pariuhde vain lasten takia....

jos ei ole mitään isompia ongelmia ja on esim 'kaverisuhde' niin toimii han hyvin

Me emme ole rakastavaisia, vaikka lapsia teimmekin yhdessä. Olimme ehkä joskus, muttemme ole enää aikoihin olleet. Lapset ovat kuitenkin vielä pieniä, ja koska meidän rakkaussuhteemme on lakastunut ilman suuria ristiriitoja tai tunnemyrskyjä, pystymme elämään rinnakkain kaveruksina, lastemme vanhempina. Lasten ei tarvitse vaihtaa kotia jatkuvasti, kummankaan meistä ei tarvitse uupua kohtuuttomasti lasten hoidon vuoksi, ei tarvitse miettiä elatusmaksuja, eikä palkata lastenhoitajaa omien menojen ajaksi.



Me huomasimme ajoissa, että rakkaussuhteemme on loppunut, eikä sen huomaamiseen liittynyt kolmansia osapuolia tai mitään vastaavaa, joka olisi mullistanut jomman kumman elämän ja tunnemaailman aivan täysin. Me vain totesimme, että arki on sujuvaa, ja että välitämme kyllä toisistamme, mutta lähinnä siksi, että "sinä nyt satut olemaan mun lasteni toinen vanhempi". Kumpikaan ei halunnut ruveta mullistamaan nykyistä tilannetta, vaan yhdessä tulimme siihen johtopäätökseen, että säilyköön nykytilanne toistaiseksi. Kumpikin tietää, että jonakin päivänä tulee se päivä, jolloin tilanne muuttuu. Jompi kumpi löytää uuden rakkauden, jonka kanssa haluaa oman kodin perustaa. Sitä tilannetta katsotaan sitten uudestaan.

miten seksi onko sitä? nukutteko samassa vuoteessa vai eri huoneissa??



meillä on 2 pientä lasta ja kolmas tulossa olen harkinnut jo tätäkin vaihtoehtoa.....



auttaa ainakin lapsia jos ei muuta



kertokaa lisää jos on kokemuksia....



missä teillä on vaikeuksia?

kolmas lapsi tuohon sekametelisoppaan??! Ymmärtäisin, jos keskellä lapsiarkea huomaa seikan, että rakkaus on loppunut, ja jatketaan silti samaan malliin. Mutta että lisää lapsia tuollaiseen tilanteeseen...



No, joillekin ei mikään riitä.

Ja nyt olemme eroamassa:( aika aikansa kutakin. ELi pärjäsimme näin muutaman vuoden mutta nyt ei enää riitä se että nuoret ihmiset on "kaverisuhteessa"

Me emme ole rakastavaisia, vaikka lapsia teimmekin yhdessä. Olimme ehkä joskus, muttemme ole enää aikoihin olleet. Lapset ovat kuitenkin vielä pieniä, ja koska meidän rakkaussuhteemme on lakastunut ilman suuria ristiriitoja tai tunnemyrskyjä, pystymme elämään rinnakkain kaveruksina, lastemme vanhempina. Lasten ei tarvitse vaihtaa kotia jatkuvasti, kummankaan meistä ei tarvitse uupua kohtuuttomasti lasten hoidon vuoksi, ei tarvitse miettiä elatusmaksuja, eikä palkata lastenhoitajaa omien menojen ajaksi.

Me huomasimme ajoissa, että rakkaussuhteemme on loppunut, eikä sen huomaamiseen liittynyt kolmansia osapuolia tai mitään vastaavaa, joka olisi mullistanut jomman kumman elämän ja tunnemaailman aivan täysin. Me vain totesimme, että arki on sujuvaa, ja että välitämme kyllä toisistamme, mutta lähinnä siksi, että "sinä nyt satut olemaan mun lasteni toinen vanhempi". Kumpikaan ei halunnut ruveta mullistamaan nykyistä tilannetta, vaan yhdessä tulimme siihen johtopäätökseen, että säilyköön nykytilanne toistaiseksi. Kumpikin tietää, että jonakin päivänä tulee se päivä, jolloin tilanne muuttuu. Jompi kumpi löytää uuden rakkauden, jonka kanssa haluaa oman kodin perustaa. Sitä tilannetta katsotaan sitten uudestaan.

Jumalan takia. Jumala määräsi vain yhden avioliiton. Ero on synti ja rakkautemme kadotus rankaisu synneistä. Ehkä Jumala palkitsee liittomme vielä rakkaudella, kunhan parannamme tapamme ja elämme elämämme paremmin.

Me emme ole rakastavaisia, vaikka lapsia teimmekin yhdessä. Olimme ehkä joskus, muttemme ole enää aikoihin olleet. Lapset ovat kuitenkin vielä pieniä, ja koska meidän rakkaussuhteemme on lakastunut ilman suuria ristiriitoja tai tunnemyrskyjä, pystymme elämään rinnakkain kaveruksina, lastemme vanhempina. Lasten ei tarvitse vaihtaa kotia jatkuvasti, kummankaan meistä ei tarvitse uupua kohtuuttomasti lasten hoidon vuoksi, ei tarvitse miettiä elatusmaksuja, eikä palkata lastenhoitajaa omien menojen ajaksi.

