Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lopetin juomisen 5v sitten, olen huomannut että suurin osa kavereistani ei pysty tekemään mitään ilman alkoholia
04.11.2023 |
Ja haluan heti alkuun laittaa disclaimerin, tiedän että kaikki eivät ole samanlaisia, ihmiset pystyy olemaan ilman alkoholia. Olen täysin tietoinen tästä.
Mutta kun ongelma on siinä, että minun kaverit eivät pysty edes puhumaan puhelimessa selvinpäin. 99% puheluista soitetaan kännissä. Kaikki tekeminen perustuu siihen, että vedetään perseet olalle, toki hassusti sanotaan, että otetaan pari bisseä, kuitenkin kaikki ovat lopuksi ihan tolkuttomassa kunnossa.
Mikä mahtaa olla avaukseni pointti, no se että olen välillä todella yksinäinen ja en koe, että saan mitään irti nykyisistä ystävistä tai kavereista, jatkuvien kännijuttujen kuuntelu alkaa käydä myös raskaaksi, vitsit ja keskustelut pyörii sen ympärillä, joko oltiin sekaisin tai ollaan krapulassa eikä voida tehdä mitään, palautumiseen saattaa mennä viikko, kun taas otetaan uudestaan.
Uusia ystäviä ja kavereita ei ole niin helppo saada varsinkaan vanhemmalla iällä ja varsinkaan ihmisiä jotka ei juo alkoholia jatkuvasti. En oikeasti löydä ratkaisua ongelmaani, enkä voi aloittaa uudestaan juomista, sekään ei ole ratkaisu. Luulen, että meillä miehillä tämä ongelma on isompi kuin naisilla ja sitä jää aivan ulkopuoliseksi miehenä ihan kaikesta kun ei käytä alkoholia, eikä viihdy siinä ympäristössä kun ihmiset on aivan tolkuttomassa kunnossa jatkuvasti.
Kommentit (27)
Kuten edellinen sanoi, yleensä 35 alkaa laskea testot ja krapulat pahentua, että monet lopettaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sullahan outoja kavereita on. Olet epäilemättä samaa maata - et sä muuten tuollaista seurapiiriä olisi ympärillesi kerännyt.
Olen huomannut saman. Toki omaa tyhmyyttä, kun aikoinaan jäin kaveriksi juuri näiden kanssa jotka juovat paljon koska join itsekin. Enää ei itseä vaan huvita se jatkuva ryypiskely ja olisi kiva tehdä asioita selvinpäin, mutta teen niitä sitten yksin tai miehen kanssa. Harmittaa kun oikeastaan voi jo sanoa ettei minulla ole kavereita. Parempi tämä silti näin on, että itse päässyt irti ja yli juomisesta.
Voi kun löytyis joku nainen joka ei kännäisi joka viikko. Voisin viettää aikaa sellaisen naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman. Toki omaa tyhmyyttä, kun aikoinaan jäin kaveriksi juuri näiden kanssa jotka juovat paljon koska join itsekin. Enää ei itseä vaan huvita se jatkuva ryypiskely ja olisi kiva tehdä asioita selvinpäin, mutta teen niitä sitten yksin tai miehen kanssa. Harmittaa kun oikeastaan voi jo sanoa ettei minulla ole kavereita. Parempi tämä silti näin on, että itse päässyt irti ja yli juomisesta.
Tänään oli taas yksi niistä päivistä, kun sitä kännipuhelua rupesi tulemaan ihan urakalla. Kuuntelet sitten sitä selvinpäin ja mietit syntyjä syviä. Se, että joku soittaa nykyään kännissä tekee minun oloni yksinäisemmäksi kuin ei soittaisi ollenkaan. Sitä on vaikea selittää, kun se kännimaailma ei tunnu enää hauskalta, ne jutut ei naurata.
Yksi puheluista oli lähinnä örinää, hänestä se voi tuntua aamulla kovin hassulta, oltiinpa taas sekasin ja soiteltiin örinäpuheluita, minua ne lähinnä masentaa.
aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sullahan outoja kavereita on. Olet epäilemättä samaa maata - et sä muuten tuollaista seurapiiriä olisi ympärillesi kerännyt.
