Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muita joille tuntuu luontevalta muuttaa muutaman vuoden välein uudelle paikkakunnalle?
29.10.2023 |
Itseäni jotenkin ahdistaa kun alkaa olemaan liikaa ihmisiä, jotka tuntevat minut ja tietävät tapahtumia elämässäni. Voin paremmin kun saan olla vähän ulkopuolinen ja tuntematon. Muutto uudelle paikkakunnalle ja välillä kokonaan pois Suomesta, on tuntunut siltä että henki kulkee taas vapaasti ja voi olla rennosti. Nyt kun lapset on peruskouluikäisiä, ei oikein voi muuttaa heti kun siltä alkaa tuntumaan, joten sinnittelen hammasta purren. Elämässäni ei varsinaisesti ole mitään salailtavaa, en vaan tykkää kun ihmiset muistavat minut. En ole itse kovin utelias eikä ihmiset jää niin mieleen, ja tuntuu oudolta kun itse aiheuttaa uteliaisuutta muissa.
Kommentit (42)
Heikko itsetunto. Oikeasti ketään ei kiinnosta tai sitten valitset väärin seurasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä siis pakenet omia vainoharhojasi.
Myös jatkuva yhdessä olo sukulaisten kanssa tuntuu minusta vähän ahdistavalta. Miesystäväni asuu lähellä vanhempiaan ja he vierailevat toistensa luona ilmoittamatta tai tekemässä vaikka polttopuita tms. Joskus äitinsä esimerkiksi vain käveli sisään kun olimme harrastamassa seksiä. En voisi kuvitella eläväni noin. Ahdistaa ajatuskin että muuttaisin itse miehen kanssa yhteen ja siellä sitten koko suku pörräisi.
ap
Minä en ole vaihtanut paikkakuntaa kovin montaa kertaa, mutta saman kaupungin/kunnan sisällä olen muuttanut monesti. Kolme vuotta taitaa olla pisin aika, jonka oon asunut samassa asunnossa.
Vierailija wrote:
Heikko itsetunto. Oikeasti ketään ei kiinnosta tai sitten valitset väärin seurasi
No noinhan sitä luulisi, varsinkin kun itseä ei kiinnosta oikein kukaan, mutta ihmiset ovat oikeasti uteliaisuudessaan aivan peittelemättömiä. Varsinkin työpaikalla tätä suoraa utelua. Ja olen sillä tavalla sosiaalinen että tykkään kyllä jutella ja saatan kertoa itsestäni ja elämästäni, mutta siitä tulee ikäänkuin krapula. Myöhemmin se ei tunnu hyvältä että kertoi jollekkin jotain.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että jos voisin niin jonkunlainen nomadielämä sopisi minulle parhaiten.
ap
Onkohan kaksisuuntainen mielialahäiriö? Jotkut huumeriippuvaiset muuttaa yhtenään päästäkseen eroon piireistä ja aineista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho mulla on toi sama. Inhoan utelemista, koska sitten jälkikäteen sitä tietoa ikään kuin käytetään minua vastaan. Niinkö kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan :D
Tohon auttaa muuttaminen tarpeeksi isolle paikkakunnalle, jossa voi vähän kuin kadota tarvittaessa. Ja ketään ei kiinnosta niin paljon. Pikkupaikkakunnilla kaikkia kiinnostaa kaikki ja voi päätyä haluamattaankin kylän pikkujulkkikseksi, josta juorutaan.
Vierailija wrote:
Onkohan kaksisuuntainen mielialahäiriö? Jotkut huumeriippuvaiset muuttaa yhtenään päästäkseen eroon piireistä ja aineista.
Kaksi suuntaisessa varmaan pitäisi olla kaksi eri mieltä? Ei minulla ole kuin tämä yksi pysyvä tunne että pitäisi päästä seuraavaan paikkaan. Huumeriippuvaiset varmaan tekee monia asioita, mutta en ymmärrä miten se nyt tähän liittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Onkohan kaksisuuntainen mielialahäiriö? Jotkut huumeriippuvaiset muuttaa yhtenään päästäkseen eroon piireistä ja aineista.
Kaksi suuntaisessa varmaan pitäisi olla kaksi eri mieltä? Ei minulla ole kuin tämä yksi pysyvä tunne että pitäisi päästä seuraavaan paikkaan. Huumeriippuvaiset varmaan tekee monia asioita, mutta en ymmärrä miten se nyt tähän liittyy.
Itse muuttajana en taas käsitä niitä ihmisiä, jotka kiintyy seiniin ja paikkakuntiin.
Ehkä kaikkia ihmisiä ei ole luotu asumaan paikoillaan? Onhan paljon heimoja ja kansoja, joiden elämäntapa on ollut vaeltava. Ehkä sen jotenkin tuntee sisimmässään jos omissa geeneissä on sellaista?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Onkohan kaksisuuntainen mielialahäiriö? Jotkut huumeriippuvaiset muuttaa yhtenään päästäkseen eroon piireistä ja aineista.
Kaksi suuntaisessa varmaan pitäisi olla kaksi eri mieltä? Ei minulla ole kuin tämä yksi pysyvä tunne että pitäisi päästä seuraavaan paikkaan. Huumeriippuvaiset varmaan tekee monia asioita, mutta en ymmärrä miten se nyt tähän liittyy.
Itse muuttajana en taas käsitä niitä ihmisiä, jotka kiintyy seiniin ja paikkakuntiin.
