Onko täällä ketään jonka lapsuudessa ei vietetty joulua?? Miten nyt? "Erilainen joulutarina."

Siis onko ketään, jonka kotona ei esim. uskonnollisista syistä vietetty joulua kotona?

Vietättekö nyt, millaisin traditioin? Kenen kanssa?



Itseni aina valtaa näin jouluaikaan tietty, en tiedä onko katkeruus oikea sana (koska katkeruutta en halua tuntea / viljellä, hyödytötä), mutta jonkinlainen kaipaus kuitenkin.



Omassa lapsuudenkodissa ei uskonnon takia vietetty joulua.



Nyt olen iloinen, että omille lapsilleni voin joulun vieton tarjota, mutta silti tuntuu että jotenkin se on "tyhjällä" pohjalla, kun ei ole mitään juurtuneita perinteitä.



Toisaaltahan tämä on myös vapautta "pakollisten asioiden" stressistä, kun voimme ihan itse päättää mitä milloinkin haluamme tehdä.



Mutta kaipaan usein että olisi sukua, isovanhempia jne., joiden kanssa joulua juhlistaa (muutenkin rakastan järjestää juhlia, päivällisiä yms.)



Ja kun emme kuulu nyt mihinkään kirkkoon/uskontoon ja jumala-käsitys ehkä vähän omanlainen/häilyvä, niin kirkossa käyntikin tuntuu vähän kornilta - toisaalta olisi kiva ihan tunnelman takia käydä siellä, jotain joululauluja kuuntelemassa yms.



Etenkin tämä kaihoisa fiilis korostuu kun käyn jossain pv-kodin joulujuhlassa tai äiti-lapsi-kerhossa tms., missä nään "normaali"perheissä kasvaneita ja tulee tunne, että näille on moni asia niin itsestään selvä ja perinteikäs...



Minulle on edelleen jotenkin "erikosita", että "saan" laulaa joululaulun (kukaan ei kiellä), saan avata lasten kanssa joulukalenterin yms.

Ja "missä olette jouluna", vastaus aina tylsä "kotona omalla perheellä". Muilla on ongelma että pitäisi liian moneenkin paikkaan ehtiä...



Omat vanhemmat / sisarukset vältteleee käymistä jouluaikaan, etteivät joutuisi meidän pakanallisia koristeita ja kuusta näkemään...

:(