Tuohan se ongelma tuossa tavallaan juuri on. Itse ollut ihan samanlainen, mutta kun alkaa haluta elämältä jotain muutakin niin ei ole ketään kenen kanssa tehdä mitään. Kaikki sosiaaliset tilanteet tuntuvat vaikeilta, kun aina on ollut vain humalassa ihmisten seurassa. Ei kannata kuitenkaan juoda vain seuran takia ja yksinkin voi tottua tekemään vaikka mitä ja siitäkin voi olkaa pitämään paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman. Toki omaa tyhmyyttä, kun aikoinaan jäin kaveriksi juuri näiden kanssa jotka juovat paljon koska join itsekin. Enää ei itseä vaan huvita se jatkuva ryypiskely ja olisi kiva tehdä asioita selvinpäin, mutta teen niitä sitten yksin tai miehen kanssa. Harmittaa kun oikeastaan voi jo sanoa ettei minulla ole kavereita. Parempi tämä silti näin on, että itse päässyt irti ja yli juomisesta.
Tänään oli taas yksi niistä päivistä, kun sitä kännipuhelua rupesi tulemaan ihan urakalla. Kuuntelet sitten sitä selvinpäin ja mietit syntyjä syviä. Se, että joku soittaa nykyään kännissä tekee minun oloni yksinäisemmäksi kuin ei soittaisi ollenkaan. Sitä on vaikea selittää, kun se kännimaailma ei tunnu enää hauskalta, ne jutut ei naurata.
Yksi puheluista oli lähinnä örinää, hänestä se voi tuntua aamulla kovin hassulta, oltiinpa taas sekasin ja soitelti
Minullekin soitettiin ja pyydettiin viemään lisää kaljaa. Lupauduin viemään ja valmiiksi jo ahdistaa mennä sinne katsomaan niitä känniläisiä. Onneksi on aamulla menoa niin voi vedota siihen ettei voi viipyä kuin hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kuulla. Itse en juo ja olen myös joutunut katkomaan suhteita läheisiin, joiden känni-ilkeyksiä ei vain enää jaksa. Ketään ei voi alkoholismista parantaa, jos ei ihminen itse sitä halua.
Kokeile löytää uusia harrastuksia - ne vievät ainakin ajatukset muualle ja ehkä sieltä löytyy uusia tuttaviakin.
Tuttua juttua. Itse tympäännyin jokunen vuosi sitten täysin ja totesin, että en yksinkertaisesti enää viihdy tai ehkä ole koskaan viihtynytkään humaltuneiden ihmisten seurassa.
Aluksi yritin ehdotella, että tehtäisiin vaihtelun vuoksi jotakin muuta kuin vietettäisiin aikaa baarivisoissa ja muissa. Tehtäisiin jotakin yhdessä selvinpäin. Ehdotukseni saivat äänekästäkin kannatusta, mutta lopulta kuitenkin piti esim. keilaamispaikkakin valita sen mukaan, voiko sieltä ostaa/saako siellä juoda alkoholia...
Lopulta sitten hiljaa näännytin nuo kaverisuhteet. Alkuun koetin nähdä yksittäisiä ihmisiä päiväsaikaan ja selvinpäin, mutta aina heillä oli kiire siirtyä kuppilaan "yksille". Suhteet siis lopulta vaan jäivät.
Sitten omistauduin työlle ja ajan kanssa sieltä töistä tuli pari vähän läheisempää kaverisuhdetta. Ei mitään sydänystäviä joiden kanssa juurikaan vapaa-ajalla vietettäisiin yhdessä aikaa, mutta kuitenkin, saatettiin satunnaisesti työpäivän jälkeen käydä kahvilla tai kävellä pidempää reittiä yhdessä kotiinpäin. Tämä tutustuminen tapahtui ajan, vuosien myötä.
Nyt muutin sitten uudelle paikkakunnalle. Tiedän, että juomalla niitä tuttuja tulisi, mutta ei kiinnosta. Odotan varmaan taas sen viisi vuotta, että työtutuista tulee ehkä yhdessätekemisen kautta läheisempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sullahan outoja kavereita on. Olet epäilemättä samaa maata - et sä muuten tuollaista seurapiiriä olisi ympärillesi kerännyt.