Me huomasimme ajoissa, että rakkaussuhteemme on loppunut, eikä sen huomaamiseen liittynyt kolmansia osapuolia tai mitään vastaavaa, joka olisi mullistanut jomman kumman elämän ja tunnemaailman aivan täysin. Me vain totesimme, että arki on sujuvaa, ja että välitämme kyllä toisistamme, mutta lähinnä siksi, että "sinä nyt satut olemaan mun lasteni toinen vanhempi". Kumpikaan ei halunnut ruveta mullistamaan nykyistä tilannetta, vaan yhdessä tulimme siihen johtopäätökseen, että säilyköön nykytilanne toistaiseksi. Kumpikin tietää, että jonakin päivänä tulee se päivä, jolloin tilanne muuttuu. Jompi kumpi löytää uuden rakkauden, jonka kanssa haluaa oman kodin perustaa. Sitä tilannetta katsotaan sitten uudestaan.

Parisuhteen alun rakastumisvaihe on tarkoitettukin vain väliaikaiseksi, se on kemiallinen reaktio, jonka tarkoitus on suvun ja ihmisrodun jatkamisen varmistaminen.

Sitten kun se on toteutettu, ei ole mitään tarvetta enää moiseen kemialliseen reaktioon. Sitten alkaa se varsinainen rakastaminen, perheestä yhdessä huolenpitäminen ja lasten kasvatus terveiksi aikuisiksi, jotta he taas vuorostaan pystyvät jatkamaan sukua ja ihmiskuntaa. Romanttinen rakkaus on täysin hölynpölyä ja ihmisen epätoivoinen yritys saada se kemiallinen reaktio (rakastuminen) pysyväksi.

Avioliitto on loppujen lopuksi sopimus siitä, että me tässä yhdessä otetaan vastuu tästä perheestä ja toimitaan vastuullisesti sen hyväksi, että lapsista tulee ns. kunnon ihmisiä. Jos siinä sivussa sitten vielä sattuu olemaan jotain romanttisia tunteita puolisoa kohtaan, niin se on bonusta. Tän kun ihmiset vihdoinkin tajuais, monelta täysin turhalta ja lasten kannalta järkyttävältä erolta vältyttäisiin.

12v. vielä yhdessä, niin kuopus on 12 vuotta ja voidaan erota.

Mies on kiukkuinen ja äkäinen. Seksiä ei ole.

Hyvin tullaan toimeen, kun en provosoi miestäni, enkä keskustele liikaa.

Mies ei halua jutella ja jos olen hiljaa, niin mies ei myöskään provosoidu.

Jossain vaiheessa eroa on mahdollinen ja silloin mittarissa ei paina lapset.

ero tuli mieheni puolelta nyt vasta puheeksi kun ei ole aikaisemmin uskaltnut sitä mulle sanoa ja raskaus on niin pitkällä että se on vietävä loppuun....



minä en haluaisi erota mutta hän vaatii

mies yritti ehdottaa tällaista, koska hän oli löytänyt uuden, joka ei taas suostunut eroamaan puolisostaan.



Minusta kaverisuhde toimii vain muutamia vuosia ja kariutuu sitten viimeistään, kun toinen rakastuu toiseen.



Ehkä olisin voinut elää kaverisuhteessa, jos olisi ollut ihan pienet lapset. Mutta minulle oli tärkeää, että pääsen suunnittelemaan omaa tulevaisuutta.

Parisuhteen alun rakastumisvaihe on tarkoitettukin vain väliaikaiseksi, se on kemiallinen reaktio, jonka tarkoitus on suvun ja ihmisrodun jatkamisen varmistaminen.

Sitten kun se on toteutettu, ei ole mitään tarvetta enää moiseen kemialliseen reaktioon. Sitten alkaa se varsinainen rakastaminen, perheestä yhdessä huolenpitäminen ja lasten kasvatus terveiksi aikuisiksi, jotta he taas vuorostaan pystyvät jatkamaan sukua ja ihmiskuntaa.

selität sitten vapaaehtoisesti lapsettomien parien yhdessäolon?

nytkö sitten pitäisi luovuttaa kun kolmas on tulossa ja mies ei jaksa???



miksi sitten minun olisi jaksettava yksin kolmen kanssa kun mies ei saanut suutaan ajoissa auki...



ja hamuaa muualle

luuleeko isä että pääsevänsä meneen miten tahtoo kun et oo tiellä lasten kanssa? älä anna periksi,,,, pidä kiinni vaikkakin vain lasten takia sekin on ollut niitä tekemässä yhtälailla kun sinäkin....



jeesus näitä miehiä....

nytkö sitten pitäisi luovuttaa kun kolmas on tulossa ja mies ei jaksa???

miksi sitten minun olisi jaksettava yksin kolmen kanssa kun mies ei saanut suutaan ajoissa auki...

ja hamuaa muualle

jos mies jättää sut yksin lasten kanssa niin eipä sulla muitakaan vaihtoehtoja ole kuin jaksaa.

jätä lapset miehelle kato miten sen naama menee viikossa kun ei saa mitään tehtyä.....