisten alojen palkankorotuksista.
No, rakkaat palstalaiset. Ratkaisuehdotuksia kehiin...
Vierailija kirjoitti:
No, rakkaat palstalaiset. Ratkaisuehdotuksia kehiin...
Ainaki ensimmäinen - valtio/hallitus pois toisen työmarkkinaosapuolen leiristä. Vaikka demarit ovat ns. työntekijäpuolelta niin ne eivät ole ikinä loikanneet tekemään selkeästi toista puolta suosivaa lainsäädäntöä jolla vedetään kaikelta sopimiselta matto alta (ja sitten itketään ja uhriudutaan kun vastareaktiona tulee lakkoja tms.) - ei yllättäisi vaikka kohta mennään jenkkimalliin ja on tehtaat kiinni sen 3kk kun lakkoillaan ja alihankkijat konkassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Systeemi jossa kaikki työntekijät ovat yrityksen osakkaita on hyvä. Työ on mielekästä kun tietää että palkka on kohdillaan ja voitto ja bonuksetkin jaetaan reilusti. Tällä hetkellä meno on erittäin epäreilu, muutama ahne huipulla kahmii enemmän kuin pystyy ikinä kuluttamaan. Ja kyllä, uskon että työntekijät ovat valmiita jakamaan myös tappion huonoina aikoina. Kun vedetään yhtä köyttä, kaikki jaksavat paremmin.
Vaatekauppiaat ja tämän alan yrittäjät:
Miksi suomalaisille ei voitaisi myydä Suomessa valmistettuja vaatteita?
Työllistää osaavia työntekijöitä ja kerätä heiltä tietoa siitä mikä myy ja paljonko siitä maksettaisiin?
Oletteko huomanneet, että myytte naisten puolella lähinnä kokoja (36) 38-40(42) ja nämäkin huonolaatuisia kiina-rättejä.
Samaan aikaan tiedetään, että Suomen kansa on lihavampaa kuin koskaan. Pienikokoiset naiset ostavat vaatteensa joko lastenosastolta tai ovat ilman. Ja SUURIKOKOISET naiset löytävät vaatteensa miesten mallistosta tai ovat ilman.
Ei kai tässä ole mitään järkeä? Onko vaateostoksille päästäkseen mentävä Espanjaan tai Turkkiin? Lisäksi rätit ovat kamalia. Joko kaikki näkyy tai kävelet kaavussa.
Onko parempi, että raha valuu ulos maasta vai olisiko vielä mahdollisuus ansaita kotimaisella työllä riittävä voittomarginaali?
Ennen työelämässä pidettiin huoli työntekijästä ja vastavuoroisuusperiaate toimi.
Sitten mentiin pörssiyhtiöiksi ja sijoittajille haluttiin yhä suurempia voittoja. Työt ulkoistettiin halvan työvoiman maihin ja tehtaita lopetettiin.
Kaikki yleishyödylliset yhdistykset alkoivat peloissaan supistaa toimintaansa. Ne ketkä uskalsivat vastustaa leimattiin hankalaksi.
Alkoi yhteiskunnan alasajo ja rikkaille sijoittajille viimeisten mehujen herutus. Kun toiminta ei vaan enää tuota, ei uskalleta olla rehellisiä sille näylle, mille toiminta perustui.
Innovoivat yritykset eivät enää usko että alkuperäistä ideaa/tuotetta voidaan saada myydyksi sitä uudistamalla.
Muutetaan konseptia ja tarraudutaan sen saman roinan myymiseen kuin mitä kiinalaiset suoltaa. Visionäärit poistuu eläkkeelle tai myyvät yrityksensä eniten tarjoavalle ja johtoon astuu talousmiehet (tai naiset).
Työntekijää ja hänen ideoitaan ei edes haluta kuulla, vaikka niin väitetään. Työn mielekkyys katoaa ja ihmiset muuttuvat värittömiksi, väsyneiksi mustaan ja harmaaseen pukeutuvaksi massaksi. Ainoa ilo on varmistaa ettei toisilla mene yhtään paremmin.
Kas siinä, pähkinänkuoressa