Itselläni oli pari, kolme yksinäistä vuotta kun päätin jättää alkoholin. Yhtäkkiä en ollutkaan haluttua seuraa vaan epäilyttävä kun halusin esimerkiksi tanssia raittiina tai olla oman aikani muiden seurassa kommentoimatta mitenkään toisten juomisia. Ja olen nainen.
Aluksi aina kyseltiin, että milloin lakkaan raittiuskuurini. Kyselyt lakkasivat kun sanoin pysyväni loppuikäni raittiina. Ja alholia käyttävien jutut olivat juuri kuin ap kertoi. Onneksi tutustuin puolisooni ja perustimme perheen. Puolisokin on raitis eli meillä ei ole mitään roolia alkoholilla.
Kerran vauvauinnissa särähti pahasti korvaan yhden äidin pukuhuonekommentti, että vetää heti perseet olalle kun lopettaa vauvansa imettämisen vuoden vanhana. Siis näköjään ainoa tulevaisuudentoive kyseisellä rouvalla!
Olen huomannut saman, tosin kaveriporukkani ovat keski-ikäisiä uranaisia, joiden on saatava lasi kuohuvaa kun menemme ihan vain kahville, tai jos tavataan jonkun luona on viiniä, siis varmaan päivittäin heillä on alkoholia koska se on kaikkien aterioiden mukana, kun se on niin ns kansainvälinen tapa.
Naisten kupla-alkoholismi on yhä aihe josta ei puhuta, mutta valitettavasti seuraukset näkyvät. Osa heistä on nostanut painoa osa samoja laihoja, mutta kaloreita tulee, kun katsoo ihan jo vaikka Saarikkoa, niin tuskin tullut ruisleivästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantapöydässä istuttiin ja suuret suunnitelmat väritti juttuja. Juotiin paljon ja usein ja aina puhuttiin miten vähennetään juomista ja tehdään muutakin.
No jotenkin pystyin harventamaan, ja kun tauon jälkeen kävin kyseisessä kuppilassa, alkoi noitapiirin supina ja pahantahtoisuus. Että minulla on noussut kusi päähän. Että mikä luulet olevasi, ei sun jutuista tule yhtään mitään. Lähdin kuitenkin jatkoille jossa minua nujakoitiin (ei suoraa lyöntiä, mutta tönimistä, repimistä, riepottelua). Repi korvikseni ja siitä jäi arpi.
Olisi voinut käydä huonomminkin. Mutta, niin se vain on, jos haluaa eroon alkoholinkäytöstä, on luovuttava myös niistä kavereista. Vaikka oli kännissä vannottu ties mitä ikuista ystävyyttä, alkoholistit ei voi sietää että toiset pääsee eteenpäin.
Elämässä on niin monia mahdollisuuksia harrastaa, tavata uusia ihmisiä. Tärkeää on sietää tavallista arkea. Jotkut saa tukea AA, A-kilta tmv ryhmistä. Tsemppiä kaikille raitistuneille.
No hyvähän se on sun nyt nähdä minkälainen itsekin ennen olit, ettei tee mieli ryhtyä enää samanlaiseksi. Mutta nyt on se aika, että etsit oikeasti uudet kaverit ja ehkä heistä kehkeytyy ajan myötä myös joku ystäväkin. Aikuisena on vaikea löytää ystäviä, mutta kyllä se mahdollista on. Kuten joku jo sanoi harrastusten ja työn kautta niitä yleensä löytyy, mistäpä muualta.
Moni sanoo että juomalla löytyy ystäviä, mutta juuri sekin tässä on nyt tullut todistettua, että ei ne ole ystäviä, ne on vaan samaa asiaa harrastava randomi joukko jossain baarissa.