Sama. Minusta on omituista, että ihmiset jumittaa vaikka johonkin tiettyyn taloon eivätkä voi muuttaa pois vaikka työt loppuu tai koko kylä hiipuu. Eletään vaikka köyhyydessä mielummin kuin luovutaan jostain minun silmiin aivan tavallisesta tylsästä talosta.
ap
Vierailija wrote:
Oho mulla on toi sama. Inhoan utelemista, koska sitten jälkikäteen sitä tietoa ikään kuin käytetään minua vastaan. Niinkö kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan :D
Tohon auttaa muuttaminen tarpeeksi isolle paikkakunnalle, jossa voi vähän kuin kadota tarvittaessa. Ja ketään ei kiinnosta niin paljon. Pikkupaikkakunnilla kaikkia kiinnostaa kaikki ja voi päätyä haluamattaankin kylän pikkujulkkikseksi, josta juorutaan.
Suomessa ei ole niin suurta kaupunkia, jossa ei kytättäisi ja juoruiltaisi kuin pikkukylässä. Ja muuttaminen uuteen paikkaan herättää aina huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Ehkä kaikkia ihmisiä ei ole luotu asumaan paikoillaan? Onhan paljon heimoja ja kansoja, joiden elämäntapa on ollut vaeltava. Ehkä sen jotenkin tuntee sisimmässään jos omissa geeneissä on sellaista?
ap
Ap et ole yksin tuon tunteen kanssa. Koen kans, että minut on luotu kulkemaan. Lasten takia olen nyt pysynyt paikoillani viimeiset 10 vuotta, mutta onneksi vähän isommalla paikkakunnalla. Siinä mielessä vähän raskasta, että ei voi mitään syviä ystävyyssuhteita luoda, koska tietää, että jossain vaiheessa todennäköisesti ei enää nähdä.
Vierailija wrote:
Myös jatkuva yhdessä olo sukulaisten kanssa tuntuu minusta vähän ahdistavalta. Miesystäväni asuu lähellä vanhempiaan ja he vierailevat toistensa luona ilmoittamatta tai tekemässä vaikka polttopuita tms. Joskus äitinsä esimerkiksi vain käveli sisään kun olimme harrastamassa seksiä. En voisi kuvitella eläväni noin. Ahdistaa ajatuskin että muuttaisin itse miehen kanssa yhteen ja siellä sitten koko suku pörräisi.
ap
Aina tää sama juttu. Vuorokaudessa on 24 tuntia, miten kummassa joku tulee juuri sen kolmen minuutin aikana, kun teillä on seksiä? Mutta asiaan, miten olisi ottaa avaimet pois niiltä, jotka eivät kunnioita kotirauhaa?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Oho mulla on toi sama. Inhoan utelemista, koska sitten jälkikäteen sitä tietoa ikään kuin käytetään minua vastaan. Niinkö kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan :D
Tohon auttaa muuttaminen tarpeeksi isolle paikkakunnalle, jossa voi vähän kuin kadota tarvittaessa. Ja ketään ei kiinnosta niin paljon. Pikkupaikkakunnilla kaikkia kiinnostaa kaikki ja voi päätyä haluamattaankin kylän pikkujulkkikseksi, josta juorutaan.
Suomessa ei ole niin suurta kaupunkia, jossa ei kytättäisi ja juoruiltaisi kuin pikkukylässä. Ja muuttaminen uuteen paikkaan herättää aina huomiota.
Samaa mietin. Asun tällä hetkellä Turussa, eikä tämä tunnu tarpeeksi isolta paikalta. Täälläkin ihmiset tuntee toisensa tai tuntee jonkun joka tuntee henkilön josta puhutaan. Olen asunut täällä vasta pari vuotta ja jo nyt alan huomaamaan sen verkoston mikä ihmisillä täällä on.
Ap
Olen muuttanut monesti Suomen sisällä, ja asunut viidellä eri paikkakunnalla.
Lopulta tajusin, että etsin turhaan sitä kuuluisaa oikeaa "elämää", ja ihmisiä jotka ymmärtäisivät minua.
Ei löytynyt, eikä varmasti tule löytymäänkään. Ongelma on omassa luonteessani ja varsinkin ulkonäössäni, mikä on muiden mielestä epämiellyttävä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Myös jatkuva yhdessä olo sukulaisten kanssa tuntuu minusta vähän ahdistavalta. Miesystäväni asuu lähellä vanhempiaan ja he vierailevat toistensa luona ilmoittamatta tai tekemässä vaikka polttopuita tms. Joskus äitinsä esimerkiksi vain käveli sisään kun olimme harrastamassa seksiä. En voisi kuvitella eläväni noin. Ahdistaa ajatuskin että muuttaisin itse miehen kanssa yhteen ja siellä sitten koko suku pörräisi.
ap
Aina tää sama juttu. Vuorokaudessa on 24 tuntia, miten kummassa joku tulee juuri sen kolmen minuutin aikana, kun teillä on seksiä? Mutta asiaan, miten olisi ottaa avaimet pois niiltä, jotka eivät kunnioita kotirauhaa?
Ei tuo miesystävääni häiritse. Hänestä on kiva asua tuollaisessa symbioosissa sukunsa kanssa. Mikä minä olen siihen mitään sanomaan.
ap
Alue: Aihe vapaa
Jep. Ei vaan enää pysty kun on lapsia, niitä ei voi heitellä enää paikasta toiseen miten sattuu. Huomaan nyt odottavani että lapset yläkouluiässä niin voi vaihtaa edes kaupungin sisällä asuinaluetta helpommin.