Minäkeskeisyys vie nykyään hengitysilman. Kolumni kuinka vaikka on poikien äiti niin ei tunne itseään poikien äidiksi ja näin ei saa olettaa
Kaikki kevyt jutustelu on potentiaalista henkistä väkivaltaa ja jossain vaiheessa siitä pitää sitten avautua, minkälainen minä olen ja miten en ole sellainen tai tällainen, mitä luulette.
Ymmärrän tämän jossain määrin. Tiettyyn pisteeseen asti. Mutta nykyään se keskustelu on vaan tätä, ja substanssit katoaa täysin.
Miksi meille on niin tärkeää, että kaikki tietävät täsmälleen minkälaisia itsemme mielestä olemme? Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos on kadonnut hyve ja se, että hetkessä sanoisi, että no minä ajattelen itse asiassa eri tavalla, sekin on kai sitten vaikeaa.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Aamulääkkeet!
Kiitos kun nostit aihettani.
Joo. En lukenut sitä juttua mutta olet oikeassa tuossa ylettömässä itsekeskeisyydessä ja sen ihannoinnissa. Se tosiaan tekee kanssakäymisistä jo ylen vaikeaa.
Tässäkin voisi harjoittaa kykyä olla utelias sanojaa kohtaan eikä uhriutuva asiaa kohtaan. Menettää aika paljon jos ottaa kaiken itseensä.
Musta oli hyvä kirjoitus. Ärsyttää itseäkin että ihmisiä niin innolla jaotellaan sukupuolen mukaan.
Itse en tulkinnut kolumnia ollenkaan noin. Ydinsanoma oli mielestäni, että aikuisia ei pitäisi leimata lasten sukupuolen perusteella. On lopettettava liiallinen lapsikeskeisyys.
Minusta artikkeli oli ihan hyvä. On ihan sama onko lapsi poika vai tyttö, jokainen niistä on oma persoonansa.
no kun jostakin pitää taas osoittaa, että on tiedostava. Nykykehitys on saanut aikaan sen ettei töissäkään viitsi paljon semituntemattomien työkavereiden kanssa jutella kun ei voi tietää kenellä on toi pätemissyndrooma, jossa tarraudutaan jokaiseen sanaan, jotka olivat täysin normaaleja vielä 5v sitten. enkä tarkoita kenenkään syrjimistä.
Siltähän se tosiaan vaikuttaa jos ei ole tekemisissä ihmisten kans tietokoneen ulkopuolella, yks uus tekosyy lisää olla opettelematta sosiaalisia taitoja.
Tuo esimerkki oli ehkä vähän huono, kun siinä ei ollut kyse tästä äidistä ollenkaan, vaan niistä hänen lapsistaan. Mutta aloittajan asia sinänsä on ihan hyvä.
Kuinka itsekästä onkaan pahoittaa mielensä jonkun tuntemattoman mielipiteestä. Ettei vaan olisi ap tehnyt juuri samoin.
En halua kaverin lapsia tungettavan kylään. Voiko silti poika olla rajumpi tai liikkuvaisempi? Kai se joskus eroaa tytöstä. En tiedä mitä oletuksia poikien äiti saa.
TE ETTE TAJUA MITEN KAUHEAN INVALIDISOIVIA YLISUKUPOLVISET TRAUMAT OVAT😩
Tuula55
No lukekaa se juttu. Poikien äidit on kammottava ryhmä jossa länkytetään pojat on poikia -juttuja. Pojat on ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
no kun jostakin pitää taas osoittaa, että on tiedostava. Nykykehitys on saanut aikaan sen ettei töissäkään viitsi paljon semituntemattomien työkavereiden kanssa jutella kun ei voi tietää kenellä on toi pätemissyndrooma, jossa tarraudutaan jokaiseen sanaan, jotka olivat täysin normaaleja vielä 5v sitten. enkä tarkoita kenenkään syrjimistä.
Laitat tietämättömyytesi tai piittaamattomuutesi toisten syyksi?
Vierailija kirjoitti:
TE ETTE TAJUA MITEN KAUHEAN INVALIDISOIVIA YLISUKUPOLVISET TRAUMAT OVAT😩
Tuula55
Tuula55 = Jorma60 on selkeä esimerkki traumatisoituneesta. Olisitpa sinäkin saanut apua silloin kun sitä tarvitsit, elämäsi voisi nyt olla parempaa.
Aamulääkkeet!