Onneksi suurin osa ihmisistä ei ole alkoholisteja, eli osaavat pitää hauskaa ja tehdä kaikenlaista ilman alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on jopa joulu pilattu tuollaisilla örinäpuheluilla. Olisi kesken kinkunpaiston, lahjojen availun ja siis yleensäkin perheen joulunvieton pitänyt istua kuuntelemaan. Ihan kuin äiti-ihmisellä ei kerta kaikkiaan muuta tekemistä jouluaattona olisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman. Toki omaa tyhmyyttä, kun aikoinaan jäin kaveriksi juuri näiden kanssa jotka juovat paljon koska join itsekin. Enää ei itseä vaan huvita se jatkuva ryypiskely ja olisi kiva tehdä asioita selvinpäin, mutta teen niitä sitten yksin tai miehen kanssa. Harmittaa kun oikeastaan voi jo sanoa ettei minulla ole kavereita. Parempi tämä silti näin on, että itse päässyt irti ja yli juomisesta.
Ryyppykaverit ja kaverit ovat kaksi ihan eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman. Toki omaa tyhmyyttä, kun aikoinaan jäin kaveriksi juuri näiden kanssa jotka juovat paljon koska join itsekin. Enää ei itseä vaan huvita se jatkuva ryypiskely ja olisi kiva tehdä asioita selvinpäin, mutta teen niitä sitten yksin tai miehen kanssa. Harmittaa kun oikeastaan voi jo sanoa ettei minulla ole kavereita. Parempi tämä silti näin on, että itse päässyt irti ja yli juomisesta.
Ryyppykaverit ja kaverit ovat kaksi ihan eri asiaa.
Valitettavasti monilla nuo kulkee käsi kädessä. Ei sitä oikeastaan tajua kuinka sidoksissa nuo asiat on ennenkuin itse lopettaa juomisen. Ja joo, ymmärrän kaikkien tilanne ei ole identtinen, kaikilla ei ole samanlaisia kavereita jne jne. Ikävä totuus monilla (ei kaikilla) on se, että elämä pyörii alkoholin ympärillä, varsinkin sosiaalinen elämä, monilla se on läsnä todella vahvasti. Ja mitä sitten, kun itselle se elämä ei enää maistu, ei se uusi elämä ja uudet kaverit synny ihan vain sormea napsauttamalla, joten aika tyhjän päälle moni jää ainakin aluksi.
Vierailija kirjoitti:
Kantapöydässä istuttiin ja suuret suunnitelmat väritti juttuja. Juotiin paljon ja usein ja aina puhuttiin miten vähennetään juomista ja tehdään muutakin.
No jotenkin pystyin harventamaan, ja kun tauon jälkeen kävin kyseisessä kuppilassa, alkoi noitapiirin supina ja pahantahtoisuus. Että minulla on noussut kusi päähän. Että mikä luulet olevasi, ei sun jutuista tule yhtään mitään. Lähdin kuitenkin jatkoille jossa minua nujakoitiin (ei suoraa lyöntiä, mutta tönimistä, repimistä, riepottelua). Repi korvikseni ja siitä jäi arpi.
Olisi voinut käydä huonomminkin. Mutta, niin se vain on, jos haluaa eroon alkoholinkäytöstä, on luovuttava myös niistä kavereista. Vaikka oli kännissä vannottu ties mitä ikuista ystävyyttä, alkoholistit ei voi sietää että toiset pääsee eteenpäin.
Elämässä on niin monia mahdollisuuksia harrastaa, tavata uusia ihmisiä. Tärkeää on sietää tavallista arkea. Jotkut saa tukea AA
Juu tuon on tuttua, kun vähentää/lopettaa niin alkaa tuo "mikä tuokin nyt luulee olevansa ja ollaanpas sitä nyt parempaa ihmistä olevinaan" vaikka en sanallakaan mitenkään ole ikinä arvostellut muiden juomista tai tehnyt numeroa siitä etten halua juoda.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäinen olet, jos koet olevasi jo vanhempi? Olen itse nelikymppinen ja omassa tuttavapiirissä on aika harvinaista jatkuva kännääminen, joten kyllä niitä ihmisiä on runsaasti, joille alkoholi ei kuulu joka juttuun. Sillä miettisin miten tutustua uusiin ihmisiin.